 |
 |
 |
 |
| | | | | | | | | | |
| Maailmanmatkat Kotimaa Hummerikeikat Polttarit Persoonallisia lahjaesineitä |
|
Usko tai älä! > Hummerikeikat > Hummeripojat Modenassa -08 Usko tai älä! - Hummerikeikkojen kohokohtiaHUMMERIPOJAT MODENASSA 11.-14.4.2008Elokuussa -07 pölähti Hummerheimiin originellia väkeä. HairStore Oy:n toimitusjohtaja Veikko Nenonen
katseli hetken ympärilleen, selaili kvartetin 20-vuotisjuhlakirjaa
ja lausui varmoin äänenpainoin: - Te lähdette, pojat,
ensi keväänä Italiaan. Modenassa on kansainväliset "Cosmoprof
Kauneusmessut" ja teistä tulee päätähtiä VIP-asiakkaittemme illanviettoon!
Perjantaina huhtikuun 11. nousimme sitten Lufthansan koneeseen. Frankfurtissa totesimme lyhyesti Saksan olevan edelleen melko paska maa ja jatkoimme Bolognaan. Bolognan kentällä meitä on vastassa opas Maarit Kerojärvi ja oma pikkubussi, jotka kummatkin ilmoittivat olevansa käytettävissämme koko viikonlopun. Toimitusjohtaja asettui ohjauspyörän taakse - matka Bolognasta Modenaan kesti runsaat puoli tuntia. (Huom. Emme jääneet Bolognaan syömään jauhelihapizzoja, vaikka se tavallaan olisi kuulunut asiaan). Majoittauduimme hotelli Cervettaan (***) ja mentiin trattoriaan pohtimaan tilannetta. Voimasanojen kertaaminen ja painiminen eivät tulleet kysymykseen, koska Maarit tuli mukaan. Sen sijaan päästiin melko hyvin yksimielisyyteen seuraavan illan keikkaohjelmistosta, vaikka pientä ristivetoa soolojen suhteen oli ilmennyt jo kotimaassa. Ilkka ja Lauri muistelivat antaumuksella 25 vuoden takaista Modenan-vierailuaan, jolloin Via Zurlini -nimisen osoitteen löytäminen tuotti kohtuuttomasti päänvaivaa. Lauantai 12.4. Kovilla patjoilla nukutun yön jälkeen nakattiin aamiainen naamaan ja alettiin leikkiä tiedostavia turisteja. Ensi töiksemme ajaa karautimme (Ilkka edelleen kuskina) läheiseen Maranellon kaupunkiin ihmettelemään Ferrari-merkkisiä kilpureita. Punahaalariset virkailijat eivät olleet millään uskoa, että olimme Kimi Räikkösen mökkinaapureita, joten alennukset jäivät saamatta. Ostamatta jäivät myös kuuluisalla hevoslogolla varustetut merkkituotteet, joiden hinnat oli räätälöity pilviin: T-paidastakin kiskottiin lähes sata euroa! No, korttipakka sentään irtosi seitsemällä egellä - pitäähän matkalla päästä jossain vaiheessa harrastamaan uhkapeliä. Seuraava matkailukohde löytyi Montalesta. Viime vuonna kuolleen tenoritähti Luciano Pavarottin hautamuistomerkki löytyi lopulta varsin helposti - kiitos Maaritin GPS:n. Kylän iso poika oli saanut viimeisen leposijansa jyhkeästä perhehaudasta, isänsä ja äitinsä vierestä. Viritimme Integer vitaen ja tunsimme outoa kiitollisuutta siitä, että arkussa lepäsi Pava eikä esimerkiksi joku meistä. Paluumatkalla Maarit perehdytti meitä ansiokkaasti Italian historiaan. Saimme mm. tietää, että Guido Arezzolainen kehitteli 1100-luvulla musiikkiasteikon ut-re-mi-fa-sol-la. Myös kaupunkivaltioiden aika, itsenäistyminen, makaroonimaan legendaariset ansiot toisessa maailmansodassa ja varsinkin mafiaperheiden tarinat käytiin pieteetillä läpi. 45 vuotta etsityn ja lopulta kiinni saadun Toto Riinan tilalle ei vielä ole löytynyt riittävän luotettavaa jatkajaa. Hevosenpäiden piilottaminen sänkyyn ja vastustajien polveenampuminen ei liene enää yhtä hohdokasta kuin kultaisilla vuosikymmenillä. Illansuussa tapasimme iloisen HairStoren porukan kylän keskustorilla. Rovaniemeltä paikan päälle lennätetty jättiläiskokoinen joulupukki sai monet haukkomaan henkeään, mutta kyllä smokkipukuisia Hummeripoikiakin kuvattiin ahkerasti! Toimitusjohtaja Nenonen johdatteli laumansa parin korttelin päähän, kellariravintola Taverna Dei