Musiikki > Säveltäjä ja lauluntekijä > Sanoitukset > Siperian Svetlana

Säveltäjä ja lauluntekijä

Siperian Svetlana

(san. Ilkka Aaltonen -95)

Juna mennä jolkuttaa, ja kiskot alla kolkuttaa,
on pitkä Siperian taigayö.
Marssin hiljaa viheltäin ravintolavaunuun päin,
nääs, ihminen hän murheeseensa joskus myöskin syö.

Svetlana, Svetlana,
pidin Siperiaa ikiroudan maana,
sulle silti sydän sulaa sekä soi
Svetlana, Svetlana,
sua tuijotan vain naama harmaana,
sillä palaakaan en ruokaasi mä alas saada voi.

Laardia ja makkaraa ja jotain kuivaa kakkaraa
tuo pöytään tyttö nuori suloisin.
Sen verran siitä hämmennyin,
ett' kurkkuain kun selväks ryin,
hän tulkitsi mun tilanneeni yhden kumissin.

Mä kiristelin hammasta,
tään piti olla lammasta,
tää rustoklimppi mitä jänteikkäin.
Taisin jotain hymähtää,
sillä pöytään jymähtää
toinen litra kumissia aivan yllättäin.

Sain tarpeekseni piinasta ja tammanmaitoviinasta,
mä horjahtelin ulos eteiseen.
Mä sinuun vielä katseen loin
ja mielessäni ilakoin,
ett' silmänruoka sisälläni sentään vielä suostuu pysymään.

Svetlana, Svetlana,
sua muistelen vain naama harmaana,
eikä pussikeitto hytissäni lohduttaa mua voi.