|
Usko tai
älä! > Maailmanmatkat
> Maantierosvojen kyydissä vuorten yli Albaniaan -08
Usko tai
älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia
Maantierosvojen kyydissä vuorten yli Albaniaan -08
Uusissa Jugoslavian-maissakin piti tietysti ehtiä käydä ennen kuin ne hajoavat vielä pienemmiksi. Syksyllä 2008 varasin halpalennon Sloveniaan ja jatkoin siitä junalla ja liftillä Kroatian, Serbian ja Makedonian kautta Kosovoon. Täältä pääsy Albanian puolelle osoittautui melkoiseksi haasteeksi.
Bussiasemalla yritin selvittää yhteyksiä Kukes-nimiseen rajakylään ja siitä eteenkin päin, mutta kaikki levittelivät vain käsiään. Siinä sitten äänekkäästi taisin manata surkeaa kohtaloani, kun joukko epämääräisen oloisia laitapuolen kulkijoita alkoi kerääntyä ympärilleni. Osa heistä paljastui taksimiehiksi, jotka ahne kiilto silmissään alkoivat kilpailla suosiostani:
- Wohin? Ich nicht teuer!
- Anteeksi, minä olen seudun ainoa luotettava suhari, ja...
- Älä usko tuota huijaria! Se on äidin puolelta bulgaari! MINä sen sijaan...
Hmmm... mitenköhän huudetaan äitiä albaniaksi?
No, valitsin erään kuivankälpäkän pikkubussikuskin, joka pidemmittä selittelyittä tarjoutui viemään minut
"kevyesti Kukesiin tai ihan mihin vaan". Mies esittäytyi Nasseriksi ja näyttikin siltä.
Lähes tunnin jouduin kuitenkin odottelemaan siinä auton vierellä, "jos vaikka ilmaantuisi muitakin kyyditettäviä". Pieni ruskea koiranpentu vastasi ajantappoviihteestä.
Yhdeksältä aloin jo vähän hermostua ja kyselin, joko
kohta lähdettäisiin matkaan. Kuski ei vieläkään ollut
täysin valmis lähtemään. Yhtäkkiä joku koputti olkapäätäni ja puhutteli saksaksi:
- Entschuldigen Sie, bitte... wollen Sie also nach Shkoder?
Käännyin ympäri ja huomasin katsovani silmiin n. 65-
vuotiasta pientä, pikkutakkiin pukeutunutta, mafioson oloista mustatukkaista herrasmiestä. Hän kertoi seuranneensa sivusta keskustelujamme taksimiesten kanssa ja ymmärtäneensä minun haluavan "jostain kumman syystä" yli Pohjois-Albanian vuorten aina Adrianmeren rannalla sijaitsevaan Shkoderiin asti.
- Olen menossa omalla autollani Shkoderiin... ja jos haluat kyytiin, niin...
No hemmetti... ilmoitin haluavani heti!
Mies kertoi nimekseen Paschk Rrasi (onnistuin tukah-
duttamaan naurunpyrskähdyksen - vai että "paskarasian" kyydissä Albaniaan?) ja että hänellä on Shkoderissa uusi nuori vaimo, jota pitäisi päästä tapaamaan.
Tempaisin päästäni kirkkaankeltaisen Oltermanni-lippiksen ja iskin sen jutusteluamme vähän ihmetellen kuunnelleen Nasserin päähän:
- Sorry baby, nyt tuli paskareissu ulkomaille!
Nasser-setä ymmärsi tilanteen, mutta oli liikuttunut saamastaan lakista ja halusi ehdottomasti otattaa itsestään valokuvia se päässä.
Paschk ohjasi minut ison Mersun etupenkille ja hyppäsi itse yllättäin taakse! Kuskinpukille ujuttautui parikymppisen näköinen untelo nuorukainen, ja takapenkkiosasto täydentyi vielä toisellakin mustatukalla! En siinä ehtinyt muuta kuin todeta tilanteen, kun jo auto ampaisi liikkeelle. Vai tällainen matkaseurue? Paschk ei paljon tilannetta selvitellyt, alkoi vain vuodattaa elämäntarinaansa.
Hohhoh... nyt kaikki peliin: Ahtisaari, Nokia, Kimiräikkönen, Gornyj Dubnjak... mitäs vielä? Jaa niin, Suomi-Albania 0-0 -tasapelin maalintekijät kymmenisen vuotta sitten...
