Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Kronikat > Serkkutytön liemikulho

Säveltäjä ja lauluntekijä

Serkkutytön liemikulho

(T. Rautavaara mel. "Isoisän olkihattu" / muk. san. Ilkka Aaltonen -99)

Suvi Aaltoselle hääpäivänä

Mä kesämökin ullakolle yksin kapusin
ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin.
Mä sitä pengoin, mitä lienen oikein etsinyt,
niin löysin vanhan liemikulhon, siitä kerron nyt.
Sen pölystä mä puhdistin ja sitä kääntelin
ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin.
En aikaa tiedä, miten kauan siinä viivähdin,
kun serkkutytön tarinaa näin hiljaa muistelin:

Ol kerran pieni mökkipuucee lepän juurella
- et pikkulaa niin pientä enää löydä todella.
Kun tyttö kolmivuotiaana sinne piipahti,
hän reikään katsoi, hämähäkin viimein havaitsi.
Ei äidin lohduttelut siinä auttaa voineet ois,
kun verkot näki, halusi hän heti päästä pois.
Ja uhma kasvoi serkkutytön silmiin sinisiin:
jo kaikki häkit ampunut hän kohta olis niin!

Niin kului aikaa - hämähäkkein vuoksi tosiaan.
- Ei serkkutyttö kaunis tänään suostu kakkimaan!
Muttí illalla kun vihdoin viimein kello tuli kuus,
nähtiin pirtin hyllyn päällä liemikulho uus!
- Tää pytty sulle vessana nyt voisko toimia?
Oot tarpeeksi jo koetellut äidin voimia!
Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi,
kun liemikulho tilanteeseen helpotuksen toi.

Näin kuvat kulki muistoissani hämyss ullakon,
ja mietin, kuinka kaunis sentään ihmiselo on.
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks' tulevain,
kuin serkkutytön tarinasta - liemikulho vain.
Mutt' ehkä ajan tomun alta joku toinenkin
joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin.
Näin serkkutytön liemikulho sai mun laulamaan,
ja tänään uuteen huusholliin sen laitan kulkemaan.