Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Kronikat > Äijä vanha kesälahtelainen

Säveltäjä ja lauluntekijä

Äijä vanha kesälahtelainen

(säv. “Laps’ olen Karjalan” / san. Ilkka Aaltonen -05)

Heikki Karjalaiselle 3.5.2005

Kaanis oli päevä niin kuin morsian,
kun Dipoliin män’ poeka Karjalan.
Siell’ viisi salkkuherraa vuotti –
jo kättelyssä tiukka nuotti:
– Mikä olet miehiäs? Kerro ihestäs!
Melkein lippaan lensi oetis karjalaenen käs’.
Ei kauvan siinä viäntää tarvintkaan,
kun torppa alakoi nousta Porkkalaan!

Sinne, sinne korpeen vain,
missä peurat palkii ain
ja hirvikärpäset on riesanain.

Vaikk’ käteen sai mies selvän paperin,
yhtenään soi vain hummerpuhelin:
– Mie teenkö arkkitehin version,
vai “niinkuin hyvä tullee” tulukohon?
Kun kynnyspuuta saunaan mietittiin,
vaihtoehot tarkkaan toki punnittiin.
Niin voitti viimein Heikin näkemys:
– Ei oo se mikkään kynnyskysymys!

Sinne, sinne korpeen vain,
missä peurat palkii ain
ja Jaakko Vänskäkin on riesanain.

Kun tyyni kerran oli pinta veen,
tontille saimme rekanpenteleen!
– Myö pannaan vähän pinoon tukkia,
pian juoksuhauvalle viet kukkia.
Kuukauden jyskäs’ vanja poikineen,
sai idän suunta turvakaistaleen.
Niin Dima, Edi, Sergei, Alekki
myös korsun Hummerheimiin veisteli.

Sinne, sinne korpeen vain,
missä peurat palkii ain,
myös “pitkätissinen” on riesanain.

Mut hiekka varkain valuu lasissa,
myös karjalaisen miehen kohdalla.
On vuosikymmeniä neljä jo,
se nuorelle on juluma kohtalo.
Onneksi sentään ystäviä on,
joiden kanssa jakaa voi vanhuusahdingon.
Tänään me sulle maljan juotamme
ja pienen nousukännin tuotamme.

Silloin joulu outo ois,
ihmeellinen joulu ois,
jos naulapyssy luodin vatsaan tois!