| | | | |
Muusikko
Kuoro- ja kvartettilaulaja
Säveltäjä ja lauluntekijä
Trubaduuri
Kuoronjohtaja
Diskografia
Kotistudio

Musiikki > Kuoronjohtaja > Unkarin-kiertue 1998

Kuoronjohtaja

Unkarin-kiertue 1998

Demenanten historian toinen ulkomaankiertue tehtiin 20-24.5.98 Dominanten jalanjäljissä Unkariin. Lopullinen sysäys matkalle saatiin viime kevään Viron-kiertueella, jossa yllättäin tapaamamme TV-toimittaja Anja-Maija Leppänen suorastaan vaati meitä vierailemaan Tokain viinitilallaan! Nopeasti kasattu matkatoimikunta (Stinde, Ilkka, Liisa) kutsui itsensä muitta mutkitta Leppästen Olarin-residenssiin gulassikeitolle, eikä siinä kauaa aszu-pullo tuhissut, kun reissun päälinjat oli vedetty. Isäntä-Lauri kehui osaavansa sen verran unkaria, että suostui ottamaan läjän käytännön järjestelyjä hoitaakseen. Konserttikohteiksi valittiin Itä-Unkarista Nyíregyháza, Debrecen ja Tokaj. Matkanjohtajaksi lupautui Vesasen Lissu.

Ohjelmistoa valmisteltiin syyskausi, se käytiin koeponnistamassa tammikuussa Kouvolassa ja Kotkassa, ja kevätkausi olikin sitten lähinnä nyanssien ja matkakuumeen esiinkaivamisen aikaa. Siinä sivussa polkaistiin kasaan matkarahat + komia 40-sivuinen nelivärijulkaisu, jonka kanssa taistelivat pääasiassa Irkku, Ilkka ja Xerox.

ke 20.5.

Itse matkalle lähdettiin suurieleisesti kahdella koneella: etujoukko Finnairilla ja tenorit Malevilla (jos jompi kumpi kone putoaisi, ei syntyisi kohtuutonta haittaa konserteille). Kun yhteiseen illanviettoon Budapestiin (hotelli Benczúr ***) lopulta kokoonnuttiin, oli ykkösryhmällä jo takanaan melkoinen rautaisannos kaupungin historiaa ja nähtävyyksiä koleansateisessa säässä. Mieleen jäi vain se Kossut-niminen sankari, jonka mukaan nimettyjä paikkoja tuntui löytyvän vähän joka puolelta (mitäköhän se on keksinyt?). Unkarilainen iltajuhla oli meitä varten rakennettu: teini-ikäiset tanssijat jaksoivat viihdyttää tuntitolkulla, milloin viinikarahvi pään päällä tasapainotellen, milloin napakasti keppiä lattiaan lyöden. Ensimmäinen gourmet-kokemus oli kuin olikin kylmä hedelmäkeitto eli täsmälleen sama, jolla PKK-Dominantea oli hellitty vuonna 1982! Tällä kertaa se saatiin tyylikkäästi niellyksi. Odottelimme pelonsekaisin tuntein seuraavaa lajia, mutta "räpyläkeittoa" ei onneksi enää löytynyt listalta.

Yöllä joihinkin kolkutuksiin vastattiin asianmukaisella innolla, joihinkin taas ei. Mennee kokemattomuuden tiliin. Ja korvatulppien, joista yksi syötiin vahingossa Marjatan huoneessa.

to 21.5

Aamiaisen jälkeen käännettiin bussin nokka kohti itää ja Nyíregyházan kaupunkia. Matkaa taitettiin kauniissa kevätsäässä 4-5 tuntia, kuskina oli jurontuntuinen István Risa, joka ei vielä tässä vaiheessa tiennyt lanseeravansa Demenantelle pitkäaikaisperinteen... Pärren hanuri (se soitettava) oli kokenut kovia Malevin kenttähenkilöstön toimesta, - mutta ekonomiveljet ja Tepen työkalut löivät viisaat ristipäänsä yhteen, ja saatinhan se taas soimaan! Ilkka ja Pärre vetelivät Unkarilaista tanssia, Czardasta, Pustan poikaa, Budapestin iltoja ja muita asiaankuuluvia duettona niin, että tunnelma väkisinkin alkoi kohota. Arin höyrylaivurikirjasta löytyivät tarvittavat sanat ja Unikumi-pullosta kurkunvoitelu, joten perusteellinen äänenavaus illan keikka varten saattoi alkaa.

