Työ > Musiikkihuumorin erikoismies > Räätälöidyt showt > Hummeripojat - Ilta oopperassa

H U M M E R I P O J A T

Ilta oopperassa - Kvällen på superan

*** Grande tulopaussi ***

Rossini: Sevillan maailmanparturi

Rossini tunnetaan säveltäjänerona, joka jo lapsena inhosi koulunkäyntiä - mistä surkuhupaisana anekdoottina jälkipolville ja varsinkin meille suomalaisille on jäänyt käsite "Helvetinkolu". Murrosikäinen Rossinin kerrotaan nimittäin eräänä yönä töhrineen koulunsa seinään spray-maalilla "TÄTÄ HELVETIN KOLUA EN KÄY ENÄÄ PÄIVÄÄKÄÄN!" Onneksi sävellystyössä ei oikeinkirjoitustaidolla ollut niin suurta merkitystä, ja niin Sevillan 1. maailmannäyttelyyn valmistui ajoissa ooppera, josta kuulemme nyt helvetin pitkän alkusoiton.

Paavo Väininen: Lusikkahaarukkavalssi

Ooppera, jonka nimikkoaaria kohta kuullaan, on syntynyt aikoinaan tilaustyönä erääseen poliittiseen ajojahtiin. Tilaaja kuitenkin hylkäsi teoksen liian kesynä- eikä vähiten siitä syystä, että valssi oli sävelletty 2/4-tahtilajiin. - Olin ajatellut jotain terävämpää, totesi tilaaja pettyneenä. Säveltäjä puolustautui väittämällä, että teos symbolisoi vastustajien lusikoimista yksi kerrallaan sopiviksi haarukkapaloiksi. Tilaaja oli kuitenkin vankasti selkään pistämisen kannalla, ja sai kun saikin maksajana tietysti tahtonsa viimein läpi - tunnetuin seurauksin.

Mutta nyt siis kuitenkin - ennen kuuluisaa veitsenterävää oivallusta syntynyt yritelmä: Lusikkahaarukkavalssi - mysteerio viidelle miesäänelle.

Jansson-Sallinen: Kohtalokkaat kiusaukset

Legendaarinen säveltäjä-keittiömestari Jansson viimeisteli juuri oopperavoileipiä, kun hänelle tuli mieleen kiusoitella hieman uutta tarjoilijatarta. Hän kohotti leikkisästi tämän hameen helmaa vapaalla kädellään ja lausahti kysyvästi "sallinette?". Tyttö kaatoi kulhollisen bearnaise-kastiketta keittiömestarin housunkauluksesta sisään ja tokaisi jäätävästi "sallinen!" - lausahdus, jonka toinen tulkitsi esittäytymiseksi.

Tästä pikku episodista inspiroituneena Jansson sävelsi nopeasti ooppera-aarian, ja merkitsi nuotin kulmaan toiseksi tekijäksi innoituksensa kohteen.

Mezzonortaamo: Basso ja sen veli

Raumalainen oopperakulttuuri on jäänyt maamme asiantuntevien piirien keskusteluissa hieman taka-alalle - aivan ansaitusti. Mutta kuten jo sananlaskukin toteaa, saahan se sokeakin kana joskus: peräti kaksi länsirannikon lupausta on raivannut tiensä aina Bulevardille asti.

Tänään meillä on kyseenalainen ilo kuulla Basson ja sen veljen muisteloita ajasta, jonka he viettivät tuon legendaarisen oopperatalon kulisseissa...

Muistaks vanha Bulevardi, gyl muistam Bulevardi.
Ko mek kerran laulettiin, gon kerral lauletti.
Lauletti "Bulevardi".
Oi sä sulo...

Näyttämöll sit kryssätti, nii oikken gryssätti.
törmättii bäi gulissi,ai helkkris, gulissi.
Törmättii gulissi, lauletti "Bulevardi".
Oi sä sulo...

Mihist mes sit tulttinga? Kuis meinat tulttinga?
No aivan lavan reunaha. Nii oikke, reunaha.
Reunaha dultti vaa,
törmätti gulissi,
lauletti "Bulevardi"...
Oi sä sulo...

Kuingast sit ol, muistaks snää? Kyll oikke muista mnää.
Eiköst saanu guhmu pää? Täyttem tuli guhmu pää.
Guhmu pää, muista mnää,
Reunaha dultti vaa,
törmätti gulissi,
lauletti "Bulevardi"...
Oi sä sulo...

Gyll maar montuss' laulettii? Kyll kovast lauletti.
Yhteinen ol mikkiki, yks vaa ol mikkiki.
Montuski lauletti,
Guhmu pää, muista mnää,
Reunaha dultti vaa,
törmätti gulissi,
lauletti "Bulevardi"...
Oi sä sulo...

Koskas noustiin dakasi? Kyll tulttin dakasi.
Heikiheimoo ruaskitti. Kyll kovast Seppoo ruaskitti.
Ruaskitti Seppooki,
Montuski lauletti,
Guhmu pää, muista mnää,
Reunaha dultti vaa,
törmätti gulissi,
lauletti "Bulevardi"...
Oi sä sulo...

Eiköst ollu hauskas paikk? Kyll se ol hauskas paikk.
Sinn me mennä jällen gaikk. Sinn mennä jällen gaikk.
Hauskas baikk, mennän gaikk,
ruaskitti Seppooki,
montuski lauletti,
guhmu bää, muista mnää,
reunaha dultti vaa,
törmätti gulissi,
lauletti Bulevardi...
Oi sä sulo...

Hans Blum-Besättning: Ole hiljaa, isi!

Ilmailuhistoria tuntee vain harvoja tapauksia, jossa yksi ja sama lentäjä ehtii toimia kahden kilpailevan yhtiön kakkosmiehistönä lähes samanaikaisesti yli vuoden ajan. SAS:n ja Lufthansan tiedustelupalvelut pääsivät lopulta kuitenkin miehen jäljille, koska molempien linjojen matkustajat olivat valittaneet ohjaamosta kuuluvaa outoa resitointia. Miehen ura lentäjänä katkesi, mutta aikaa jäi sitäkin enemmän oopperalle ja sävellys- työlle.

Kuulemme nyt koskettavan kertomuksen Hans Blum-Besättningin 5-vuotiaasta tyttärestä, joka ei voi sietää isänsä jatkuvaa resitatiiviharjoittelua kotona.

Ole hiljaa, isi nyt vain,
tai muuten meen naapuriin leikkimään.
Ole hiljaa, isi nyt vain,
taikka likasankoon survaisen sun pään.

Isin töitä on tehtävä äänellään,
aarioita hän harjoittaa yhtenään.
Mä kärsin ja äitikin vollottaa,
kotiväeltä suoran palautteen isi näin saa.
Ole hiljaa, isi nyt vain,...

Aamuöisin isi porstuaan rojahtaa,
mä kiipeän selkäänsä istumaan.
Mä kyselen, missä isi taas mokannut on,
isin basso aina on niin arvaamaton.
Ole hiljaa, isi nyt vain...

Logan & Forrester jr.: Saippuaoopperasta "Libretto invisible"

Seuraavassa aariassa - jota kokonsa puolesta voidaan pitää jo hehtaariana - on yksi merkille pantava erikoisuus, joka hakee vertaistaan oopperataiteen saralla: Säveltäjän ja libretistin aikataulut eivät työn edistyessä osuneet kertaakaan kohdalleen, mistä syystä säveltäjä Logan kääntyi libreton toivossa isä-Forresterin puoleen. Vanha mies ei kuitenkaan pystynyt tyydyttämään tämän kasvavia tarpeita - sohaisi vain kerran kynällään, minkä jälkeen Logan oli paksuna raivosta.

Kimpaantuneena Forresterien suvun saamattomuuteen säveltäjä kirjoitti teoksen yläkulmaan "Libretto invisible - taatusti huomaamaton" ja julkaisi teoksen ilman sanoja.

Verdi: Falstaffin juomalaulu

Äidinmaidon vaikutuksesta eri sisäelimiin on viime aikoina tehty yhä useampia kliinisiä tutkimuksia, joiden tulokset ovat saaneet vaihtoehtolääketieteen harrastajat unohtamaan amalgaamipaikat hetkeksi. Yhdysvalloissa on muuan nuori lammasfarmari haastanut äitinsä oikeuteen - syyttäen tätä tahallisesta riippuvuuden tuottamisesta.
Äiti on puolustautunut väittämällä, että hänellähän ne nykyään riippuvat - ja kaikki on lutkuttavan vintiön syytä.

Tapaus on ainutlaatuinen oikeustieteen historiassa ja tulee mahdollisine tuomioineen muodostumaan tärkeäksi ennakkotapaukseksi.

*** Grande välipaussi ***

I.Aaltonen: 5. 4. -32 klo 10

Numerosarja 5-4-3-2-1-0 liittyy läheisesti erääseen maamme itsenäisyysajan alkuhistoriaa sävyttäneeseen alkoholipoliittiseen skandaaliin, joka onneksi ratkesi kaikkia osapuolia syvästi liikuttaneeseen päätökseen.

