Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Matkalaulut

Säveltäjä ja lauluntekijä

Matkalaulut

Nämä laulut ovat syntyneet kuoromatkojen innoittamina - pääosin jo ennen kyseistä reissua.

KORITSIA, KORITSIA! (Italia -86)
(Ilkka Aaltonen)

Pakattu on kapsäkki, kun lomalle taas lähden
ja suuntana on makaroonimaa.
On yli muiden loistossaan tää paikka viiden tähden,
sinne kaipaan aina uudestaan:

KORITSIA, KORITSIA, jälleen kohdataan!
Pytty uusi kämppäämme taas kohta koristaa.
Koritsia, Koritsia, laulusi kun soi,
tiedän: unhoon jäädä et sä voi!

- Subito fortissimo! ja viinaa tuo taas Simo,
näin janontuskan hetkeks' sammuttaa.
Pizzaan, naisiin, Fernet Brancaan polttava on himo,
niitä Suomi-Poika ei voi vastustaa.

KORITSIA, KORITSIA...

Viinijuhlas vauhdikkaat soi vielä muistoissain
- Pasinkin, jos hieman autetaan.
Tyylikkäästi loppuun asti herrasmies on ain
- huomaamatta sänkyynkin voi oksentaa.

KORITSIA, KORITSIA...

ESPRESSO JA CAPPUCCINO (San Marino -86)
(Ilkka Aaltonen)

Espresso ja cappuccino
siinä kunnon juomat on.

TARRAGONA! (Baskimaa -87)
(Ilkka Aaltonen)

TARRAGONA! UNA JARRITA!
TARRAGONA! UNA BOTELLA!
Tarragona quisiera tomar.

Jos vain maailmassa jotain sulta puuttuu,
niin silmät sulje, käy kohti tavernaa!
Espanjassa unet todeks' usein muuttuu
ja baskinainen voi pöytääs istahtaa.

Niin kohtaat katseen polttavan
ja tunnet paineen suonissa nousevan...
Olé!

- Como estás? kysyy sulta hän.
- Muy bién, amiga, muy bién!
Kahden maljan huomaat täyttyvän.
- Muy bién, amiga, muy bién!
Paratiisiin näytän sulle tien.
- Muy bién, amiga, muy bién!
Laulun tenhon tämän tuntien
sun kanssain sinne vien!

TARRAGONA...

Baskiherkkuihin kun pesetansa tuhlaa,
niin vastinetta myös rahoillensa saa.
Varhaisaamiainen vuoteessa on juhlaa
ja elo mainen tää yhtä sangriaa!
Taas kohtaat katseen polttavan
ja tunnet paineen suonissa nousevan.
- Como estás...

TARRAGONA...

Laulun tää on maa ja kuuman eksotiikan,
ah, sydän rinnassa, muistan, löi se niin!
Kuuluu yössä kuiskaus tumman senoritan:
- Voi totta kai, uljas väinämöiseni...
Niin säilyy muisto Alavan,
saan sinne jälleen kaipuun mä palavan.
- Como estás...

SUNTORY-SAN (Japani -88)
(Ilkka Aaltonen)

Kun läjtömaljat nostetaan me maalle Nipponin,
niin Pohjanlahden rannat taakse jää.
Voi matkan aiheuttaja olla syy jos toinenkin,
vaan tämä kyllä mielen herkistää:

SUNTORY-SAN, nimi viskin kuuluisan
nyt huulilla on Härmän lapsenkin.
SUNTORY-SAN sielun janonpolttaman
vie kerran luokse neitseen enkelin!

Nyt kamikatse vasempaan ja sitten oikeaan:
siis lyhenee myös helma kimonon.
Jos Nousiainen liian usein baariin poikkeaa,
sakenhivutusta antaa Eriksson.

SUNTORY-SAN...

VIIMEISEN INKAN KIROUS (Peru -88)
(sävel: "El condor pasa" / san. Ilkka Aaltonen)

Yö hautaholvin ylle laskeutuu
punertuu täysikuu
ja aika unhoittuu.
Nyt sarkofagin kansi aukeaa
narahtaa, käsi maljan kohottaa
ja taasen katoaa.

Ei saa nyt rauhaa janoltaan
mies muinainen.
Veisaa näin viisi maksastaan
mies muinainen...
tuo inka viimeinen.