"Nyrygyry" on tuollainen hieman Turkua pienempi idyllinen mesta, josta löysimme helposti majapaikkamme "Ozon Panzion" - viimeisenä liikennevalona kajasti vanhan tammibulevardin päässä Anja-Maija Leppäsen tulipunainen pää (siis tukka). Vastaanotto oli sydämellinen ja polttava (unkarilaisten hyttysten armeija hyökkäsi oitis kimppuumme - ainoa joka ei ollut moksiskaan oli M. Vahvanahka). Majoittumisen ja tervetulokeiton jälkeen pääsimme testaamaan konserttipaikan, paikallisen ortodoksikirkon akustiikkaa, joka oli erinomainen. Harjoituksissa osa tenoreista päästi palinkantuoksuisia testosteronihöyryjään ulos vähän liiankin innokkaasti, joten taiteellinen johtaja joutui käyttämään kevyensättivää äänensävyä ensimmäisen kerran.

Kaupunkilaisten - ja Julia-nimisen kontaktihenkilömme - innostuksesta kertoi mahtava etukäteispuffi paikallislehdessä, jonka ansiosta konserttiin saapui lähes sata kuulijaa! Matti spiikkasi iloisella itäunkarin aksentillaan, ja hymyistä päätellen ainakin osa meni jopa perille. Akustiikka oli yleisön myötä eikun parantunut, joten mikäs oli laulaessa. Täkäläisiin tapoihin kuuluu näköjään taputtaa vähän joka välissä, ja erityisen pidettyjen numeroiden jälkeen aplodit muistuttivat rokkikonserttien loppumölinää. Tällaisia rytmikkäitä väliaplodeita saivat mm. "Näcken" ja "Veden sylissä", jonka nuottiakin tultiin jo väliajalla pyytämään kuorojen käyttöön! Toinen puoliaika aloitettiin miessektion eli Demen Anttien laululla "Under himlen så blå och skön". Sekapiiseistä parhaiten yleisöön upposivat "Våren", "Tristis" ja "Lasinkuultava laulu". Kaksi ylimääräistä laulettuamme ja jo poistuttuamme meidät taputettiin takaisin ja pyydettiin vielä encorena "Esti dal"! Mahtava ensituntuma unkarilaiseen yleisöön!!

Karonkka vietettiin huvilamaisessa ravintolassa, johon oli pitkän pöydän ääreen katettu lupaavan monta eri kokoista juomalasia. Yhden miehen syntikkabändi yritti häiritä sitsilaulujamme, mutta saatiinpa niitä sentään aina välillä kajautettua. Fiilis nousi kattoon viimeistään J. Vaarin ja R. Korhosen soolonumeroiden kohdalla, eikä sitä onnistunut laskemaan edes tyttötrion (Vaakku, Lilli, Eliza) Hormooni-tulkinta - joka esitettiin varmuuden vuoksi kaksi kertaa peräkkäin! Bussikuski István kunnostautui vilauttelemalla huoneensa avainta muutamalle Demen Annalle - ja sanojensa vakuudeksi vielä nipisti tyttöjä takapuolesta! Kun vastakaikua ei ilmennyt, ilmoitti hän olevansa väsynyt ja haluavansa nukkumaan. Tanssia, laulua ja Stinden koukeroisia puheita riitti kuitenkin yli puolen yön, minkä jälkeen menoa lähdettiin jatkamaan majapaikan sivurakennukseen (jossa emme häiritsisi ketään). Bussissa sovittiin, että kaikki Antit nipistäisivät ulos mennessään kuskia perseestä. Sopimuksesta uskalsivat pitää kiinni vain Heka ja Ilkka, mutta sekin taisi riittää pojalle merkiksi, ettei meidän tyttöjä sovi kohdella ihan miten vain. "Väsymyksestään" huolimatta István bailasi kanssamme puoli neljään.