Tapahtuma on sittemmin inspiroinut maamme eturivin säveltäjiä - ja nähtävästi muitakin - kaikkina vuosisatoina.

Pano Kotilainen - Z.Putelius: Varpio jouluaamuna

Uuden oopperatalon nouseminen Töölönlahden pohjukkaan herätti voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Helsingin Juhlaviikkojen toiminnanjohtajanvirastossa on kasvavalla huolella seurattu Finlandia-talon kävijämäärien laskua.

Säveltäjä Otto Kotilaisen viriili pojanpoika Pano Kotilainen sai viime talvena äkillisen inspiraation, jonka mentyä ohi syntyi seuraavaksi kuultava, hyvin koskettava teos. Melodia olikin alunperin tarkoitettu kosketinsoittimille.

Pöly on jo peittänyt kukat oopperassa, Töölönlahti jäätynyt talvipakkasessa.
Varpio Finlandian naapuriin sai kilpailijan, Töölönlahti jäätynyt talvipakkasessa.

Uuden pirtin portaille riensi Varpio-kulta, portsarille yskäisi: ota palttoo multa. Finlandia tyhjä on, Varpio on onneton, tulen tänne nuuskimaan, ota palttoo multa.

Varpion luo nyt riemuiten riensi vaksi-kulta: - Kiitollisna manttelin otan kyllä sulta.
Palkita Finlandia tahtoo kerran sinua, kiitollisna manttelin otan kyllä sulta.

Nyt et kyllä, veljeni, tainnut oikein kässää, narikkaan vain hetkeksi toisin palttoon tässä.
Manttelia uutta en kyllä anna köyhällen' - Nyt et kyllä, veljeni, tainnut oikein kässää,

Pöly on jo peittänyt kukat oopperassa, Töölönlahti jäätynyt talvipakkasessa.
Eläkkeelle matka on, Esa-Pekka jatkakoon, Töölönlahti jäätynyt talvipakkasessa.

Ilfgang Amadeus Kanervzart: Työn kuninkaan aaria

Helsingin Kanervatoriossa opintonsa keskeyttänyt säveltäjä tunnetaan paremminkin kuhnurina kuin ahkerana työllistämismehiläisenä. Silti ainakin kahteen kukkaan on hänen sävellystyönsä julkisuudessa puhjennut - joista toisen ansiosta hän on julkaissut myöhäistuotantonsa pseudonyymillä "Koivuniemen herra".

Piccu-Puccini: Yksikätisen rosvon aaria oopperasta "Pojat, so!"

Säveltäjän varhaislapsuus ei ollut kovin onnellinen. Piccu-Puccini joutui itse asiassa elättämään itsensä ja kuusilapsisen perheensä pankkikavalluksilla ja muilla pikku näpistyksillä. Kuten niin monesti, myös tällä kertaa uskonto koitui taiteilijan pelastukseksi. Jäätyään 7. kerran kiinni isoäitinsä vuokrarahojen nyysimisestä, ei mummo enää tyytynytkään nuhtelemaan pikku konnia tyyliin "Pojat, so!", vaan katkaisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti kummaltakin vasemman käsivarren.

Tämä ei jälkipolvien suureksi pettymykseksi estänyt Piccu-Puccinia jatkamasta sävellystuotantoaan, ja näin sai päivänvalon mm. seuraavassa kuultava Yksikätisen rosvon aaria suosikkioopperasta "Pojat, so!" Säveltäjä on oopperan nimeä valitessaan halunnut kunnioittaa ankarahkon isoäitinsä muistoa.

Jälkipolvia on ihastuttanut tapa, jolla Puccini on onnistunut peittämään teoksessaan mahdollisen katkeruutensa - voidaanpa jopa sanoa, että teksti suorastaan huokuu positiivista elämänasennetta.

Yks on olkavarsi mulla vain, kiittää siitä mummoani sain. Vaatteissain mä säästän hihan hinnan, kuuraan pienemmän mä lihan pinnan. Yks on olkavarsi mulla vain.

Yks on olkavarsi mulla vain, silti laulan optimismistain. Vuosittain on jäsenmaksut pienet, eikä siinä kasva mitkään sienet. Yks on olkavarsi mulla vain.

