| | | | |
Luonnonystävä
Seikkailija ja maailmanmatkaaja
Pelimies ja urheilija
Ennätystehtailija ja vedonlyöjä
Korpifilosofi
Muut harrastukset

Harrastukset > Muut harrastukset > Teekkarilaulut

Muut harrastukset

Teekkarilaulun alkulähteillä

Tekniikan Akateemiset -lehden lukijakunta on antanut jutuista ja nuoteista kiitettävästi palautetta, mikä on edesauttanut voimakkaasti laulujen historian taltiointityötä.

Olarin Tarmo 2007
POIMINTOJA PALSTALTA:

Ikuisen teekkarin laulu

Ikuisen teekkarin laulun melodia on lainattu karjalaisesta kansanlaulusta "Kun minä kotoani läksin". Teekkariversiona laulu ei ole ihan yhtä synkkä kuin alkuperäinen, jossa elämä tarjoilee laulajalle "kaikista katkerinta kohtaloa". Opiskelijapiireissä ei myöskään ole tapana kerrata alkuosaa, mikä on omiaan keventämään laulua.

Tuntemattomaksi jäänyt tekstinikkari lienee riimitellyt sanat joskus 20-luvulla, kun tekniikkaa opiskeltiin legendaarisen Polin suojissa Hietalahden torilla. Moniin muihin teekkarilauluihin verrattuna sanat ovat säilyneet sukupolvesta toiseen hämmästyttävän hyvin alkuperäismuodossa - mitä nyt aina silloin tällöin kuulee nuorempien tieteenharjoittajien laulavan "vanhentunut" ja "jähmettynyt" (po. "vanhennut", "jähmennyt"). Neljännessä säkeistössä tulisi laulaa "karkoittaa" eikä "unhoittaa" ("unhoittaa" lauletaan jo 1. säkeistössä!)

Viimeinen, kuolemasta kertova säkeistö on tapana laulaa hitaammin - tosin jälkimmäisen kertauksen "olyttynnöri" pakottaa kiihdyttämään lopun kunnon raikulimeininkiin.

Teemu Teekkari -sikermä:

Lyökäämme lasit pojat yhtehen

1930-luvulla onnistui Polyteknikkojen Orkesterin silloinen johtaja Eero Koskimies lyömään leimansa lähtemättömällä tavalla teekkarien musiikkihistoriaan. Hän kokosi ja sovitti PO:n sitsiohjelmistoon lähinnä kansanlaulupohjaisen, 13 laulun ryyppysikermän, jota jälkipolvet yhä hartaudella veisaavat. Koskimies käytti työssään nimimerkkiä "Teemu Teekkari", joka nimi jäi legendana elämään - paitsi sikermän otsikkona - myös yleisempänä tekniikan opiskelijan lempinimenä.

Tässä sarjassa julkaistaan sikermän vähemmän tunnettuja lauluja - ensimmäisenä itseoikeutetusti introitus "Lyökäämme lasit pojat yhtehen". Laulun pohjamelodia on ikivanha suomalainen kansanlaulu, joka on teekkarien käsissä muuntunut jonkin verran alkuperäisestä. Laulussa on neljä säkeistöä, mutta tylsähkön mollimelodian ja ontuvien riimien vuoksi kolme viimeistä jätetään yleensä laulamatta. Pedanttisimmat teekkarimuusikot huomioinevat hyväntahtoisesti oikean - kieltämättä hieman epäjohdonmukaisen - melodiakulun kertosäkeen 1. tahdissa: "Ja me juodaan niin kauan kuin me jaksetaan..." Toinen paikka, jossa tavataan oikoa mutkat suoriksi, on viimeistä edellinen tahti: "...onnelliset oomme vaan."

Servin Maija

Toisena lauluna Eero Koskimiehen kokoamassa Teemu Teekkari -sikermässä on "Servin Maija", joka on tyylipuhdas vanha suomalainen kansanlaulu. Opiskelijapiirien juomalauluksi kappale on siitä harvinainen, että sen kaikkien säkeistöjen sanat ovat säilyneet täysin muuttumattomina jo useiden sukupolvien ajan! Laulun mukaan on nimetty yksi Otaniemen tunnetuimpia rakennuksia, jossa teekkarit lounastavat ja juhlivat jopa enemmän kuin Dipolissa.

Melodiakulku ei ole niitä kaikkein helpoimpia - niinpä puolet teekkareista laulaakin kohdan "herrat sinne ajaa hevosella" seksti-intervallin septimiksi, jolloin päädytään jo väärään soinnutukseenkin. Mutta liekö tuolla kiihkeissä sitsitunnelmissa nyt niin väliä...