pe 22.5

Vuorossa yliopistokaupunki Debrecen, maan toiseksi suurin metropoli. Kaupunkikierros ja yliopistovierailu mukavan Kati Kiss -oppaan seurassa. Antit kajauttivat yliopiston massiivisten holvien kierrätettäväksi Stunzin ylioppilaslaulun, jonka loppusoinnun heikot kaiut taitavat kimpoilla siellä vielä tänäkin päivänä.

Konserttipaikka oli jälleen kirkko, jonka akustiikka tuntui tyhjänä vähän kuivalta, mutta yllättäin satapäisen yleisön kanssa vallan mahtavalta. Paikalla oli oudon paljon lapsia, mutta emme kiinnittäneet heihin tässä vaiheessa sen ihmeempää huomiota. Debrecenin musiikkielämän pääkihoja oli herra Arpaad Joob, jonka nimi tuntui Ilkasta oudon tutulta. Lamppu välähti ja keskustelu Hekan kanssa vahvisti asian: sama mies lauloi KYLlin riveissä jenkkikiertueella vuonna 83! Pärre ja Mattikin tunnistivat kaverin, joka oli aivan ällikällä lyöty meidät tavatessaan! Olipa aiheuttanut pommiin nukkumisellaan yhden matkan täpärimmistä tilanteista Losissa...

Konsertti oli Demenanten historian ykkössuoritus joka mielessä: laulut kajahtivat alusta pitäen uljaasti ja ennätysyleisö nautti silminnähden (ja korvin kuullen). Mitä nyt Arpaad vähän tulkkasi (lue: täydensi) Matin juontoa. Väliajalla tenorivekkulit kokeilivat Ilkan pokkaa lähtemällä kaljalle lähikuppilaan ja viipymällä siellä "liian kauan". Ilkka jotenkin kuitenkin aavisti tilanteen ja pelurina marssitti kuoron ilman Jukkaa, Pärreä, Hekaa ja Mattia lavalle. Jostain nurkan takaa pojat sitten livahtivat sadatellen mutta muuten kiltisti ruotuun. - Yksi-nolla taiteelliselle johdolle, sanoi Heka hieman häpeillen (ei paljoa)...

Toinen puoliaika alkoi hienosti: Kodalyn "Este" oli vihdoinkin opittu laulamaan niin kuin nuoteissa käsketään, ja unkarilaisyleisö palkitsi esityksen perusteellisin aplodein! Muutkin laulut kulkivat kuin unelma - aina "Onnellisten" loppumetreille saakka, jossa alttosektiolle (osin myös tenoreille) sattui pieni nukahdus, minkä seurauksena laulun viime tahdit olivat varsin modernia kuultavaa... Mutta tästä huolimatta iso kukkapuketti lyötiin johtajalle syliin, ja yleisön joukosta alkoi kuulua hartaanpuoleisella tempolla mutta täydellä sydämellä lauluettuna "Suomen laulu"! Nyt valkeni viimeistään pikkuväen suuri osuus yleisöstä: parikymmentä Kodaly-lapsikuoron jäsentä veti paikoiltaan istuen (eri puolilla salia) laulun molemmat säkeistöt kertauksineen, vaikka nuori naisjohtaja yrittikin lopettaa ensimmäiseen. Liikutuksen kyyneleet alkoivat pyrkiä esiin väkisin sekä kuorolaisilla että yleisöllä, eikä tilannetta helpottanut yhtään sen jälkeen esitetty "Finlandia". Tarja mm. antoi Niagaran virrata täysin estoitta, eikä Kallekaan liioitellut yhtään todetessaan jälkeen päin: - Kun mä näin Arin poraavan, niin mä päätin että kyllä meikäläinenkin tuohon pystyy! Nimikirjoituksia sai jaella runsaasti keikan jälkeen, ja lapsikuoro halusi välttämättä laulaa kanssamme kirkon pihalla vielä "Esti dalin"! Suomalaista soundia, sen puhtautta ja syvyyttä kehuttiin niin useissa puheenvuoroissa, että vaatimattomampi olisi jo häkeltynyt.

