|
Usko tai
älä! > Maailmanmatkat
> Veroparatiisisaarella eroon pimeästä kassasta -12
Usko tai
älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia
Veroparatiisisaarella eroon pimeästä kassasta -12
Hummeripoikien Man-saari-reissun (marraskuussa 2012) tarkoitus oli hälventää viimeisetkin huhut siitä, että kvartetille olisi muka vuosien vilakassa kertynyt "pestävää pääomaa, josta kätevimmin pääsisi eroon jossain veroparatiisisaarilla".
Viimeistä iltaamme varten tällä tarunhohtoisten menninkäisten saarella varasimme pöydän kaupungin hienoimmasta meriherkkupaikasta, tunnelmallisen pienestä Tanroaganista. Kauniit tarjoilijattaret, tumma Dawn ja vaalea Pala saivat paikan nylkyhintatasonkin tuntumaan siedettävältä. Tilasimme siis reteästi hummeria! Erityisesti tshekkityttö Pala hurmasi meidät tullen ja varsinkin mennen.
Paikka oli loppuunmyyty siltä illalta - tämän sai huomata mm. eräs keski-ikäinen pariskunta, joka jouduttiin käännyttämään ovelta. Ohittaessaan ulko-oven vieressä ollutta pöytäämme mies pysähtyi ja kysyi, olemmeko Suomesta. Kun myönsimme näin olevan, hän jatkoi:
- Tunnistan suomalaiset jo kaukaa - olen käynyt maassanne monta kertaa! Harmi, ettemme voi jäädä... olisi ollut mukava muistella Suomi-aikoja!
Ennen poistumistaan mies kertoi heidän menevän parin korttelin päässä olevaan Court House -ravintolaan.
- Tulkaa aterianne jälkeen sinne, tarjoan paukut!
Jatkoimme epätasaväkistä taisteluamme hummereiden kanssa ja hyräilimme Man-saaren tarinoista löytynyttä Pala-runoa "Silli on kala, silli on kala... aina vain herkku-Pala!" Loppuillasta lauloimme suosikillemme Aj lucka lucka sirokan, ainoan osaamamme tshekki-laulun.
Ilta oli vielä nuori, joten päätimme lähteä ottamaan selvää, mikä Suomi-fanimme oli miehiään. Court House oli meluisa yökerho, jossa parveili paikallista nuorisoa. Eräästä nurkkapöydästä nousi kuitenkin heti sisään astuttuamme pitkä käsi:
- Over here! We're glad you came!
Suulas mies esittäytyi ensin "Godred Crovaniksi", mutta kertoi samantien oikeankin nimensä, Martin Randall.
- Ollaan juhlistamassa tämän tyttökaverini Lilianin synttäreitä! Mitä saisi olla? Käykö konjakki?
Otimme kahvit ja konjakit. Järkytyimme tosin hieman, kun konjakki tarjoiltiin runsaiden jääpalojen kera. Martin kertoi elämästään, matkoistaan ja työurastaan. Ymmärsimme hänen olevan jonkinlainen pankkiheppu, mikä tietysti taitaa olla suurimmalle osaa mankseista melko luontaista. Hän kyseli meidänkin töistämme ja oli kiinnostunut tietämään, miksi olemme Man-saarella. Pariinkin otteeseen hän sanoi:
- Näytätte kumman tutuilta, mutten saa päähäni, missä olisin teitä nähnyt.
Kerroimme Hummeripojista ja pohdimme mahdollisuutta, että hän olisi kuullut meitä jossain tilaisuudessa Suomen-vierailujensa yhteydessä. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, kun Martin kertoi viimeksi olleensa Suomessa joskus 30 vuotta sitten.
Nautittuamme toiset konjakit - tällä kertaa ilman jäitä - nousimme kiittämään isäntäämme ja ilmoitimme haluavamme laulaa Lilianille serenadin talon ulko-ovella. Viritimme Why did you say goodbyen portsareiden hymyillessä taustalla. Yllättäin Martin yhtyi lauluun sen loppumetreillä... ja vielä suurempi hämmästyksemme oli, kun hän välittömästi sen jälkeen aloitti toisen laulun:
- There is a House in Washington, they called The Jewellery Box...
(!!!?)
Emme olleet uskoa korviamme!! Mies lauloi MEIDäN SANOITTAMAAMME LAULUA, JONKA OLEMME ESITTÄNEET VAIN KERRAN - WASHINGTONISSA VUONNA 2004!
- Siis... what the hell...!?? M-mistä olet oppinut tuon laulun?! olimme aivan äimänkäkinä.
- Lauloitte Washingtonissa, Suomen Suurlähetystössä joitain vuosia sitten! Ilmankos näytitte niin tutuilta!
- Tää ei voi olla totta...???
Mies kertoi todella työskennelleensä Washingtonissa
2004 ja saaneensa kutsun suurlähettiläs Jukka Valtasaaren pippaloihin! Olimme niin "klapil päähän lyätyi", ettemme osanneet edes kieltäytyä, kun Martin ja Lilian pyysivät meitä laulamaan vielä toisenkin laulun.
- Vaikka suomeksi? ehdotti Martin.
Niinpä lauloimme vielä Lasinkuultavan laulun ennen kuin poistuimme tilataksilla kotihotellille juomaan viskiä.
- Ollaankohan nyt viimein tehty se "kansainvälinen jarruläpi" (break through)? naurahti Pasi Himanen.
|
