Harrastukset > Seikkailija ja maailmanmatkaaja > Kuororeissut > Dominante Pohjois-Amerikassa ja Karibialla -93

Seikkailija ja maailmanmatkaaja

KRAKAOSTOKSILLA HARLEMISSA! -93

Teksti: Ilkka Aaltonen

Joku kumma voima tuntuu ohjailevan meikäläistä aina sinne, missä todennäköisimmin törmää ikävyyksiin. Harlemiin ei suostunut yksikään dominantelainen matkaseuraksi – ei edes Junttila. Tein pienen gallupin kadulla – pysäytin kaksi vastaantulijaa ja kysyin, onko heidän mielestään turvallista pistäytyä metrolla Harlemissa. Ensimmäinen kaveri pyöritti etusormea ohimolla ja kysyi, olenko kyllästynyt elämään. Toinen oli suopeampi: - Well… minä en lähtisi, mutta jos menet keskellä päivää, olet varovainen, etkä rupea juttusille kenenkään kanssa, niin why not…?

Uskoin tätä jälkimmäistä ja hyppäsin metroon. Ylläni oli risat shortsit ja T-paita, päässä aurinkolasit – taskussa kymmenen taalan seteli. Kaiken muun jätin suosiolla hotellille. Sydän hieman jyskyttäen katselin muita matkustajia: valkoisia ja mustia suunnilleen yhtä paljon, työikäisiä, vanhuksia, lapsia...

Ensimmäisellä pysäkillä suuri osa valkoisista jäi pois ja mustia tuli lisää. Edelleen ihan normaalin oloisia ihmisiä – kukaan ei tuntunut kiinnittävän meikäläiseen huomiota. Pari pysähdystä taas… loputkin valkoiset lähtivät ja mustia tungeksi sisään, myös nuorisoa. Kysyin Eddie Murphyn näköiseltä lipputarkastajalta, joko seuraava pysäkki olisi ”oikeaa Harlemia”. Kaveri katsahti minuun ja virkkoi: - Varsin oiketa on! What the hell are YOU doing here?! En jäänyt selittelemään, vaan jäin vaunusta.

Nousin liukuportaat ylös ja kohtasin melko lohduttoman näyn: ankeaa slummia joka puolella, ihan kuin roska-auto ei olisi käynyt pariin vuoteen, ihmisiä makoilemassa jätekasojen päällä… Tunsin olevani parinkymmenen verestävän silmäparin kohteena. Joku huusi jotain, mitä en ymmärtänyt.

Okei, tämä on nähty – äkkiä takaisin, kun vielä pääsee… Metron sisäänkulkuaukko oli toisella puolella katua, joten yritin hiippailla siihen suuntaan – ja näyttää samalla mahdollisimman tummaihoiselta. Vastaan tuli kaksimetrinen poliisi, jota ajattelin jututtaa, ennen kuin se pidättää mut: – Öh… excuse me, but I’m looking for the heart of Harlem… is this… - Man, you couldn’t be in a more wrong place, man! I advise you to take a hike from here!!! Asia ymmärretty! Juuri kun olin astumassa metrotunnelin portaisiin, huomasin kadunvarrella pienen baaritiskin. Ehtisinköhän sittenkin ennen tapetuksi tuloa siemaista yhdet nopeat oluet? Olisihan se mahtavaa sanoa juoneensa OLUTTA Harlemissa… Iäkäs baarimikko tuli palvelemaan… mutta mitä hemmettiä? Valkoihoinen äijä! – P-paljonkohan maksaa yksi Budweiser? änkytin silti karskisti. – Talo tarjoaa, kunhan juot sen nopeasti ja lähdet kotiisi! murahti pappa. – Mutta miten Te itse sitten tulette täällä toimeen? Taidatte olla ihan yhtä valkoinen kuin minäkin, provosoiduin. – Oon ollu täällä jo 48 vuotta… pitävät meikäläistä jo neekerinä! Mutta sä lähet nyt!

Mikäs siinä auttoi. Harlem nähty ja olutkin juotu… poistuin sopivasti, kun paikalle alkoi valua epämääräisen näköistä väkeä. Yksi tyyppi esti pääsyni metron ovelle astumalla suoraan eteeni. Luulin jo loppuni tulleen, kun kansalainen vetäisi takkinsa hihan ylös. Käsivarrella roikkui kymmenkunta silkkisolmiota… - Man… buy a schlips! Vedin takataskustani kympin ja kysyin, paljonko ne maksaa. – Valitse kolme, man! Vapisevin sormin valkkasin pojalta kolme nuottikuosista krakaa, kiitin kovasti ja häippäsin paikalta.

Metrossa syke vähitellen tasaantui. Valkoisia alkoi taas tulla kyytiin…