Lapuan virran vesi

Teemu Teekkari -sikermän kolmantena lauluna on "Lapuan virran vesi", joka pohjautuu vanhaan pohjalaiseen kansanlauluun. Laulun neljästä säkeistöstä lauletaan sitseissä yleensä ensimmäistä ja kolmatta - omasta mielestäni paras tunnelma on kuitenkin toisessa säkeessä, joten suosittelen kernaasti sen pitämistä hengissä!

Piru itte vettä kantoi
virrasta verisellä sankolla.
:,:Kuolleen sällin sääriluulla
hämmenteli sitä pankolla:,:

Enkä mä ollu kuin viiden vanha
kun haassa mä halasin lammasta.
:,:Pässi piru katteli aidan raosta
ja kiristeli mulle hammasta:,:

Enkä mä ollu kuin viidentoista
kun vaarini kirveellä lopetin.
:,:Siitäpä asti on kotinani ollu
tuo Vaasan kuuluisa hotelli:,:

Raastuvan penkillä

Teemu Teekkari -sikermän laulu "Raastuvan penkillä" on siitä erikoisuus, että siinä vaihdetaan perinteisesti kieltä kesken kaiken molemmissa säkeistöissä! Syynä tähän lienee ollut yksinkertaisesti "muistin pätkiminen" jossain illanvietoissa - ja kun vielä suomenkielen "Veera" rimmaa riittävästi ruotsin "meran" kanssa, eipä tämä ole haitannut tahtia. Rasittavinta kuunneltavaa tässä laulussa on joidenkin äidinkieleltään suomenkielisten väärä tavupainotus säkeessä "...halsade jag zigenarflickan Vera". Melodiakulku on lisäksi useimmille sitsaajille ylivoimainen kohdassa "Veera se vapisi ja penkki se natisi...", mikä on osaltaan varmasti vaikuttanut Pokkamontun kurkihirsien nokeentumiseen.

Ja se tyttö joka

Eero Koskimiehen 30-luvulla kokoaman Teemu Teekkari -sikermän laulu "Ja se tyttö joka" lienee kokoelman vähiten laulettuja ja -tunnettuja teoksia. Se, ettei laululle ole tämän parempaa nimeäkään tiedossa, kertoo karua kieltään sen asemasta teekkarilaulujen joukossa.

Laulua soisi esitettävän enemmän - onhan se iskevyydeltään ja tekstiltäänkin aivan riittävän reipas ja tarttuva! Itse en tosin ole koskaan tajunnut toisen säkeistön syvintä olemusta.

Ottakaa taas jo naukkukin

Teemu Teekkarin hauskimpia ralleja on ilman muuta surkuhupaisa "Ottaakaa taas jo naukkukin", joka varsinkin Auvo Sarmannon sovittamana ja PK:n kvartettien esittämänä on muodostunut jo evergreeniksi.

Teekkarikylän poikamieselämän yleisyyttä kuvaa se, että kun alkuperäistekstissä mentiin makaamaan "muijan vierehen", on käyttöversiossa menty jo vuosikymmeniä karusti "seinän vierehen"...

Kun myrsky käy

Teemu Teekkari -sikermän loppupuolen hittejä on reippaan merihenkinen "Kun myrsky käy". Laulu lienee tonaalisesti koko sikermän vaikein - kuudestoistaosien juoksutukset nuotilleen oikein tuottavat hankaluuksia kokeneellekin kuorolaulajalle.

Toisessa säkeistössä tuntemattomaksi jäänyt runoilija on löytänyt omintakeisen loppusoinnun "kutittaa"-verbille. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - laululla on voimakas vaikutus naispuolisiin kuulijoihin...

Hei vahtimestari

Teekkarina opintonsa aloittanut, mutta muusikoksi antautunut alttoviulutaiteilija Eero Koskimies (1897-1959) sisällytti Teemu Teekkari -sikermäänsä myös tämän hauskan tarjoilijankutsulaulun. Laulun ovat levyttäneet mm. Georg Malmstén (1933), Tapio Rautavaara (1967), Polyteknikkojen Kuoro (1983) ja Dominante (1990).

