|
Usko tai
älä! > Maailmanmatkat
> Kiellettyyn taksiin Jakartassa -91
Usko tai
älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia
Kiellettyyn taksiin Jakartassa -91
Dominante valloitti vuodenvaihteessa 1990-91 Kaakkois-Aasiaa, Australiaa ja Oseaniaa. Singaporen kautta lensimme Indonesian pääsaarelle Jaavalle, jossa konsertoimme Yogiakartassa, Bandungissa sekä Jakartassa.
Viimeisen keikan jälkeen kuorolaiset hajaantuivat juhlimaan ympäri miljoonakaupunkia, kuka minnekin. Itse päädyin Nurma-nimisen alkuasukkaan kanssa smokki päällä maailman suurimpaan Dynasty-diskoon, jonne ajettiin taksilla suoraan 7. kerrokseen! Kunnon muslimin tavoin Miss N. halusi tietää, paljonko viiniä, olutta, viskiä ym. voi ottaa tulematta känniin, ja kokeillahan se piti - tietysti. Onneksi paikan pöydillä oli lattiaan asti ulottuvat liinat...
Pikkutunneilla tajusin, että lentokentällä pitäisi olla sika-aikaisin! Aloin selvitellä, miten täältä pääsee hotellille tähän aikaan aamuyöstä.
- Taksilla tietty, sanoi Nurma.
- Mutta muista ottaa sellainen sinikattoinen - ne ovat turvallisia - tai jos niitä ei näy, niin melko hyviä kokemuksia on myös vihreistä. Oranssi-keltaisia pitää välttää! Niissä turistit hakataan, huumataan, ryöstetään ja raisk...
- Okei okei! Kiitos, ymmärsin jo!
- Ja kun sulla on vielä tuo smokki päällä, niin...
Eipä hyvältä näyttänyt. Yhtään sinistä tai vihreää autoa ei tietenkään suvainnut ilmaantua pelastamaan orpoa teekkaripoloa kaamean kohtalon kynsistä. Lopulta oli pakko panna kaikki yhden kortin varaan: pysäytin oranssi-keltaisen taksin, hyppäsin maailmanmiehen elkein etupenkille karskin näköisen miekkosen viereen ja katsoin häntä tiukasti silmiin:
- Kita orang senang sekali dari Finlandia! Sahid Jaya! Ongkos rupiah?! (nämä kaksi viimeistä sanaa luin taksamittarin kyljestä ja tulkitsin vapaamielisesti niiden tarkoittavan "Onkos sulla vaihtorahaa?"). Kuski räjähti nauruun, jota kesti koko puolen tunnin matkan hotellille. Mies pyyhki toisella kädellä kyyneleitä silmistään ja hytkyi siihen malliin, että tästähän tulee hänen uransa hauskin turistiryöstö.
Sen ihmeempää keskustelua emme saaneet syntymään, koska yhteinen sanavarastomme oli laihanpuoleinen. Mutta eipä oikeastaan tarvinnutkaan, sillä kun ensimmäinen hepulikohtaus oli laantumassa, olimmekin jo Sahid Jayan pääovella. Tuskin maltoin odottaa seurauksia, kun kertoisin, että öh tuota... mulla ON kyllä rahaa, mutta sitä pitäisi käydä hakemassa tuolta huoneesta... jos niin kuin voisitte odotella tässä vähän aikaa, niin...
Siitäkös toiset naurut irtosivat:
- Juujuu... no problem! Mine odotta. HAHHAHHAA! Miten HAUSSKA turisti!
Huhhuh... kipaisin siis hakemaan lompsan ja maksoin kyydin. Sain vielä iloisen läimäyksen hartioihin ja jonkun toivotuksen, jota en ymmärtänyt. Auto kaasutti renkaat soikeina takaisin Jakartan yövilinään. Vilkaisin kelloa:
- Tässähän ehtii pariksi tunniksi vielä nukkumaankin...
|
