Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Omat laulut > Miehen ja pöllön paluu

Säveltäjä ja lauluntekijä

Miehen ja pöllön paluu

(Ilkka Aaltonen -01)

Isä-Severi Aaltoselle 75-vuotispäivänä

Niin vuodet vieri hopeoiden viisaan ohimon,
myös miehellä jo nuoruusaika kukkein ohi on.
Askel lyhentyy ja painaa.
- Liekö ystäväin jo vainaa?
miettii mies, kun suuren naavakuusen juureen istahtaa.

Ei aikaakaan, kun kiinni painuu silmät raukeat
- on ympärillä aivan uudet hakkuuaukeat.
Kohta unten kultamailla
varjon äänettömän lailla
öinen vaeltaja olkapäälle miehen lehahtaa.

Niin kuin viirupöllö metsän halki liitää
varjon äänettömän lailla lipuen,
niin myös vuodet ohi huomaamatta kiitää
:,:ohi miehen sekä pöllövanhuksen:,:

Pian unestaan mies kulorastaan lauluun havahtuu,
kuunsäteet metsälammen tyyneen pintaan heijastuu.
Putsaa ylösnoustessansa
roskat paidanhelmastansa -
silloin höyhen untuvainen hiljaa maahan leijailee.

Mies kumartuu ja käteen poimii harmaan untuvan
- se merkillisen tutultako näyttää tuntuvan?
Kaikki unta vaiko ei..?
Tuuli höyhenen jo vei.
Samaan suuntaan lähtee mies ja itseksensä hyräilee:

Niin kuin viirupöllö metsän halki liitää
varjon äänettömän lailla lipuen,
niin myös vuodet ohi huomaamatta kiitää
:,:ohi miehen sekä pöllövanhuksen:,: