|
Musiikki
> Säveltäjä
ja lauluntekijä > Omat
laulut > Bassoserenadi (aamuöisellä
metsälammella)
Säveltäjä ja
lauluntekijä
Bassoserenadi (aamuöisellä
metsälammella)
(Ilkka
Aaltonen -10)
Nuotti PDF-tiedostona
Kenen syliss’ hän onkaan,
kellä alla työn lie huulten kaarteensa?
Vaikka ylistän, vonkaan,
tunnen tuoksussa vain tuulten aarteensa.
Jos et kanssain sä leiki,
menen aivan säleiksi!
Kimeämpää, hei, suuta
nähd’ ei yössä kun hän
veivaa ääniään!
Sileämpää ei kuuta
tähtein vyössä, kun hän sheivaa
sääriään.
Jos et kanssain sä leiki,
menen aivan säleiksi!
”Suksi kuuhun!”
Säleistän’ toivun, kun oon
toisillekin kuullut
tälleen diivan huutavan.
Ruksi puuhun!
Mä veistän koivun runkoon
jälleen viivan muutaman.
Jos et kanssain sä leiki,
menen aivan päreiksi!
Ah, miten taikaansa, meren tuoksun
luokin ain’ huoneeseen
ja siten aikaansaa verenjuoksun
tuopin vain juoneeseen!
Soi metsälammella kannel, ja loistaa
yllä kuusien kelmeä kuu.
Voi et sä ammeella tunnelmaa toistaa!
Kyllä uusi en helmeä, juu!
Illoin kun hän suukkunsa avaa,
silloin kaikki luokseen ravaa,
sulonimeänsä he tavaa,
yö kuulee laulua nautittavaa
- ja kantavaa:
Hampaat jää kii,
ne vaikka tärisee, uin.
Tunne huima valtaansa saa mun.
Voiton ruojan kelmilöistä
vie armaan liha, rinta,
kasvot, kaula ja… ahh!
Lampaat määkii!
Se Paikka värisee kuin
lumme uima-altaassa aamunkoiton.
Luojan helmitöistä
lie varmaan ihaninta…
bassolaulaja! |