Alkuperäistekstin "vie tyhjät pullot pois" ohella kuulee laulettavan myös "vie tyhjät pullot hemmettiin", mikä toivomuksena jättää vahtimestariraukalle tietenkin vähemmän vaihtoehtoja. Myöhemmin syntyneen 2. säkeistön "Pokerboxi" on vääntynyt joskus 50-luvulla "Pokkamontuksi". Lehtemme nuorimmille lukijoille kerrottakoon, että kyseessä on Helsingin Lönnrotinkadulla sijaitsevan Wanhan Polin, nykyisen Lord Hotelin perinteikäs ajanviettohuone, jossa lätkittiin aikanaan innokkaasti korttia. Laulajan makaaberia toivomusta tulla haudatuksi tänne eivät klubit eivätkä killat onneksi ole käytännössä toteuttaneet.

Maailman Matti

Eero Koskimies päätti Teemu Teekkari -sikermänsä tähän iloiseen ralliin, jonka päähenkilö kertoo avoimesti suruttomasta elämästään. Tämän tuntemattomaksi jääneen lauluntekijän tekstissä on oppia meille itse kullekin!

Hei tenttu-ukot

On itse asiassa uskomatonta, etteivät tonttuaiheiset joululaulut ole innoittaneet teekkareita useampaan kuin tähän ainokaiseen "väännökseen". Ehkä tentunjuonti ei opiskelijoiden keskuudessa sittenkään ole niin suosittu harrastus kuin mitä tämän hauskan rallin iloittelusta voisi päätellä.

Lauluteknisesti huomioitavaa on, että kun alkuperäislaulussa kehotetaan "Hei tonttu-ukot, hyppikää, nyt on", vastaavat samoja nuotteja juomalauluversiossa sanat "Hei tenttu-ukot, hyppikäätte"

Oi jos mä takaisin

Eero Koskimiehen Teemu Teekkari -sikermään kuuluu myös tämä haikea viisu, jossa laulaja kaipaa nuoruuttaan - ja ennen kaikkea sitä nuoruutta, johon ei vielä kuulunut Kuningas Alkoholi. Tuntemattomaksi jäänyt lauluntekijä katuu katkerasti juomarin julmalle tielle ajautumistaan ja pyytelee sitä riipaisevan kovasti anteeksi mm. senhetkiseltä tytöltään.

Kolmatta säkeistöä lauletaan nykyään harvemmin - itse asiassa sen pois jättäminen ei sotke tarinaa, pikemminkin päin vastoin. Siinä kun ei ole edes loppusointuja. Henkilökohtaisesti rohkenen epäillä, että sen on lisännyt jälkeen päin joku muu - runomitoista piittaamaton sitsaaja.

Juomaripoijan hevonen

Monissa teekkarilauluissa kerrotaan eläimistä - milloin halataan haassa lammasta, milloin kuunnellaan, miten lehmä ammuu... Ennen vanhaan - kun suurin osa nykyisin käytössä olevista laulunpätkistä on sepitetty - nelijalkaisia ystäviämme käyskentelikin näköpiirissä runsain mitoin. Tänä päivänä kadun teekkari tuskin tunnistaa lehmää, ellei satu olemaan fanaattinen raveissakävijä.

Kapakkaan mentiin ennen hevoisella. Polle-parka joutui venttailemaan ryypiskelevää isäntäänsä tämän rallin mukaan "ilman heinii ja lointa", kunnes eläinsuojeluvaltuutettu Anja Eerikäinen lopetti moisen touhun, ja näin hummat katosivat vähin erin krouvien ovilta norkoilemasta.

Anonyymin tekstinikkarin suurimmaksi ansioksi voidaan laskea "heilanapakka"-käsitteen lanseeraus muutenkin rikkaaseen kieleemme!

Murheisna miesnä

Viimeisenä Teemu Teekkari -viisuna tällä palstalla esitellään se kaikkein tunnetuin ja kulunein renkutus, jonka kertosäkeen kaikki suomalaiset osannevat jo unissaankin. Laulussa on vuosikymmenten saatossa ollut useita säkeistöjä, joiden tekstit ovat vaihdelleet paljonkin. Tässä ne kolme ehkä eniten laulettua. "Rullaati" -kertosäkeeseen liittyy suomalaiseen laulukulttuuriin harvinainen koreografia eli on tapana napata naapuria käsikynkästä kiinni ja alkaa heilua valssin tahtiin puolelta toiselle. Toisten mielestä tämä on hauskaa, useimmista rasittavaa.