On vuosisadat maannut yksinään
selällään,
kaiku kolkko laulun tään
vain pyörii mielessään.
Ei käärinliinat lahot vierellään
pystykään
häntä enää estämään,
taas täyteen vetää pään.

Ei saa nyt rauhaa janoltaan...

KOHTA SATAA MARADONA (Argentiina -88)
(Ilkka Aaltonen)

Sitä iltaa saata en unohtaa,
kahden varjon tie kun tallin taakse johtaa.
Käsi tapailee jo strategista kohtaa
- öinen taivas hohtaa yllä Andien.

Lemmenhuudon kuulen yksinäisen puuman,
mielen valtaa tunne eroottisen huuman.
Käsi etenee - tuo pentele - taas tuuman,
hengityksen kuuman tunnen Sandien.

- Oi, Argentiina,
kunniakses' juomme jälleen!
Kuiskaa hiljaa ystävälleen
näin uudestaan:
- Oi, Argentiina,
kunniakses' juomme jälleen!
Kuiskaa hiljaa ystävälleen
tuo señorita pampaksen.

- Nyt ratsus satuloi,
kun tango lemmen meille soi.
Ei kukaan meitä estää voi,
sä vastaat kahta sataa Maradonaa

SOKERIRUOKOVIINAA (Brasilia -88)
(Ilkka Aaltonen)

Kun vain tahdon olla vapaana,
on mulla ottaa tapana
suunnaksi Copacabana Rion, hahaa!

On, tää rytmi kuuman samban on,
se antaa alla auringon
melassirommin kanssa hurmion, näin on!

PASSI ON! (Viro -89)
(Ilkka Aaltonen)

Neito Viro rannikon jo kynsiänsä lakkaa
huhhahei, ja kynsiänsä lakkaa
kapakast' ei tällä kertaa kesken poistutakkaan
saa lossivahti maata haudassaan.

Lehdistökin piirittää jo teekkareiden taksin
huhhahhei, ja teekkareiden taksin:
"Lyökö Murto laudalta jo meidän Ernesaksin
minkä piisin paiskaa hän?"

"Passion, passion
jossain täällä näin..."
- Uskotaan, selvä on
tullaan sinne päin!
Passion, passion saamme esittää
maan tiellä perestroikka kiirehtää!

Vaahtopäitä halkoo jälleen keula Jorkki Otsin
huhhahhei, ja keula Jorkki Otsin
taxfree-puotiin onnahtelee nyt myös viulut Voxin
on ihmeen hyvä kotiin tulla taas.

Hampaitakin harjattu on viikko subrovkalla
huhhahhei, ja viikko subrovkalla
Hiilitabletteja syödään silti urakalla
- tullimieskin huomaa sen:

"Passi on, passi on
jossain täällä näin..."
- Uskotaan, vessa on
tuosta tuonne päin!
Passi on, passi... en ehdi selittää
nyt housuun perästroikku kiirehtää!

PYHÄ PAIKKA (Fär-saaret -90)
(Ilkka Aaltonen)

Pohjoisella Atlantilla saariryhmä on
mi mahtaile ei ihmismäärällään.
Mutt yksi seikka täällä ompi aivan mahdoton:
on lampaita paikka väärällään.
Mä sattumalta kerran näille maille seilasin
ja maalaistaloon päädyin heinää niittämään
Mutt yhden kummun sileäks kun ottaa meinasin,
ei isäntämme tullutkaan mua kiittämään.

- On siinä pyhä paikka, se leikkaamatta jää
on siinä ensi kertaa hm-hm, tiedäthän...
on siinä pyhä paikka, nyt koeta ymmärtää.
Näin kertoi mulle saarten poika tää.

No, tottahan mä tilanteen kohtsiltään oivalsin
- tai ainakin mä silloin luulin näin.
Ja kunnioittaa muistojansa tahdoin tietenkin
niin vaiti seistiin hetki vierekkäin.
Sitten kymmenkunta metriä mä siirryin eteenpäin
ja viikatteeni uuteen iskuun kohotin
mutt jälleen tarttui isäntämme kiinni kädestäin
kun syyn mä kuulin, vannoin,
etten palaa takaisin:

- On sekin pyhä paikka, se leikkaamatta jää
seisoi katsomassa juuri siinä mamma partnerin...
- No jo on pyhä paikka! Ja mitä sanoi tää?
- Se sanoi, että "BÄÄ BÄÄ BÄÄ..."

POLI ON! (Singapore -90)
(mel. "Ohi on", säv. Toivo Kärki / san. Ilkka Aaltonen)

Taas kun tunsin sitä vaille jääneeni
turvauduin mä itämailla ääneeni
otin nuotin,
ääntä tuotin
niin kuin joskus ennenkin.
Tietää tahtoi kaikki kenosilmät nuo
mikä mahti minut heidän luokseen tuo
siitä asti
katkerasti
laulanut oon heille näin:

Poli on, Poli on, Poli on
opinahjomme voittamaton
Poli on, Poli on, Poli on
koti kuoromme myös Poli on!

Sitten alkoi askeleeni ennättää
kohti "Vanhan Kiinalaisen" kylpylää
siellä vietin
tunnin, mietin
kokemusten kartuntaa.
Vaikka sai mut Singapore valtaansa
silti kai tuo sika porealtaansa
saisi pestä,
sillä estä
mikään muu ei tartuntaa.

Polion, polion, polion
tältä reissulta sain polion
Polion, polion, polion
terve nuoruutein nyt ohi on!

ONNETON ORANKI (Indonesia -91)
(Ilkka Aaltonen)

Oranki lukee "Borneo"-lehteä
viidakon synkän uumenissa.
Mielessänsä apinat pukee
aatoksissaan kuumemmissa.
Välillä laulun kajauttaa:
- Jaavan Meren tuolla puolen
jossakin on maa.

Oranki makaa luolassansa
viidakosta kaiku kiiri
Sumatran Voima sähköä jakaa
merkillinen virtapiiri.
Taasen laulu kajahtaa:
- Jaavan Meren tuolla puolen...

Oranki selaa "Borneo"-lehteä
silmäluomet värähtää
nuoruuttansa takaisin kelaa
baritoniääni särähtää
kun vielä laulun kajauttaa:
- Jaavan Meren tuolla puolen...

MA ORI OON (Uusi Seelanti -91)
(trad. maorisävelmä / san. Ilkka Aaltonen)

- MA ORI OON, MA ORI OON,
voi ruunat mennä juosten Borneoon!

Tää tavaton on tarina, se mulle kerrottiin,
kun matkallani poikkesin mä Uuteen Seelantiin.
Siellí kohtasin minä kerrassaan kumman hevosen,
mi unissa olí joka hepotamman tulisen.

Ei kopukka tuo ollut mikään hevosadonis,
ja parhaan terän vuosista on vienyt cannabis.
Ei kerskua hepo voi myöskään naamataulullaan,
muttí usko pois: se pisteet kerää kotiin laulullaan:

- MA ORI OON, MA ORI OON...

Muut orhit iltaisin kun ulos lähtee hummaamaan,
jää vanhan herran laulu vielä soimaan korvissaan.
Näin yössä tasatahtiin ne mennä jolkuttaa,
ja epäilykset rinnassa jo alkaa kolkuttaa.

Kuvitelmissaan kavio jo lointa kohottaa,
muttí eräs uljas ratsu kohta heitä rauhoittaa:
- Vaikkí tammojen alaluomet se saakin kastumaan,
niin tokko Polle-vanhus enää pystyy - hm, no jaa...
- Ma ori oon, ma ori oon

Niin jääköön aamun sumuverhon taakse salaisuus,
nyt onko Pollen tilastoissa merkintä taas uus.
Ei muuta tiedetä koskaan kai tästä kaakista,
muttí varsat virmat hurmaisee se kyllä laakista.

Tää tavaton on tarina, se mulle kerrottiin,
kun matkallani poikkesin mä Uuteen Seelantiin
siellí kohtasin minä kerrassaan kumman hevosen,
mi unissa olí joka hepotamman tulisen.

- MA ORI OON, MA ORI OON...

KALJA EMU KIIVI KENGURU JA KOALA (Australia -91)
(trad. / san. Ilkka Aaltonen)

:,:Kalja, emu, kiivi, kenguru ja koala:,:
Pussipiru, nokkaeläin vompatti, kakadu,
terrieri Australian.
Mikä kuulu ei joukkohon?

