Harrastukset > Pelimies ja urheilija > Muita lajeja

Pelimies ja urheilija

BEACH VOLLEY

Rantalentopalloa pelattiin isän ja pikkuveljen kanssa jo nappulaikäisinä kesämökillä - ennen kuin koko beach volley -käsitettä Suomessa edes tunnettiin. Noilta ajoilta on jäänyt mieleen, kun lentopallohullu voimistelunopettajamme meitä vanhempine poikineen haastoi meidät pahaa-aavistamatta perheiden väliseen matsiin. Saivat pahasti turpiinsa - itse asiassa peliä ei pelattu edes loppuun. Silloin opin, että kotikenttäetu on joukkuepeleissä kova sana. Kuten myös hermojen kurissa pitäminen...

Velipoika Juha Aaltonen on harrastanut tätä kaksimiehisin joukkuein pelattavaa olympialajia enemmänkin, voittanut ties mitä mestaruuksia ainakin kansallisella tasolla. Juhan läsnäollessa yksi Villa Hummerheimin haasteista asiakkailleen onkin: - Jos voitat henkilökunnan joukkueen beach volleyssa, et maksa oleskelustasi mitään.

SULKAPALLO

Opiskeluaikoina tutustuin myös sulkapalloon, jota olen pelannut ahkerasti jo yli 35 vuotta. Parhaaksi saavutukseksi ovat jääneet Sähkövoimatekniikan kerhon ja Imatran Voiman sulkapallokerho VSOP:n avoimet mestaruudet kaksin- ja nelinpeleissä.

Eniten peli-iltoja on kertynyt opiskeluaikaisen kaverin Haakanan Jukan kanssa, joka on sopivan tasaväkinen vastus sille päälle sattuessaan.

MELONTA

Kajakkimelonta on osoittautunut mainioksi keinoksi yhdistää luontobongailu ja hyötyliikunta: äänettömällä kulkupelillä pääsee eläimiä yllättävän lähelle - etenkin kesällä.

Mieliinpainuvimpia melontakokemuksia ovat olleet häämatka Karkkilasta Lohjalle sekä vuonna -97 Suomi meloo -tapahtuman jatkeena järjestetty, pienimuotoista koskenlaskuakin sisältänyt retki Imatralta Käkisalmelle Vuoksea pitkin.

SUKELLUS JA SNORKLAUS

Riuttoja on tutkittu Eilatissa, Jamaicalla, Mombasassa ja Phuketissa. PADI-kortin suoritin Malesian Langkawilla vuonna 2001.

Tuntumaa lajiin otettiin 1992 Punaisella merellä Eilatissa.

SHAKKI

Shakki on aina kuulunut jollain lailla elämääni. Muksuna pelasin isän kanssa, joka antoi tasoitusta pelaamalla aluksi vain toisella puolella nappuloita, sitten ilman kuningatarta ja lopuksi vasen käsi selän takana. Pirullisen ovela taktiikka piti minut riittävän pitkään kiinnostuneena pelilaudan takana, jotta ehdin tajuta pelin ällistyttävän monipuolisuuden ja sen, ettei sitä voinut koskaan oppia täydellisesti. Vasta sitten lensivät nappulat seinään.

Teekkariaikoina laadin jopa shakkitehtäviä, mutten koskaan tarjonnut niitä mihinkään - ovatpahan vieläkin pöytälaatikossa muistona. Ainakin Otaniemi-aikojen kämppäkaverini Raimo Järvinen vietti niiden parissa unettomia öitä, joten eivät kai ne ihan triviaalejakaan sitten olleet.

Nyttemmin seuraan silloin tällöin Helsingin Sanomien lehtipelejä ja yritän arvuutella, mitä se Paasikangas tai Kasparov huomenna siirtää. Oma Deep Blue -ohjelma on ollut myös jo jonkin aikaa hankintalistalla, mutta jäänee eläkepäivien iloksi.