M.A.Verdinen: Aaria Oopperasta La Travirata kolmella Aidalla

Säveltäjä tunsi kaikkien normaaleiden paheiden lisäksi myös sairaalloista vetoa hevosiin - tarkemmin ilmaistuna vedonlyöntiin niiden kustannuksella. Kerran hän tuli lyöneeksi vetoa siitä, että hänen suosikkihevoisensa voittaa 3000 metrin esteratsastuksen mennen tullen. Kouluratsastuksessa kahdesti luokalle jäänyt kopukka päätti kuitenkin omapäisesti mennä yli siitä, mistä Aida on matalin, ja lopputuloksena oli armoton diskaus ensimmäisessä erässä.

Tästä masentuneena M.A.Verdinen lopetti säveltämisen ja omisti loppuelämänsä tallimestarin työlle.

J.Alfr. Tanner: TRAAGINEN PIENOISOOPPERA NELJÄSSÄ NÄYTÖKSESSÄ

Eri osien välissä minihameinen korkokenkätyttö kulkee näyttämön poikki kantaen pahvikylttiä, jossa osan numero ja nimi. Yleisö osallistuu teokseen avustajan nostamien kehotuskylttien mukaan: NAURUA, BUUAUKSIA, ITKUA, VIHELLYKSIÄ, NAUKKAILUA, HAUKOTTELUA, KELLON VILKUILUA, VAIVAUTUNUTTA RYKIMISTÄ, KUORSAUSTA, LEVOTONTA KIEMURTELUA.

Osa I Rouva lähtee maalle
Osa II Vihkisormuksen kätkeminen
Osa III Pullo Madeiraa
Osa IV Yllättävä todistaja

Hummeripojat: Enrico Carusellia vastaan Jose Paloi Carrélle

- Oletteko koskaan olleet oopperan koelaulussa? Esitämme seuraavassa duettomuotoisen episodin, jossa Metropolitan-oopperan toimitusjohtaja Johannes hakee riveihinsä uutta sankaritenoria:

Selostaja: - Kamppailu on ollut äärimmäisen tasainen ja jännittävä. Jäljellä on enää kaksi kandidaattia, Italian Enrico Carusellia ja Espanjan Jose Paloi Carrélle. Mm. Suomen Jyrki Uppiniskasen kohtaloksi tuli pudottaa kolmesti aloituskorkeudesta joka oli 1-viivainen hoo.

- Jaha... Encca korottaa 2-viivaiseen H:hon...

EC: - Hoo, jos minä olen tenori...
JPC: - See, jos minä olen korkeampi...
EC: - Dee, jos minä... köh!

Selostaja: - Voi voi sentään! Nyt tuli Encalle ensimmäinen pudotus. Pitkähkö keskittyminen ennen seuraavaa yritystä... Jaha... nyt näyttää siltä, että... kyllä! Enrico Carusellia näyttää toimitsijoille kansainvälisiä käsimerkkejä! Carusellia siis taktikoi jättäen tämän korkeuden väliin! Hänelle jää näin ollen kaksi yritystä seuraavasta korkeudesta.

EC: - Mine pysty rikkoa teme lasi laulamalla! Pystyäkö sine?
JPC: - Täh? Etkä varmaan pysty. Siihen tarvitaan koloratuuria. Tai ainakin muuten hyvää tuuria!
EC: - Me lyödä veto: jos mine pysty rikkoa lasi pelkkä laulu avulla, sine häipyä! Reilu peli?
JPC: - No perkeletto... ja jos epäonnistut, häivyt itse?
(Puristavat käsiä)

EC siirtyy pöydän ääreen, jossa herrasmies lukee lehteä - edessään tyhjä viinilasi.

EC (resitoiden): - Mine maksa sinulle sata markka, jos sinä lyö teme lasi tuhannen paskapirstale tuohon lattia!
Herrasmies: - Häh..? Anteeksi kuinka?
EC (resitoiden): - Mine maksa sinulle sata markka, jos sinä lyö teme lasi tuhannen paskapirstale tuohon lattia!
JPC (resitoiden): - Hetkinen! Älkää kuunnelko häntä! Minä maksan kaksisataa, jos ette kuuntele tätä miestä!
Herrasmies: - Siis... Mitä helvettiä? Oottekste hulluja...?
EC (resitoiden): - Mine maksa sinulle kolmesata markka, jos sinä lyö teme lasi tuhannen paskapirstale tuohon lattia!
JPC (resitoiden): - Minä maksan neljäsataa, jos ette kuuntele tätä miestä!

Herrasmies (hetken mietittyään kaivaa kuulosuojaimet kassistaan, pistää ne korvilleen, ja iskee lasin mäsäksi): - Se olisi sitten 700 markkaa, jos laskin oikein.

Dramaattisen Wagner-tenorin traagiset muistelmat

15-vuotiaana ensi kerran annoin... ääneni oopperalle.

*** Grande menopaussi ***