| | | | |
Muusikko
Kuoro- ja kvartettilaulaja
Säveltäjä ja lauluntekijä
Trubaduuri
Kuoronjohtaja
Diskografia
Kotistudio

Musiikki > Muusikko

Muusikko

Piano

Kuusivuotiaana kysyin toisessa huoneessa pianoa soittavalta äidiltä, miksei tämä käytä koskaan mustia koskettimia. Tuo viaton kysymys vei minut pianotunneille, jossa opettaja käytti koko ensimmäisen tapaamisen korvani testaamiseen. Kuulemma yhdellä ihmisellä tuhannesta on tämäntyyppinen absoluuttinen säveltaju - itse en ollut huomannut omaavani mitään sen ihmeellisempiä värekarvoja.

Vuosina -65 ja -66 olen näköjään voittanut Paimion kunnan Kulttuurikilpailujen pianomittelöt.

Pianotunteja ja "soinnutuksen tukipylväitä" antoi vuoden verran Hannu Kerkola, sitten soittelin neljä vuotta Heimolan Eevan ohjauksessa Bachia, Clementiä sun muita tuon vaiheen pakollisia.

11-vuotiaana lopetin tunneilla käymisen.

Kitara

Teini-iässä kuvaan astui Landola-kitara ja ensimmäinen bändi, joka sai kasteessa nimen Illusion erään suuresti ihailemani Black Sabbath -kappaleen mukaan. Eka sähkökitara oli tshekkiläisvalmisteinen, puoliakustinen Tornado, jonka ääniä vahvisti ikivanha Selmer-putkivahvistin. Korvakuulolta opeteltiin Sabbathia, Uriah Heepia, Deep Purplea, Santanaa sun muita hevipiisejä. Alkuperäiskokoonpanossa soittivat lisäkseni Jukka Heimo (basso), Markku Saarinen (rummut) ja Sakari Nieminen (laulu). Laihisen veljekset Hemmo (urut) ja Veikko (komppikitara) toivat mukanaan soinnut, Beatlesin, 50-luvun rokin ja bluesin.

"Illusion" nostalgiakeikalla Sauvon Kaarle Herttuassa 1987

Illusion kokoontuu yhä kerran vuodessa soittelemaan sauvolaisille ja paimiolaisille nostalgian merkeissä.

Klassista kitaraa soittelin lukioikäisenä vuoden verran Paimion Musiikkiopistossa - ja osaan vieläkin joten kuten sen yhden ainoan piisin, jonka sinä aikana ehdin oppia (Bachin "Luuttupreludi").

Urut ja hanuri

Lyhyeksi jääneen proge-vaiheen (Wigwam, Tasavallan Presidentti) jälkeen Illusion hajosi v. 1975. Tilalle tuli tanssiyhtye Kimara, jossa vetelin Leningradista satasella ostettua kurttua, kilkutin WLM-urkuja ja vingutin uutta Gibson-kitaraa. Bassossa heilui Veikko ja laulavana rumpalina Saarisen Arska. Myös velipoika Juha ja armeijakaveri Sundströmin Kaj kävivät Kimaran riveissä keikoilla.

Valssit, humpat, jenkat ja iskelmät iskivät lekan lailla nuoren, itseoppineen muusikon tajuntaan! Niiden myötä oivalsin vähitellen koko 12-säveljärjestelmän nerokkuuden ja yksinkertaisen toimivuuden. C-mollia seurasivat yleensä F-molli ja G-seiska - oltiinpa sitten Pettäjän tiessä, Säkkijärven polkassa tai Montin Czardasissa! Sen tajuaminen oli lähes orgastinen elämys! Siitä eteenpäin elämä onkin ollut peijakkaan helppoa...

Basso

Basistiksikin olen päätynyt joillekin keikoille, kun uteliaisuus on voittanut terveen itsekritiikin! Hauskin muisto osuu kevättalvelle 2017:

Puhelin soi... langan päässä oli meidän 70-luvun heavybändi Illusionin rumpali landelta:

- Ilkka, mitäs kuuluu? Pitkästä aikaa... jne. Mitä sä teet tiistaina?
- Jaa...? No tuota... enpä varmaan mitään ihm...
- Hyvä! Meen suoraan asiaan: oon sotkeutunu yhteen musaprojektiin, ja nyt olis niinku... ihan pieni onkelmanpoikanen..
- Kuuntelen...?
- No tota... tulin luvanneeks et sennimine pumppu ko "Peimarin Papat" huolehtii yhden eläkeläistilaisuuden tanssimusasta keskellä päivää. Parin tunnin juttu, 200 eläkeläistä, lihasoppaa, arvontaa, puheita, standuppia... kyl sää tiärät nää jutut?
- Hmmm.. ööö... tiedän vai?
- Kaikki olis muuten ihan helvetin hyvin reilas, mut basistipappa suuttus meil eile ja kiältäyty soittamast...
- Hetkinen? BASISTI-pappa?? Tarvitsetko siis stunttibassonsoittajaa?
- No niin justiinsa! Saisit lainata sen kamoja, sillä on sellainen MacCartney-Hofneri.. Ootko soittanu bassoa joskus?
- Argh... suoraan sanottuna en. Mitäs muita soittajia kokoonpanossa on?
- Kitaristipappa, laulajapappa ja hanuristipappa. Mää soitan rumpuja, jos muistat..


En keksinyt riittävän painavia syitä kieltäytyäkseni moisesta haasteesta - itse asiassa alkoi kuulostaa suorastaan kutkuttavalta ajatukselta päästä soittamaan elämän ensimmäinen bassokeikka - ja vielä pappayhtyeessä, vanhan kotipaikkakunnan ikäihmisille...

Ajelin siis Sauvoon, paikalliselle seurojentalolle (sille samalle, jonka lavalla olin tasan 43 vuotta aiemmin aloittanut julkimuusikon urani...), jossa bändi jo kasaili kamojaan ja emännät touhusivat arpajaispalkintojensa kanssa.

Mut esiteltiin laulaja- ja hanuristipapoille.

- Päivää päivää! Missäs kitaristipappa on? Eikös meidän pitäisi aloittaa vartin päästä, rohkenin tiedustella.
- Jaa niin... tosiaan! Kitaristipappa... ööö... suuttui tänään, eikä nähtävästi ilmesty myöskään paikalle, selittivät muut vähän noloina.

No... keikka vedettiin niillä jäljellä olevilla papoilla - ja hauskaa oli! Yleisölläkin! Meitä pyydettiin jopa esiintymään MUUALLAKIN (erään ikämummelin kuultiin mutisevan rollaattorinsa takaa "voisittekste soittaa jossain muual?")

Mutta oikeasti... oli aivan älyttömän hauska kokemus!! Sain kuulla jopa pari uutta basistivitsiä.

Ensimmäinen bändi Illusion
Tanssiyhtye Kimara
Bueno-yhtye
Rautalankaa

Esikuvia

PIANO: Raimo Roiha, Seppo Hovi
KITARA: Carlos Santana, Tony Iommi
URUT: Ken Hensley, Jon Lord
HANURI: Vili Vesterinen, Kimmo Mattila

Keskikoulun viidennellä luokalla alkoi syntyä hevikappaleiden nuotinnuksia korvakuulolta.