(Oikea vastaus: kiivi, kaikkia muita löytyy Australiasta)

LÄNSIKESKUKSEEN (Saksa -92)
(Juice Leskinen mel. "Itäkeskukseen" / san. Ilkka Aaltonen)

Unesta herää jo Berliini Itä-,
lännessä tänään on jotakin sitä,
mikä tarjota voi vaikka mitä!
Kertaheitolla hei, Länsikeskukseen,
kauppakeskukseen, jossa kaiken teen!

ADOLF, HEINRICH, FRITZI, MAXI
ihmeitä lännen saa katsottavaksi.
Lättyä monta niin uskomatonta
on paistettu muurin pohjalla.

Siellä on paikkoja syödä ja juoda,
Warrenkin viimeiseen huoltoon voi tuoda.
Kertaheitolla hei, Länsikeskukseen,
kauppakeskukseen, jossa kaiken teen!

MURTO EREMITAASIIN (Venäjä -92)
(Ilkka Aaltonen)

Murto-Pietari ja Kukkosen Kalle
tynamenttia työnsi oven alle,
osui juuri silloin sattumalta paikalle
iltapartio miliisin.
Murto-Pietari ja Kukkosen Kalle
käsiraudoissa vietiin asemalle.
Ristikuulustelu kummallekin konnalle
heti paikalla alettiin.

- Sappermentti! Sinä finski koira!
Sinä paikalla oli, sinä tunnustaa!
Testamentti sinä tehrä voira,
jos sä uhma aiko Moskovaa!

Mutta Pietari hän kieltä taisi niukasti,
siksi suunsa hän kiinni piti tiukasti:
- Turhaan siinä sä mahtailet,
on Pietarin vastaus "njet"!

Ensin sammui tutkintalamppu,
sitten alkoi heilua pamppu.
- Liekö tuomio lyijy vai hamppu?
voihki Kukkonen itsekseen.
Lensi nurkkaan jo Pietarin hammas,
Kalle määki kuin kuohittava lammas.
- Keftä perkele miehen lailla vammaf!
noitui Pietari toverilleen.

- Sappermentti! Sinä finski koira...

Mutta Pietari hän kieltä taisi niukasti,
siksi suunsa hän kiinni piti tiukasti:
- Vaikka kuinka fä meikäläiftä uhkailet,
on Pietarin vaftauf "njet"!

Kalle kouransa yhteen jo liittää,
sitten Luojaansa kitkerästi kiittää:
- Mulle mustelmat alkaa jo riittää,
päästä poikasi tuskistaan!
- Votkapullollakaan näitä ei lahjo,
tuumi Pietari, kun kuumennettiin ahjo.
Huusi Kukkonen: - Ootsä täysi kahjo?!
Nehän alkaa meitä ruskistaan!
- Sappermentti! Sinä finski koira...

Mutta Pietari hän kieltä taisi niukasti
siksi suunsa hän kiinni piti tiukasti:
- Vaikka elävältä meikäpojan halftrailet,
on Pietarin vaftauf "njet"!

Mutta samassa lauloi Kukkonen
kouluvenäjällään julki koko totuuden.
Pietari kun hän sai kuulla sen,
hän kääntyi pois ja itki katkerasti.
Mitä opettaa meille tarina tää?
Älä idässä koskaan sä kiinni jää,
ja jos jäät, on silloin sangen tärkeää,
sä että koulun kävit loppuun asti.

VAAHTERASII-RAPPI (Kanada -93)
(Ilkka Aaltonen)

Kylmässä Luoteis-territoriossa
syrjäinen vuoristokapakka on, jossa
lohtua saa sekä unohdettu sielu,
että myös kuivinkin nielu.
Nojaa tiskiin rennosti pari miestä riskiä
imien ahnaasti Bourbon-viskiä.
Alta kulmain kyyppi heitä mulkaisee
ja mietteensä baariapulaiselle - julkaisee:

- Vaikka nurin on käännetty punainen takki,
ja silmille kiskottu suuri koppalakki,
toisen heistä ainakin tunnistaa,
kun valtion ratsut - ulkona janosta hirnahtaa.

RATSUPOLIISI KING JOS OLISI
URALLANSA JOSKUS EDENNYTKIN,
EI HÄN RISKIÄ OTTANUT OLISI
- TILANNUT PELKÄN VEDEN NYTKIN.

