Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Omat laulut > Kevätesikon kaipaus

Säveltäjä ja lauluntekijä

Kevätesikon kaipaus

(Ilkka Aaltonen -96)

Keväällä esikko ensimmäinen
päätänsä aurinkoon kohottaen
ujosti vilkuilee ympärilleen
jotakin kuin oottaen.
Kultaista kukkaa pian täynnä on maa,
konserttiin suloiseen puut puhkeaa.
Purokin vapaana jäistä jo käy,
yhtä vaan vielä ei näy.

- Missä on ystävä kevään,
nuppujen nuuskija mun?
Missä on vesikko?
kyseli esikko.
- Koskenkin nään padotun!
Miksi näin yksin mä herään?
Miksette vastata voi?
Perhoset, kerttuset,
niityn muut kukkaset
katseensa maahan päin loi.

Kesällä esikko ensimmäinen
kipinää toivon vielí elätellen
puroa hiljaista tuijottaa vain
- pinta sen liiku ei lain.
Vierelleen viimein se pudottaa sen:
siemenen hentoisen - kuin kyynelen.
Pilvetkin itkevät ymmärtäen,
miksí kukka on yksinäinen.
- Missä on ystävä kevään...

Syksy vei esikon ensimmäisen,
niin kuin myös jokaisen kumppanin sen.
Routaisen peiton taas ylleen saa maa,
lehtensä puut pudottaa.
Haaveillen hauraassa jääkehdossaan
esikonsiemen ei aavistakaan:
kenties jo keväällä vuoron on sen
- olla esikko viimeinen.

Poissa on ystävä kevään,
leikit sen leikitty on.
Poissa on vesikko,
kohta myös esikko,
vauhti on arvaamaton.
:,:Vastuuta piileskelevään
ihmiseen luottaako voi?
Perhoset, kerttuset,
niityn muut kukkaset
katseensa sinuun päin loi:,: