Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Omat laulut > Laulu Sorvankylän kauniista Miasta< /span>

Säveltäjä ja lauluntekijä

Laulu Sorvankylän kauniista Miasta

(Ilkka Aaltonen -13)

Sorvan kylän ylle nousee täysikuu,
Pyhäjärven rantalepät punertuu.
Kesäyö tää täyttyy lemmenhuumalla,
pojan käsi viihtyy neidon uumalla.

Ilmassa on romantiikkaa hienoista,
kulkevat he kohti tupaa pienoista.
Lautavanhus terassilla narahtaa,
tyttö kuiskaa jotain, sitten parahtaa:

- Isä tulee! Siirrä kättä ylöspäin...
Faija parin eteen astuu yskähtäin:
- Mitäs sinä, kolli, mökkiin pimeään
tytön kanssa meinaat mennä tekemään?

- Ajateltiin, että... öh... tyttöä tekemään...
koska meill' ei sellaista oo ennestään!
Pappa jauhot suuhun saa, vain rykäisee.
Poika tytön sisään torppaan nykäisee.

Kaiken näkee Sorvan yllä täysikuu,
luhtakertun laulu jostain kantautuu.
Aika tullut hetkelle on kuumalle,
pojan käsi siirtyy jälleen uumalle.

Keväällä he saivat sitten Mian
- se oli söpö sekä kurttuinen.
Ei koliikkinen ollut hän liian,
vaan lapsi sangen herttainen!