Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Kronikat > Hukkabaari

Säveltäjä ja lauluntekijä

Satavuotias perhe Salminen

(Toivo Kärki mel. "Vanha salakuljettaja Laitinen"
 Vainio muk. san. yhteistyössä Laukkanen & Aaltonen)

Rikkaan Espoon sisar hento Hannele
hyvin muistaa vielä sen ajan entisen,
työ kun tekijäänsä kiitti,
aikaa lapsillekin riitti
- tulospaineet sitten muutti tilanteen.
Aika entinen ei koskaan enää palaa,
espanjaa ei tarvi opetella salaa,
suunta kun on hevostalli,
tilaa stressille ei salli
- aika Lavian ei koskaan enää palaa.

Luontoihminen on rouva Salminen,
mieleen piirtää kuvan sen, Lapin Nattasten.
Vaivaiskoivu, yötön yö,
tunturissa tähtivyö
- Lapin kaipuu täyttää rouvan sydämen.
Aika kivikylien ei enää palaa,
luontoäiti antaa pyytäjälle kalaa.
Marjat, sienet Hansu löytää,
kattaa niillä ruokapöytää.
Aika roskaruuan tuskin enää palaa!

Suuri johtaja kun kulkee Kemiran
kerroksissa konttorin varmoin askelin,
silmissä on katse tuima,
ympäristön paine huima
- pörssikurssit linjaa miehen elämän.
Aika entinen ei koskaan enää palaa,
varmaan pigmentitkin kohta tehdään salaa.
EU tarkkaan valvoo päästöt,
- Mistä revin kaikki säästöt?
Aika ennen direktiiviä ei palaa!

Oiva lintumies on Aarno Salminen,
takaa ruovikonkin sen kulkee varoen.
Kaukoputki olallansa tutkii pongauslistojansa
¬- oudot linnut täyttää miehen sydämen.
Aika entinen ei koskaan enää palaa,
kohta Arskankin kai pitää vaihtaa alaa?
Kiristyvät  kalasiimat, miestä säikytä ei viimat,
aika Siitaman ei koskaan enää palaa. 

Sataa vuotta juhlii perhe Salminen,
hyvin muistavat he sen: ajan nuoruuden.
Väki Porkkalassa ryhtyy
juhlaan, siihen kaikki yhtyy,
onnittelulaulut täyttää sydämen.
Aika entinen ei koskaan enää palaa,
Liisaakaan ei enää vartioida salaa.
Matkasuunnitelmat luistaa,
satavuotiaskin muistaa:
Huippuvuorillakin tosi rakkaus palaa!