Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Sanoitukset > Porkkalassa Hummerheimintiellä

Säveltäjä ja lauluntekijä

Porkkalassa Hummerheimintiellä

(Juha Vainio mel. "Ei ole Kööpenhamina kuin ennen" / san. Ilkka Aaltonen -01)

Mannerheimitiellä autojono matelee
- taas perjantai ja neljän ruuhka on.
On aivan sama paistaako vai vettä satelee,
kun lännen suuntaan ohjaan kotteron.
Mä Kivenlahden sillalla jo korkkaan keppanaa,
ja säälin tuntein ajattelen pomoreppanaa:
se jäi taas överiin, kun duunit vaati niin.
On tiedossa taas ìkauppa suunnatonî.

Tolsan Esson kohdalla mä käännyn vasempaan
ja pullostani pohjat nuolaisen.
Tie Bergstadin luona vaihtuu kahta kauniimpaan
- tunnen merituulen tuoksun suolaisen.
Ei mistään löydy ihanampaa metsämaisemaa,
jo kauan sitten lumoihinsa minut sai se maa.
Taas väylä kapenee, ja vauhti hiljenee,
pian risteyksen nään jo suojaisen.

Porkkalassa Hummerheimintiellä
sielu lepää, mieli rentoutuu.
Ei siellä kukaan pöllöjäkään kiellä
laulamasta "HU-HU-HU".

Aamutuimaan lehtokertun kuulen sävelen
- se ìhöyhenvekkariî on hilpeä.
Paljasjaloin kohta alas rantaan kävelen,
pois sivistyksen huuhdon kilpeä.
Kun katiskasta nostelen mä kilon haukea,
on olo lomalaisen harvinaisen raukea.
Pian helle kuivattaa - jää ilmeet nuivat taa.
Oon tiluksistain syystä ylpeä.

Syksyllä kun muuttolinnut suuntaa etelään,
mä Porkkalassa niitä kiikaroin.
Se verratonta lääkettä on oloon vetelään,
jos illalla taas vaikka liikaa join.
Kun ylitsesi lentää satakunta kurkea,
ei kovin kauaa kestä kankkunenkaan surkea.
Ne mua muistuttaa, kun jälleen jäätyy maa:
voi erossakin nähdä uuden koin.

Porkkalassa Hummerheimintiellä...

Villa Hummerheimissä myös humppaa tanssitaan,
kun tummenee jo illat joulukuun.
Nyt lumi tekee Porkkalasta talven ihmemaan,
voi mielestänsä jättää kaiken muun.
Ei samanlaista tunnetta voi missään kokea,
jos savusaunan lauteilla saa pintaan nokea.
Kun hyppään avantoon, mä onnellinen oon
- varsinkin jos vielä ylös sieltä tuun!

Porkkalassa Hummerheimintiellä...