|
Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Sanoitukset > Kaivuumiehen kaipuu
Säveltäjä ja lauluntekijä
Kaivuumiehen kaipuu
(R. Helismaa mel. “Reissumies ja kissa“ muk. Ilkka Aaltonen -23)
On iltamyöhä, taipaleella muuan kaivuumies,
hän viheltelee montuissaan.
Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties',
on iso kone seuranaan.
Yks', seikka joskus ahdistelee miestä hilpeää:
hän kaipaa kyllä kotia ja lieden lämpimää.
Mut vaimo yksin kotona vain miettii murheissaan,
mies viheltelee montuissaan.
Hän yöllä kerran löytää kotimökin aution,
ja ovi sen on selällään.
On ruokapöytä tyhjä, sillä kylmä lappu on,
ja kaivuumies on ihmeissään.
Hän “kissaansakin“ kutsuu:
- Mihin eukko häipyi, hei!?
mut poissaolo naisen häntä kauan vaivaa ei.
On uusi työmaa lähinnä ja täppä tärkeä
- saa vaimon päätä särkeä.
Uus tarjouspyyntö pöydällä
- Se kuorkin rahoittaa!
taas sorvin ääreen hapuilee.
Ei uskalla nyt asiakkaan mieltä pahoittaa,
tään vaimo vielä kestänee?
Hän käsiänsä ojentelee koneen puikkoihin,
ja viikon, pari keskittyy taas uusiin monttuihin.
Näin kaivoi maata liiton alta muuan tyhmä mies
- sen vaimo sekä lapset ties'.
Mies vuosikaudet montuissansa öitään vietti vain,
ne rakkaudesta hehkun vei.
Hän päivät täytti kaivauksilla, kaipuun unohtain,
ees kotiin aina tullut ei.
Mut tyhmä mieskin taipuu viimein ajattelemaan,
ja vaimokullan luokse ryömii ruusu mukanaan.
- Tie tästä lähin joka ilta luoksesi mun tuo,
jää kaivamatta uusi suo!
- Ei rakkautemme kohtalona olla saa siis suo!
Oot mulle tärkein! Anteeks' suo!
(Mikko Peltolalle elokuussa -23)
|