Usko tai älä! > Kotimaa > Työpaikkatarjous laulun innoittamana -82

Usko tai älä! - Kotimaan kohokohtia

Työpaikkatarjous laulun innoittamana -82

Otaniemen Sähköinsinöörikilta otti ja tilasi minulta juhlahymnin 60-vuotisjuhliinsa -81. En ollut koskaan aikaisemmin säveltänyt yhtikäs mitään, mutta koska tällaisten haasteiden edessä en osaa sanoa "ei", tuli SIK-hymni väännetyksi.

Kantaesitys Dipolin juhlissa onnistui ilmeisen hyvin, koska muutaman viikon kuluttua sain kuulla killan puheenjohtajan puuhaavan Nokian sponsoroimana jo levyäkin!

Keväällä -82 olimme sitten Vanhalla Polilla viettämässä levynjulkistusjuhlia, kun sattumoisin kerrosta ylempänä Pokkamontussa potkittiin arvovaltaisella joukolla professori Erkki Voipiota eläkkeelle Imatran Voima Oy:stä.

Mäkelän Lauri kuuli vessassa käydessään itselleen vieraan teekkarilaulun kaikuvan juhlasalista, kiinnitti erityistä huomiota sähköaiheisiin sanoihin ja tuli tiedustamaan, mistä oli kyse. Kuultuaan hymnin tarinan hän pyysi paikalla olleita PK:laisia luikauttamaan laulun yläkerrassa!

Astuimme Pokkamonttuun. Paksun sikarinsavun keskeltä erotin vuorineuvos Alajoen, toimitusjohtaja Nummisen, Voipion ja neljä muuta lehdistä tuttua IVO-herraa konjakkilasit kädessään. Kerroimme haluavamme kunnioittaa arvostetun professorimme tulevaa muistoa uudella sähköhymnillä. Seurue vaikeni kuuntelemaan.

Laulun jälkeen oli viitisen sekuntia täysin hiljaista. Alajoki rikkoi hiljaisuuden: - Laulakaa, pojat, se uudestaan!

No, mehän lauloimme. Taas lopetettuamme vuorineuvos kehotti: - Vielä kerran!

Teimme työtä käskettyä. Sama toistui vielä viisi kertaa, minkä jälkeen aplodeista ei ollut tulla loppua. Alajoki kysyi, kuka kappaleen oli tehnyt - ja poikien kavallettua meikäläisen hän tuli kättelemään ja jatkoi:
- Onkos teillä, nuorimies opinnot jo suoritettuina? Töitä nimittäin voisi löytyä...

Vastasin totuudenmukaisesti tekeväni diplomityötä Honeywellille ja luvanneeni jo puoliksi jäädä sinne myyntihommiin valmistuttuani. - Vai niin? No... tiedätte kyllä, mihin ottaa yhteyttä, jos tulette toisiin ajatuksiin!

Poistuimme hieman hämillämme jatkamaan keskeytynyttä levynjulkistusta. Pikkutunneilla Mäkelä kävi alakerrassa supattamassa vielä korvaani:
- Kuule... vuorineuvos oli tosissaan!

***

Vuoden kuluttua tilanteet kärjistyivät Honeywellilla siinä määrin, että katsoin parhaaksi sanoutua sieltä irti. Muistin Pokkamontun tapahtumat ja soitin muitta mutkitta Lauri Mäkelälle.

- Olinkin jo vähän odotellut soittoasi! Koska haluat aloittaa...?