Tunnit kuluvat ja poliisit kippaa,
kunnes haparoiva käsi etsii lippaa:
- Kyllä tästä varmaan kotiin pitää lähteä.
Taskuun sujahtaa kaksi virkatähteä.
Jäi tiskille koskematon kyytipoikavesi, luvat-
toman rapakunnossa nuorison esikuvat
horjuvat ulos. Kansa hätkähtää,
kun iso mies turvallensa hankeen - mätkähtää.

Kuudes yritys - King nousee satulaan,
suhtautuen tyynesti huomiseen krapulaan.
Paheksuvan katseen hevonen heittää,
mutta toki tunteensa - enimmäkseen peittää.

RATSUPOLIISI KING JOS OLISI...

Kuljettu vasta oli maili tai kaksi,
kun Kingin naamataulu kävi kalpeaksi:
punalamppu ilkeästi heilahti yössä,
- Perkele! Taas on - pojat ylityössä!
Vielä tästä puuttui oman piirin ratsia,
kavereiden kanssa ei viitsi ottaa matsia.
Nuorempi konstaapeli Kingille huuteli:
- Sorry pal, teen vain - velvollisuuteni.

Iso, paha ruisku survaistiin suoneensa,
silmänsä taivaaseen King muisti luoneensa.
- Onhan täällä joukossa tippa myös verta -
anna olla viimeinen kerta!

RATSUPOLIISI KING JOS OLISI...

Kylmässä Luoteis-territoriossa
syrjäinen vuoristokapakka on, jossa
lohtua saa sekä unohdettu sielu,
että myös kuivinkin nielu.
Nojaa tiskiin jälleen pari miestä riskiä
anellen kyypiltä Bourbon-viskiä.
Käsi lähestyykin lupaavasti tynnyrin tappia,
kaataa sitten laseihin - vaahterasiirappia.

Kingin mieliala laskee puolisääreen,
lasin paiskaa seinään, astuu jukeboxin ääreen,
tovin miettii, valitsee hän "Pienen päivänsäteen",
huikkaa ulos mennessänsä: - Vedä jätkä...
(solo: - Verhot eteen!)

RATSUPOLIISI KING JOS OLISI...

MIKKITESTI DISNEYWORLDISSA (Yhdysvallat -93)
(Fogerty / san. Ilkka Aaltonen)

On Mikki Hiiri suuri kauhu sarjakuvaroistojen,
mutta miten kaikki oikein alkoi, nyt saat kuulla sen.
Hän poliisiin Ankkalinnan kesäduunipaikan sai
- mutta koeaikaehdoin, tottakai.
Hän Minni-heilan ensi töikseen tueksí huumeryhmän toi,
- Tietää se tarkkaan, mille mikin tuoksahdella voi!
Jo ennen kuin sai ees Eurooppa kuulla koko Disneystä,
Mikki tiesi, miten tehdään bisnestä.

Simo Sisu kannusti: - Vihjeen kalliin
annoit, jatka samaan malliin!
Ennen kuin Mikkiä pestattiin,
häntä kuukausikaupalla testattiin.

Kun Harrisburgin voimalassa saatiin aikaan vuoto uus,
tuumi Mikki: - Mutta tässähän on oiva tilaisuus!
Hän neuvokkaasti vuotokohdan tukki vihikoirallaan -
hurraa-huudot oli jälleen paikallaan.
Sai lehdistökin pian kuulla urheasta hauvasta,
joka piti kynsin hampain kiinni plutonium-sauvasta.
Ja vaikka Mikki osuuttansa hieman vähätteli kai,
koira loppuiäkseen uuden nimen sai.

Sisu se vain puhkui: - Mitäs siitä,
vielä eivät näytöt riitä!
Ennen kuin Mikkiä pestattiin...

Sai Mikki Hiiri vihdoin viimein riittävästi mainetta:
Kun Musta Pekka lieventeli taannoin nestepainetta,
niin käsiraudat silloin takaa päin yllättäen sanoi "NAKS",
ja Pekan olo muuttui paljon kurjemmaks'.
Kun asemalle sitten tultiin, Mustaa Pekkaa nolotti,
ranteet vaikka heilui vapaina, niin silti kolotti.
Hän saattajaansa tuntui seuraavan yllättävän kiltisti,
Mikki remmistään kun hiukan tempoili.

Simo Sisun piippu jo kirposi suusta,
- V-voisitko alkaa marraskuusta...?
Ennen kuin Mikkiä pestattiin...

DOMINI-KAN (Dominikaaninen tasavalta -93)
(Sieger-Meinunger mel. "Tsingis-kan", san. Ilkka Aaltonen)

Näin Peräpohjolasta lensi Miamiin jumbollaan,
Karibian väki joutui paniikkiin saarillaan.
- Sä mistä sait noi liput?
Anna tänne, taikka tiput!
Musta pörssi lauloi mainostaan:

Domini-Domini-Domini-kan,
kaikkien kuorojen mahtava hallitsija
Domini-Domini-Domini-kan,
Tapiola, Jubilate jäivät kuin nallit, sija
ensimmäinen täytti (VOH-HOH-HOH-HOO)
myös odotukset, näytti (AH-HAH-HAH-HAA)
muille, miten hommat hoidellaan.

Domini-Domini-Domini-kan,
kaikkien kuorojen mahtava hallitsija
Domini-Domini-Domini-kan,
täyttyivät suurimmat konserttihallit, sija
ensimmäinen täytti (VOH-HOH-HOH-HOO)
myös odotukset, näytti (AH-HAH-HAH-HAA)
muille, miten hommat hoidellaan.

Niin pyörittivät silmämunaa ihmeissään valkeaa
ne salsaveikot, jotka huusi nähdessään: magiaa!
Se taisi olla Robin, kun totesi vain:
- Mä tenoreiden jobin näin lahjaksi sain,
siis kättä taskuun, taivas aukeaa!

Domini-Domini-Domini-kan...

NAMII PIAN (Namibia -98)
(Ilkka Aaltonen)

Neljävuotiaana äidin kanssa karkkikaupassa
herkkuhyllyjä mä aina kuolasin.
Kasvatus se vapaa taisi olla muodissa,
koska vähän sieltä täältä nuolasin.
Vaikka mutsi meikäläistä kyllä koitti vahtia,
mikään mustan lakupötkyn voittanut ei mahtia.
Siitä olin jyvällä, jos en saanut hyvällä,
sain, kun karjuin bassollani syvällä:
- NAMII PIAN, NAMII PIAN!
huusin äänekkäästi, minkä kerkesin.
Vasta kun tahto rautainen mursi kallion,
vaatimusta tuottamasta herkesin.

Nelsätoistiaana pörräsin mä limudiskossa,
ylähuulikin jo kasvoi untuvaa.
Jotain uutta näin mun parhaan frendin pikkusiskossa,
tanssin pyörteissäkin kouriintuntuvaa.
Niinpä loppuiltaman sen Pian kanssa kohkasin,
saattomatkalla jo puistossa mä mielen rohkasin.
Sieltä täältä nuolasin, jäisen katseen suolasin,
kun lemmenhurmoksessa kuolasin:
- NAMII PIAN, NAMII PIAN...

Nelikymppisenä erään kovan kuoron riveissä
kiertänyt jo olin puoli maailmaa.
Jonkin haasteen koin mä varmaan sopraanoissa siveissä,
kun uusi reissu vielä jaksoi innostaa.
Koska musta tuntui hyvältä jo silloin kersana,
Afrikassa vielä köörin kanssa käyn mä, persana!
Perusteet on riittävät, kriitikotkin kiittävät,
teekkarit kun mainetta taas niittävät.

- NAMIBIAAN, NAMIBIAAN...

Venetsian Kornivaalit (Italia –01)
(mel. “Korkeasaareen” / san. Ilkka Aaltonen & Ilkka Pollari)

Huomenna mennään Venetsiaan, Venetsiaan, Venetsiaan.
Huomenna mennään Venetsiaan koko päiväksi.

Lähdetään vaan, vaan, vaan
tuulettamaan, -maan, -maan
ja toipumaan, -maan kisasta saapasmaan.

Gondoli ahtaassa kanavassa,
veneeristä tautia vastustamassa.
Mahtava mela on turpoamassa
kourasssa Antonion.

Lähdetään vaan...

Turisteja tsekkaa apostoli Markus -
kauan on maannut vanhassa arkuss'.
- Löytyykö tarpeeksi lahjetta farkuss'?
muuten ei pääse kirkkoon!

Lähdetään vaan,...

Venetsia on nähty ja käyty,
maksassa tuntuu, että on käyty.
Ihme on jos kohta ei täyty
mitta, rakko ja pää!

Lähdettiin vaan...