Tämän talon onneksi

Tämä reipashenkinen laulu kuullaan useimmiten ekskursioilla, kun vieraat haluavat - varsinkin 2. säkeistöllä - pelotella isäntiä juomatavoillaan. Tiettävästi ainakin kerran teekkarit ovat onnistuneet juomaan talon konkurssiin, mutta silloinkin kyseessä taisi olla n.s. pesänselvitysjuhla, jossa nimenomaan oli tarkoitus "siistiä" tasetta ennen verottajan väliintuloa.

Toiset kippistävät ennen kertosäettä kerran, toiset kahdesti. Oman näkemykseni mukaan tuplakilistys nopeuttaa päämäärien saavuttamista, joten suositan sitä. Toinen erimielisyyksiä aiheuttava kohta on melodiakulku kohdassa "Täällä oleville" - perusteeman mukainen intervallihyppy on kvartti. Joissain sovituksissa kuullaan suurta sekstiä, jolloin koko kertosäe lauletaan kaksiäänisesti terssissä. Mutta sehän kuullostaa vain komealta!

Tupakka whisky ja willit naiset

Paheiden summahan on vanhan sanonnan mukaan vakio. Niinpä tämän laulun sankari taisi viettää muuten melkoisen nuhteetonta elämää, mutta kertosäkeessä luetellut kolme kovaa veivät hänet lopulta ennenaikaiseen hautaan. Laulun melodia on aikojen saatossa muuttunut hieman kohdassa "järkesi vie" - PK:n legendaarinen tenori Kale Mattila on kuitenkin iskostanut tämän tulkinnan niin vahvasti parin edellisen teekkaripolven sieluihin, että tuskinpa enää moni muistaa alkuperäistä versiota.

Kuka helvetti

Akateemisesta vanhojentanssiperinteestä on aikojen saatossa revitty irti monia juomalauluja. Hidasta poloneesia seuraavat reippaammat tanssinpätkät ovat innoittaneet tekstinikkareita toinen toistaan yltiöpäisempiin suorituksiin. Tämä "Pas díespagnen" melodiaa noudatteleva, lakonisuudessaan vertaansa etsivä hengentuote lienee syntynyt aikamoisessa laskuhumalassa: juhlija löytää pullonsa pirstaleina ja alkaa etsiä syyllistä.

Lauluun on sittemmin laadittu lisäsäkeistöjä kaikilla mahdollisilla kielillä tyyliin "Who the hell threw a rolling stone to my whisky bottle?", "Wer zum Teufel warf einen Stein auf mein Flasche Rheinwein?".

Puumanni

Puunjalostajien laulukulttuuri on yksi teekkarimaailman rikkaimmista - killassa on tasaisin väliajoin vaikuttanut sitsiperinteen vaalijoita. Yksi aikansa legendoista oli Immu-nimimerkkiä käyttänyt sanavirtuoosi, jonka tarina tummahipiäisistä ekskursiotuttavuuksista on suorastaan hellyttävä. Melodian kehittäjästä ei ole säilynyt tietoja jälkipolville.

Wegetariaani

Jos järjestettäisiin kilpailu kaikkien aikojen vaikeimmasta teekkarilaulusta, olisin valmis sijoittamaan tämän käsittämättömän hengentuotteen kärkisijalle. Säveltäjän ja sanoittajan täytynee olla yksi ja sama henkilö, jolla ei liene mitään käsitystä tonaliteesta, rytmitajusta saati mistään muustakaan musiikkiin liittyvästä. Teksti on kuitenkin sen verran kreisi, että laulu on pysynyt elossa jo vuosikymmeniä.

Muusikonurani haastavimpia tehtäviä olikin tämän korvakuulolta kymmeniä eri versioita omaavan kappaleen nuotintaminen edes jossain määrin "alkuperäistä" vastaavaksi! Kvintolit ja sekstolitkin oli otettava käyttöön sanojen mahduttamiseksi tahteihin - mutta siitä huolimatta päätin jättää tahtiviivojen paikat lukijan päätettäviksi.

Jos muuten joku tekijöistä on vielä hengissä ja lukee tämän, olisin äärimmäisen otettu palautteesta - saati nimikirjoituksesta!

Satavuotisen tekniikan juhlahymni

Tämä hymni syntyi tilaustyönä Tekniikan Akateemisten Liiton 100-vuotisjuhlille 15.3.1996. Laulun kantaesitti teekkarikvartetti Hummeripojat Dipolissa.