Juhlat jatkuivat ravintolassa, jossa tällä kertaa syntikkamiehen kaverina oli oikea rumpali. Pärre jaksoi ihailla miehen rytmitajua. Matkalaulut "Tokaj" ja "Palinka" siivittävät menoa oikeaan suuntaan ja totta kai kunnon sekakuoron tavoin taas tanssittiin ja kuunneltiin pienryhmien esityksiä. U:n muotoinen juhlapöytä mahdollisti vankan sitsinpidon, jota ryyditti mm. puhis-Stinden komea kiitospuhe meitä selvästi vanhemmalle, kookkaanpuoleiselle oppaalle: - Tämän Demenante-teepaidan tarkoitus on symboloida ennenaikaista ikääntymistä ja ryppyjä... enkä nyt oikein tiedä onko kokokaan sopiva, mutta... Ja kaikilla oli hauskaa - myös lahjan saajalla. Karonkkaan asti oli saapunut myös Tarvaisen Sanna, paikallinen yliopiston suomenkielen opettaja, joka oli menettänyt sydämensä Unkarille jo pikkutyttönä. Eikä kuulemma miehen takia vaan ihan muuten. Antit tunnelmoivat parilla iltalaululla vielä bussin lähtöhetkillä.

Remuamista jatkettiin Nyrygyryn tutussa majapaikassa aina yllättävään sähkökatkoon saakka, jonka jotkut epäilivät olleen henkilökunnan tahallisesti aiheuttama. Jos näin oli, täytyy vain ihailla niiden rohkeutta, sillä samalla menivät sähköt koko lähitienoolta...

la 23.5

Tänään on sitten se kauan odotettu viinitilapäivä! Ajomatka Tokajiin kesti parisen tuntia, ja ensi töiksi shoppailtiin tämän kuuluisan viinikylän keskustan ainoalla kävelykadulla. Kuuden ja vähän vähemmänkin puttonoysin aszu-pullot löysivät hyvin tiensä demenantelaisiin matkakasseihin, ja ostettiinpa täältä tulevien matkojen viihdykkeeksi myös aito Fifan hyväksymä jalkapallo, jonka pintaan päätettiin kirjata vastedes reissujen vuosiluvut ja paikat.

Naapurikylä Bodrogkeresturissä sijaitseva Laurin ja Maijan tila oli kerrassaan ihana. Asianmukainen rinnetontti, jossa hyvinhoidetun oloiset viiniköynnökset saavat juuri oikean määrän aurinkoa, vettä, rakkautta ja Substralia kypsyäkseen ahnaitten limakalvojen maksimaalisen nautinnon välikappaleiksi. Kiersimme koko tilukset - kengissä ja lahkeissa tuntui, että on käyty - ihailimme Ukrainan puolelle ulottuvia maisemia, sekä bongasimme kattohaikaroita ja mehiläisyöjiä. Lauri opasti meille, miten viini imetään sammiosta - ja ainakin Ilkan, Jukan ja Tepen keuhkot olivat kunnossa. Tarjolla oli eri laatuisten viinien lisäksi myös kunnon palinkaa sekä mainiota soppaa jättikokoisten leivänkyrsien ja paprikoiden kera.