Saksan, albanian ja serbokroatian iloinen sekamelska täytti auton! Kohta kaikilla oli niin hauskaa, ettei kukaan tuntunut ajattelevan mitään mahdollisia ryöstösuunnitelmia. Ainakaan niin selvästi... Paschk teki tulkkina parhaansa, mutta välillä kyllä
jouduttiin vain kohauttelemaan hartioitakin. Takapenkin toinen mies oli kreikkalainen. Hyräilin kokeeksi vähän Theodorakisin Varka sto yalo -teemaa, johon horju yhtyi välittömästi! Hah... siihen vielä parit jassut ja kalimerat päälle, niin taas oli yksi bandiittikandidaatti (kiva sana!) vähemmän autossa. Oli aika heittää
tittelit tavaratilaan. Kuski sanoi nimekseen Zeta, mutta kreikkalaisen nimestä en saanut selvää. Varmaan joku "Papageorgopoulos".
Sankka tupakansavu täytti auton! Ne kaikki penteleet imi nikotiinia ketjussa - eikä puhettakaan ikkunan auki pitämisestä. Kauankos tämä etappi kestikään? Viisi-kuusi tuntia?! - Hilfe!!
Paschk kertoi työskennelleensä vuosia sitten Sveitsissä nosturinkuljettajana. Yhdeksän lasta siunaantui siltä
reissulta - nyt siis uusi 26-vuotias (!) vaimo Shkoderissa. Sodan kauhut olivat päällimmäisinä mielessä vielä kaikilla.
- Zwölf million gestorben! (Taisi tulla pilkkuvirhe tässä - 12000 on ehkä lähempänä totuutta. Koko Kosovon väkiluku on n. 2 miljoonaa).
Rajanylityksen jälkeen maisema oli karua, kuivaa, jylhää ja elämästä tyhjää... siinä ensimmäiset mielikuvat Albaniasta. Ja suuri tietyömaa: EU-varoin rakennettiin Pristina-Tirana -tietä. Korkeita, puolivalmiita siltapilareita näkyi jo. Ja ruskan väriloistoa täälläkin! Ensimmäinen kylä oli siis nimeltään Kukes.
Kreikkalainen ei tahtonut millään uskoa Nokiaa suomalaiseksi - piti jo melkein korottaa ääntä. Vuoristokylä Puka ohitettiin. Lehmiä, vuohia ja yksi aasikin nähtiin. Kotoisia närhiä lenteli ylitsemme.
Kolmen tunnin ajon jälkeen pysähdyttiin lounaalle karseaan tienvarsikuppilaan, jota isännöi kaksi kotkannenäistä veljestä. Kokki suositteli sianlihanpaloja, sipulia, kurkkua ja tomaattia - koska muuta ei ollut. Yritin tiirailla lounaan päätteeksi pihalla vähän lintujakin, mutta kuivuudesta johtuen niitä ei juuri näkynyt. Ainoa mainitsemisen arvoinen näky oli kapakan takapiha, joka oli yhtä tölkkimerta...
Vaudejesissä pysähdyttiin uudelleen
virvokkeita ostamaan. 14.45 tultiin vihdoin Shkoderiin, Albanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Juuri ennen keskustaan saapumista törmäsimme hautajaissaattoon (ruumiita ei kuitenkaan tullut lisää). Paschk yritti kovasti tarjota yösijaakin luonaan, mutta halusin jatkaa matkaa. Heitin kuskille neljäkymppiä ja toivotin kaikille mukavaa loppuelämää.
Päätin ladata sekä itseni että kännykän ja kameran akut kahvilassa. Alku ei näyttänyt lupaavalta: juuri kun olin saanut oluen eteeni, tuli kapakoitsija ilmoittamaan naama pitkänä, että koko talosta menivät sähköt! Hah, olikohan laiton jäljitelmäakkuni niiden pääsulakkeille liikaa?
Katukuva, maisemat ja ihmiset toivat mieleen Tintin toilailut kuvitteellisessa balkanilaisvaltiossa Syldaviassa. Albanian lisäksi tämä Puolasta, Bulgariasta ja Moldovastakin vaikutteita saanut pikkumaa esiintyy edukseen neljässä Tintti-albumissa (Kuningas Ottokarin valtikka, Päämääränä kuu, Tuhatkaunon tapaus ja Tintti ja Picarot). Syldavian lipun musta pelikaani muistuttaa kovasti Albanian mustaa kotkaa.
Hergen minareettien kirjavoima maisema sekä astrakaanihattuinen maaseutuväestö ovat myös tyypillisiä tälle Euroopan reunalla sijaitsevalle Balkanin maalle. Syldavian rajanaapuri Borduria taas on selvä parodia natsi-Saksasta.
|