Kuten tarkkaavainen teekkarimusiikin ystävä toivottavasti huomaa, on kappaleessa tiettyjä yhtymäkohtia "kaiken teekkarimusiikin singulariteettiin" eli keskiyön perinteiseen teekkarihymniin Yö kuin sielu neekerin on pimiä. Kerran sadassa vuodessa onkin teekkareilla ollut tapana julkaista vanhojen rinnalle uusi juhlahymni - jonka tarkoitus on paitsi toimia juhlavien tilaisuuksien tunnelmannostattajana myös auttaa tulevia historioitsijoita selvittämään, miten ja mihin suuntaan lauluperinne on vuosien vieriessä muuttunut.

Hyvät ystävät

Tämän luontevan juhlanaloituslaulun melodia on lähtöisin itsensä W. A. Mozartin kynästä - kyseessä on aaria oopperasta "Figaron häät". Sanojen tekijöiksi tunnustautuvat teekkarit Antero Hakapää ja Kalevi Puonti, vuosi oli 1964 ja viitekehyksenä "Lunni-spexi".

Alunperin tekstissä nostettiin maljaa "Kasperille", vuorimiesten suojelupyhimykselle, sittemmin kohde on yleistynyt "sankariksi". Parissa muussakin kohdassa teksti on hieman muuttunut vuosien myötä: ennen: "Täällä viihdyn suo" , "silloin teekkariaikoja muistaa" , "juhlamieli on korkeimmillaan". Viime aikoina on laulettu: "Meille viihdyn suo" , "siten teekkariaikoja muistaa" , "juhlamieli on parhaimmillaan".

Tunnustan itsekin vaikuttaneeni näihin muutoksiin, sillä sovituksiani PK:lle, Dominantelle ja Hummeripojille on laulettu viimeiset 20 vuotta näillä sanoilla.

Yli koskien

TKY:n laulukirjapainoksen loputtua vuonna 1962 uusi laulukirjatoimikunta julisti sitsilaulukilpailun. Nimimerkillä "Han Tsuan" esiintynyt vuoriteekkari Antero Hakapää voitti kisan tällä sittemmin ikivihreään maineeseen nousseella teoksella. Melodia on meksikolaisen Juventino Rosasin ja laulu tunnetaan klassisella puolella nimellä "Yli aaltojen" (Über den Wellen).

Auvo Sarmanto on tehnyt lauluun oivallisen mieskuorosovituksen, jota mm. PK:n kvartetit ja Hummeripojat ovat ahkerasti esittäneet keikoillaan.

Nostakaamme malja

Sveitsiläisen Ludwig Spohrin alunperin hyvin kaunis kirkollinen sävelmä löysi tiensä Suomeen 1900-luvun alussa kevätlauluna "Nouse laulu kaiu". Tämä sanoitus voitti Otaniemen Vuorimieskillan Koskenkorvalaulukilpailun v. 1967. Jussi Pulkkisen tekstin innoittamana Polyteknikkojen Kuoro omaksui teoksen välittömästi sitsiohjelmistoonsa, minkä jälkeen lähes kaikki maamme kuorot ovat yksi toisensa jälkeen virittäytyneet samoihin ryyppytunnelmiin!

Unisonossa alkava, tyylikkäästi neliääniseksi aukeava mahtipontinen sovitus on ollut useammankin kvartetin suosituimpia portteja moniääniseen laulantaan. Uskallanpa väittää, että tämä laulu on maamme eniten esitetty neliääninen snapsilaulu kautta historian!

Insinööri olen minä oiva

Gerhard Winkler lainasi tietämättään italo-saksalaisen tangonsa "Der Strassensänger von Napoli" (Napolilainen katulaulaja) teekkarispeksin sankarin entré-lauluksi vuonna -64. Sanaseppoina häärivät tuon ajan virtuoosit Antero Hakapää ja Kalevi Puonti. Ralph Maria Siegelin alkuperäistekstiä ei juuri kunnioitettu, vaan laulun tunnelmat kertoivat nyt suomalaisinsinöörin sankarillisista urotöistä kehitysmaissa.

Harrastelijalaulajille varoitus: kappale kannattaa aloittaa varsin matalasta sävellajista, muuten loppumetreillä tulee noutaja...

Pyöreyden ylistys

Pyöreän Tornin Killan täyttäessä 50 vuotta, tilattiin allekirjoittaneelta tilaisuutta varten "juhlahymni, -marssi, -polska tahi muutoin riittävän pompöösi joiku". Oheinen laulu sai sitten kantaesityksensä Otaniemessä, Innopolin Eurotorilla. Teoksen esitti Hummeripojat-kvartetti.