Kylän pormestarin vaimoineen piti muodostaa tämän kertainen konserttiyleisömme, mutta jostain syystä hän ei koskaan ilmaantunut paikalle (vaikka Leppäset olivat tilasuuden kunniaksi ripustaneet portin pieleen ihastuttavan repaleisen Suomen lipun värisen rätinkin). Niinpä otimmekin päivän rentoutumisen ja kulinaaristen elämysten kannalta, ja supistimme "virallisen" esiintymisen kolmen laulun mittaiseksi toivekonsertiksi. Yleisönä istuivat eturivissä viinitilalliset, hyvin onnellisennäköiset kyyhkyläiset Lauri ja Anja-Maija Leppänen.

Lähtöhetkillä mietimme vielä, josko ehtisimme ajaa pidempää eteläisempää reittiä takaisin Budapestiin ja piipahtaa matkan varrella olevaan aitoon pusta-paikkaan, mutta luovuimme ajatuksesta Istvánin painostuksesta. Olihan meidän kuitenkin ehdittävä hyvissä ajoin loppukaronkkaan, joka alkaisi tasan klo 21.00.

Alkoihan se, ja loppui lähes saman tien. Matkan ainoa pettymys kohtasi meitä loppumetreillä: juhlapaikka oli todella meluisa, jonkun hääseurueen kanssa yhteinen hallimainen käytävä, jossa syntikkamies piti hanuristin ja basistin kanssa perkeleellistä meteliä! Säkkijärven polkka jaksoi vielä innostaa, mutta syönnin jälkeen kerättiin kimpsut ja päätettiin lähteä jatkamaan hotellille, josta puhelinsoiton perusteella löytyisi sopiva juhlatila. No, Mr. Murphy oli päättänyt, että tänään menee kaikki pieleen, joten kukaan ei ollut hotellilla kuullut mitään mistään lupauksesta, eikä meille löytynyt sijaa majatalossa. Sen sijaan kokoonnuimme yhteen sviiteistämme kuulemaan taiteellisen johdon yhteenvetoa konserteista.

Ilkka yritti parhaansa mukaan olla rakentava, kriittinen, rehellinen ja hauska. Mahdolliset ylilyönnit ja henkilökohtaisuuksiin menneet kevennykset sulivat toivottavasti Unikumiin viimeistään aamulla. Mutta summa summarum: reissu oli yksi onnistuneimmista, millä kukaan läsnäolijoista on koskaan ollut mukana, mukaan lukien sekä konsertit että muu hauskanpito. Illan mittaan porukka jakautui pienempiin ryhmiin ja tutki öistä Budapestiä parhaan kykynsä mukaan. Matias-kellari ja New York Café olivat valitettavasti sulkeneet ovensa jo puolilta öin, joten mustalaismusiikki jäi niiltä osin ensi kertaan.

Paluumatka sujui taas kahdessa osassa: Finnairin lennolla Tarjan 85 desibelin hymy herätti tunnekuohuntaa - lähinnä muissa kuin kuorolaisissa! Malevin porukkakin on päässyt kotiin, jos olette saaneet tämän jutun luettavaksenne. Monistamisesta vastannut Stinde nimittäin lensi kakkosryhmässä.

Kotimaankonsertit

Simpele ja Imatra -95
Salo ja Korppoo -96
Espoo -96, -97, -98 ja -01
Jämsänkoski ja Jyväskylä -97
Kökar -97
Kotka ja Kouvola -98
Pyhätunturin Aittokuru -98
Hämeenlinna -99
Puumala -99
Helsinki -99 (5-vuotisjuhlakonsertti)
Helsinki -01 (joulukonsertti)
Kuhmo -02
Helsinki -02 (joulukonsertit)

Ulkomaanmatkat

Viron-kiertue -97
Unkarin-kiertue -98
Irlannin-kiertue -99
Viron ja Latvian -kiertue -00
Italian C.A. Seghizzi -kuorokilpailu -01
Espanjan-kiertue -02