|
Musiikki> Säveltäjä ja lauluntekijä > Sanoitukset>
Karvis-idylli Säveltäjä ja lauluntekijä
Karvis-idylli
(A. Runne mel. “Laps’ olen Karjalan“ / Ilkka Aaltonen -11)
Kaanis oli päevä niin kuin morsian,
kun silimät aukas poeka Karjalan.
Sai Tohmajärvi uuven asukkaan -
ja tästä lähtee laulu kulukemaan.
Kun keskimmäinen veljessarjan on,
helppo on välttää kuopat kohtalon.
Niin voema jylläs, lötköt ruuvat ei,
hän sienet sallaa koeran kuppiin vei.
Sinne, kauvas Karjalaan
muistot pallaa aena voan:
- Jos lapsuuven vois ellää uuvestaan!
Kun tyyni kerran oli pinta veen,
Helsingin “Kirjaan“ suuntas askeleen!
Hän siellä kohtas sievän Annikin,
- on tarun jatko selevä tietenniin.
Kun tarpeeks’ paljon toesta rakastaa,
jää huolet maiset silloin kauvas taa.
He saivat myötä Arin, Esankin
kuin sarjakuvan: Karvis-idyllin!
Sinne, Myllypurroon vain
kaepaa mielet muistel’jain!
- Ol’ onni siellä mulla seoranain!
Mut hiekka varkain valluu lasissa
myös karjalaesen miehen kohalla.
Jo vuosikymmeniä kaheksan,
on siinä meillä syytä juhlinnan.
Onneksi sentään ystäviä on,
joien kanssa jakkaa voi tiänkin huomijon.
Me kohta siulle maljan juotamme
ja pienen nousukännin tuotamme!
Sinne, sinne nieluun vain -
kostuu kurkut laulajain!
- On kaekki rakkaat tännään seoranain!
Sauli Karviselle 9.7.2011
|