Tekstissä on innoittajanani toiminut vanha "Teekkarihirnu"-niminen vappuvitsikooste, josta löysin fuksipoikana nuo lyömättömän eksaktit ympyrän ja ellipsin määritelmät. Melodia on lainattu kansansävelmästä "Kulkurin kaiho".

Aqua vera - lauletaanpas vedestä

20-luvun puolivälissä opintonsa Polysteekissa aloitti joukko aktiivisia rakentajateekkareita, joiden etunimet ovat jääneet soimaan historian lehdille tässä hauskassa laulunpätkässä. "Pikku Aku" on oikealta nimeltään Aulis Lehtiranta ja "Pauli" on Pauli Vartia. "Anteron" sukunimeä olen tuloksetta metsästellyt sieltä täältä, joten vetoan taas lehtemme sankan lukijakunnan muistiin tässä tärkeässä asiassa!

Laulun melodia on lainattu vanhasta saksalaisesta kansanlaulusta "Alle Vögel sind schon da". Sanat lienevät em. herrat sepitelleet jollain aamukrapulaisella hetkellä, kun vesi on maistunut erityisen hyvältä. Polyteknikkojen kuoro tapaa laulaa tätä virttä vihjeeksi isännille, jos viinatarjoilu syystä tai toisesta takkuilee - näin kävi mm. Salt Lake Cityssä kesällä -84.

Ryyppää ryyppää ryyppää vaan

Kehruuvalssinakin tunnettu "Mignon" on akateemisista vanhojentansseista se, jonka puujalkaisinkin fuksi oppii yleensä ensi yrittämällä. Iloista duurimelodiaa tukevat optimistiset sanat kertovat, miten yksinkertaisen nerokkaasti - suorastaan insinöörimäisen loogisesti - inha kohmelo on vältettävissä.

Ampeeri monttööri

50-luvun muotitanssi "Lambeth walk" on luovuttanut tarttuvan melodiansa paitsi lukemattomille ruotsinkielisille snapsilauluille myös tälle sähköalan "kansallisvirrelle". Kappaleen on säveltänyt britti Noel Gray vuonna 1937 "Me and my girl" -nimiseen revyyhyn, jota esitettiin Lontoon Victoria Palacessa. Mainittakoon, että Lambeth walk julistettiin Hitlerin Saksassa pannaan.

Tämä teekkariversio on tapana esittää alan julkaisuissa sähkösuunnitelmista tutuin symbolein ja yksiköin, jolloin se maallikoille on täyttä serbokroatiaa (paitsi Balkanilla, toim. huom.)

Avokaato

Lyhyestä virsi kaunis - pätee myös tähän oivallukseen, joka on syntynyt 80-luvulla Retuperän WBK:n salakapakassa Otaniemen katakombeissa. Synnytyksen hetkillä paikalla tunnustavat olleensa ainakin Markku "Roope" Isomäki ja Klaus "Prekambrikauden kävelevä muinaisjäänne" Kilpi.

Laulusta on liikkeellä ainakin kaksi versiota, joista toisessa "juodaan" ja toisessa "syödään" hedelmiä. Nousujohteinen melodia soveltuu mainiosti aloittelevan puhallinsoittajan tai juomalaulajan oktaaviharjoitteluun.

Saatuansa spriitä
Runosta "Pessimisti"

Tämä naseva mutta asiallinen snapsiviisu on lainannut melodiansa lastenlaulusta "Piiri pieni pyörii". Laulua on harhaanjohtavasti otsikoitu myös "Eino Leinon juomalauluna", vaikka sanat onkin runoillut ja Teostonkin kirjoihin asti merkityttänyt Heikki Asunta. (Ehkä Eikka tapasi esittää teosta luomisentuskissaan, toim. huom.)

Rivit ovat osa laajempaa kokonaisuutta, jonka alkupuoli on tapana esittää lausuen:

Monta päivää juotuaan
pessimisti tuskissaan
mietti: - Jo on, jukoliste,
saavutettu päätepiste!
Nuoranpätkä kourassaan
hiipi nurkkaan kuolemaan.
Mutta toiset nähtyään
yhden poissa pöydästään,
sydämissään suuri hätä
alkoi etsiskellä tätä.
Löytyi poika nuorastaan
vainajana suorastaan.
Mutta saatuansa spriitä
virkistyi hän siitä,
kohottaen lasiaan
virkkoi: - Veljet, asiaan!

