Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Kronikat > Timo Aaltosen nahanluonti

Säveltäjä ja lauluntekijä

Timo Aaltosen nahanluonti

(Vainio mel. "Pohjolan pidot" / san. Juha & Ilkka Aaltonen -03)

Serkkupoika Timo Aaltoselle elokuussa -03

Laitilassa Timo ol' sen tosiseikan vanki:
munapitäjästä kunnon sussua ei hanki.
Vaikka Pösön kyytiin mieli tyttöjoukko sankin,
poika tuumas: - Jukolauta, täält' en ketään nai!

Poikkes kerran siskoflikan luona Helsingissä,
kuin hauki veessä viihtyi metropolin meiningissä.
Siellä lyylit kesät talvet kulkee hepenissä.
Timo päätti oitis: - Musta tulee stadihai!

:,:Nahka luotiin, kainous hemmettiin!
- Kohta koen varmaan ensilemmet niin:,:

- Tolta löytyy munaa! huomas sekakuoron raati,
sisäänpääsykriteerinsä uudenlaisiks' laati.
Hallituksen isännänkin paikan tyyppi vaati
- syyn me tähän tajusimme hiljalleen.

Emännäksi ehdotettu oli yhtä naista,
pikisilmää, tummaa tulikutrikaunokaista.
Oudot tunteet raastoi poikaa vakkasuomalaista:
- Vaikutuksen miten tuohon hempukkaan mä teen?

:,:Nahka luotiin, kainous hemmettiin!
- Kohta koen varmaan ensilemmet niin:,:

- Keskity sen nimettömiin, isot pojat vinkkaa,
jotain kyllä irtoaa, kun tarpeeksi vain hinkkaa!
Timppa hinkkaa puoli vuotta serenadipinkkaa
- ja yllättäen neito siitä lämpenee.

Kaikki meni yleiseksi virrenvetelyksi,
ylkämiehen päässä takoi ajatus vain yksi.
Jotain viimein nimettömään tuli työnnetyksi
- no, eiköhän se pimeässä kihlan virkaa tee!

Nahka luotiin, kainous hemmettiin!
- Kohta koen varmaan ensilemmet niin.
Nuoret saatiin kultakettinkiin,
tyytyä ei tartte enää pettuleipään!