80-luvulla joku neropatti keksi, että kossu pitää kietaista huiviin kahden viimeisen sanan välissä - ja voi sitä onnetonta, joka yrittää laulaa laulun loppuun ennen juomista: hänelle lausutaan kuorossa "VOI PETTYMYSTEN PETTYMYS, TULIPA TEHTYÄ OIKEA TOLLON TYÖ!"

Sama toistuu, kunnes säälittävä mokaaja ymmärtää juoda oikeassa paikassa. Ja Asunta-parka pyörisi haudassaan, jos olisi kuollut.

Himasen juomalaulu

Pitkäksi venyviä juhlapuheita on kiva keskeyttää laululla. Intian kuun kökköä kertosäettä "Hei juttele sinä vaan" on teekkaripiireissä kuultu jo kyllästymiseen saakka, joten tämä tuoreempi teos tuonee tervetullutta vaihtelua näihin hommiin.

Laulun tekstiä - jo ilman melodiaakin - viljeli 80-luvulla ahkerasti sittemmin Hummeripoikien kakkostenorina kunnostautunut koneteekkari Pasi Himanen.

Välimeren sardiini

Tämä söpö joiku edustaa rakenteeltaan tyypillistä rekilaulua, jossa ensimmäisessä lauseessa kerrotaan jostain luontoon liittyvästä tapahtumasta ja toisessa jo sitten ylistetään kullan kauneutta. Yleensä pyritään saamaan nämä tapahtumat jotenkin rimmaamaan keskenään, mutta tuntemattomaksi jääneelle 50-luvun laulunikkarille ainakaan suomalaisessa säkeistössä tällä ei ole ollut suurta merkitystä.

Melodia muistuttaa kovasti virolaista kansanlaulua "Äidin sydän" (Maan päällä paikka yksi on), joten rohkenen väittää sen kummittelevan tässä taustalla.

Laulu kuuluu samaan rasittavaan sarjaan kuin "Kuka helvetti heitti kiven mun viinapulloon" ja "Eessä napsulasi jäinen horjuvi", joissa kuulijoiden sietokykyä koetellaan useilla kielillä.

Metsästysseura

Erilaisia syitä viinanjuontiin on miehisten miesten keskuudessa keksitty maailman sivu. Yksi tavanomaisimmista on kokoontua joukolla jahtaamaan metsän eläimiä tussarit olalla. Jotain alkuvoimaisen hienoa siinä puuhassa täytyy olla, kun kaikkein kiireisimmätkin kihot ja neuvokset aina löytävät allakoistaan tilaa parille jänikselle, ketulle, villisialle sun muulle mäyrälle. Lauluntekijä ottaa oivan sarkastisesti kantaa tähän puuhasteluun: pieni pyyraukkakin riittää hyvin juhlinnan aiheeksi.

Ensimmäiset kahdeksan tahtia on lainattu 60-luvun menestysiskelmästä, Erkki Salaman tekemästä "Savonmuan Hilimasta". Pseudonyymin taakse kätkeytyy tiettävästi kuplettimestari Matti Jurva.

Lintujen MÖMMÖM-kisat

Tällä palstalla on toistaiseksi kaiveltu pääasiassa menneitä. Nyt lukijoille tarjotaan poikkeuksellisen tuore teekkarilaulu - itse asiassa niin tuore, etten tätä kirjoittaessanikaan vielä tiedä, miten tarina päättyy...

Laulun syntyyn on voimakkaasti vaikuttanut juuri päättyneiden Val di Fiemmen hiihdon MM-kisojen suomalaismene(s)tys.

Hullu kirvesmies

Teekkarien verbaliikkaa parhaimmillaan edustaa tämä hirtehinen väännös 60-luvulta. "Budapestin yön" alkuperäisiä sanoja on muutettu minimaalisen vähän - ja silti saatu aikaan tunnelmaltaan näinkin erilainen lopputulos! Onnittelujen arvoinen suoritus nikkarilta, jonka henkilöllisyys on valitettavasti jäämässä unhon yöhön - ellei sitten joku lukijoista taas valista meitä...

Tässä Saukin alkuperäisteksti:

Illalla kun mieli joskus siivet saa,
se johdattaa mun aikain taa.
Maahan, missä aava pusta aukeaa
ja laulukin on kaunehin.

Laulaen lyö laine Tonavan,
kuulen sen, nään illan tummuvan.
Vaikk' on muisto himmennytkin,
kaipaan sinne vielä nytkin -
Budapestin maljan juon mä näin.

Runebergin juomalaulu

Parhaat teekkarilaulut ovat syntyneet mielikuvaoivalluksista. Aina ei tarvitse muuttaa alkuperäisestä laulusta tuumaakaan, kun se jo toimii juomalauluna! Tästä malliesimerkkinä oheinen, 50-luvulla "Runebergin juomalauluksi" ristitty pätkä Ehrströmin tutusta "Lähteellä"-sävelmästä.

Enemmän laulu tekee mielestäni kunniaa suomentajalle Elias Lönnrotille. Runeberg itse tuskin koskaan esitti tätä juomalauluna - ainakaan suomeksi.

Vaakuna Herba ja Koskenkorva

60-luvulla Alkoja oli vain kaupungeissa, ja niiden henkilökunta kilpaili tylyydessä verovirastojen ja autokatsastuskonttoreiden kanssa. Viinaa juova kansa kehitteli vastapainoksi iloisia ralleja, joita oli kiva hyräillä pullohyllyjen välissä. Vaakuna-viinan, Herba-liköörin ja Koskenkorvan myynnissä havaittiin selvä piikki tämän teekkarilaulun levittyä laajemmalle.

Melodiahan on tuttu lastenlaulu "Piippolan vaarilla oli talo".

Juhlan päättäjäislaulu

Harvan laulun kohdalla on lauluntekijä merkinnyt nuotinkulmaan, mihin kellonaikaan laulu on esitettävä. Nortamon "Juhlan päättäjäislaulussa" on tästä selkeä maininta Laulettava pikkutunneilla. Niinpä laulu ei sovi lainkaan esitettäväksi esim. harjannostajaisissa tai ohjelmassa "Kevyesti keskellä päivää".

Melodiasta kuulee teekkaripiireissä jos jonkinlaista versiota - varsinkin laulun loppupuolella, jos ylevän tekstin esimerkin innoittamana joka säkeistön päätteeksi kumotaan malja!

Näkäräinen

Lastenlaulut ovat hyviä ryyppyrallipohjia: melodia on yksinkertainen ja tuttu, ja yleensä kappaleen pituuskin on sopiva. Tämä "Hämähäkin" reinkarnaatio edustaa snapsilaulua tyylipuhtaimmillaan - hauska idea, neljä rimmaavaa riviä ja vastustamaton tekstinkäsittely.

Valitettavasti runonlaatija ei ole jäänyt aikakirjoihin - jos lukijoista joku tietää asiasta enemmän, arvostaisin taas yhteydenottoa!

Takki pois

Tämä laulu kuuluu perinteikkäisimpiin teekkarilauluihin, joka on laadittu jo vuonna 1932 eli samoihin aikoihin Teemu Teekkari -sikermän kanssa. Tosin se on alun perin kirjoitettu Helsingin Pohjalaisille osakunnille ("Kun veikot kaupungilla harhaan... on tapa pohjalainen tää...").

Melodia on alunperin ollut tässä esitetyn kaltainen, mutta jälkipolvet ovat muokanneet siitä "iskevämmän": mm. PK on levyttänyt 1983 "Bacchuskin joi" -levylleen version, jossa sävelkulku lähtee heti alussa kertosäkeen tapaan ylös.

Laulun aikana miesväki riisuu tietysti takit. Teekkarilauluhistorijoitsijat odottavat yhä mielenkiinnolla naisopiskelijoiden vastinetta tälle ikivanhalle perinteelle.

YK-joukkojen iltalaulu

30-luvun englantilaisen muotitanssin Lambeth Walkin melodiaan on tehty juomalaulu jos toinenkin. Simppeli nelirivinen rakenne ja tarttuva, "lastenlaulunomainen" sävel on houkutellut myös isänmaallisia teekkareita, joiden mielestä kenraali Siilasvuon nuhteettomat elämäntavat ansaitsivat tulla ikuistetuiksi.

Lisäsäkeistöjä lauluun on tehty etenkin poliitikoista ­ jopa varsin äskettäin, kuten viimeinen säkeistö todistaa.

Ravintolasta

Akateeminen "vanhojentanssiperinne" on synnyttänyt paljon teekkarilauluja. "Pas de quatre" -tanssin sävel on vaikea kuorolaulajallekin - saati sitten pikkutunneilla kapakasta poistuvalle rivijuhlijalle. Riimittely on kuitenkin niin ansiokasta, että pienet epäpuhtaudet intervalleissa sallittakoon.

Tämä laulu sopii mainiosti myös pikkulasten r-kirjaimen harjoitteluun.