Serviin, jonka omistajiin hän on tutustunut jo muutama vuosi sitten. Viihtyisiin tiloihin notkuvien pöytien ääreen ahtautui n. 30 suomalaista HairStorelaista (joista 2/3 naisia) sekä kymmenkunta paikallista. Illasta muodostui Kulinaarinen Elämys: makeiden Limoncello-alkusnapsien jälkeen erilaisia italoherkkuja juoksutettiin pöytiin tasaisen varmaan tahtiin ja niitä huuhdeltiin alas Lambruscolla sun muilla paikallisviineillä. Hummeripojat ottivat tilanteen haltuun laulamalla mm. parturi-, hiustenhoito- ja naiskauneusaiheisia lauluja: Sevillan parturi Kohtalo kerran mun Modenaan toi Rallitähden rukkaset (mel. "Capri") Tule jo tarjoilija O sole mio Sata jänistä Into Turvasen juomalaulu Ujon pojan joulumieli (pukille) Creole love call Mäen Anna Valomerkki Missäs meidän tarjoilija viipyy Viinamaa Sen siiderin Nyt ryypätään Espresso ja cappuccino (Tuborgin sävelellä) My Evaline Tilaisuus päättyi puolelta öin. Tällöin huomattiin, ettei pukki voinut enää kovin hyvin, joten Lauri saatteli miehen hotellille lepäämään. (Eipä ollut pukin päivä: suunniteltu matkaseuralaisen kihlauskin meni kahdesti myttyyn, kun ensimmäisestä kultasepänliikkeestä ei löytynyt sopivankokoista sormusta ja toinen liike oli kiinni!) Matkalla hotellille ei vastoin ennakkosuunnitelmia paloiteltu rälläkällä yhtään pikku-Fiatia. Sen sijaan Ilkka oli saada yöseuraa vastaankävelleestä pulimummosta, jolle huolimattomasti heitetty "Via Zurlini!" sai aikaan ihastuneen hymyn ja kutsuvan "ciaon"... Maaritille toivotettiin hyvää yötä "Uinahda sä vienolla". Hotellilla pohdittiin pienellä porukalla Pasin huoneessa hetki ydinlaskeumatilannetta. Sunnuntai 13.4. Aamiaisen jälkeen suunnistettiin Parmaan - kuskina Pasi. Runsaan tunnin ajon jälkeen löysimme Roncole di Verdi -nimisestä kylästä säveltäjä Giuseppe Verdin syntymäkodin, jota ihailimme hetken. Rämpylä aloitti lupaavasti jutun jostain Kreetalla sattuneesta hassunkurisesta tapauksesta, mutta vaikeni kuin muuri heti, kun aloimme kuunnella häntä. Maarit sen sijaan valotti Benito Mussolinin persoonaa ja aikaansaannoksia aina kun muilta kiireiltään ehti. Seuraavaksi ajettiin Pasin serkuntutun Azienda Agricola Zucchi -viinitilalle San Prosperoon. Totesimme, että tyhjissä viinisiiloissa on mainio akustiikka. Maisteltiin viinejä ja laulettiin kiitokseksi kaikesta huolimatta "Reininviiniä". Myös maksettiin kiitokseksi. Paluumatkan hotellille ajoi Lauri. Iltapäivällä haettiin lisää porukkaa hairstorelaisten hotellilta ja lähdettiin yhdessä Acetaia San Matteo -balsamiviinietikkatilalle Alboreton kaupunginosaan (kuskina Timo). Yritys nimeltä Azienda Agricola Cocci esitteli ällistyneille suomalaisturisteille, miten pieniin tammitynnyreihin varastoitua balsamicoa saatettiin säilyttää jopa kahdeksankymmentävuotta ennen kuin se myytiin varakkaille herkkusuille! Me saatiin onneksi maistella eri-ikäisiä tuotteita ilmaiseksi. Tosin monet ostivat itselleen pullon tai pari matkamuistoksi, joten eiköhän firma jäänyt sentään voitolle. Jukka jäi kaupungille hoitamaan asioita, mutta saatiin siitä huolimatta raikuvat aplodit sekä kaksi pulloa grappaa vajaallakin miehityksellä esitetystä "Sua tervehdin" -serenadista! Illalla toistettiin itseämme: nautimme jälleen maittavan HairStoren tarjoaman illallisen samaisessa ravintolassa kuin edellisenäkin iltana. Tällä kertaa Hummeripojilla ei ollut esiintymisvelvoitteita, mutta lauloimme siitä huolimatta muutaman laulun: Hyvät ystävät DDR-hymni Leilit taas pohjaan Jenkka Nenosen hoidosta Taas juhlitaan Juomasääntöjä Why did you say goodbye Maaritin kautta kotiin Neno-Veikko heittäytyi jossain vaiheessa entistäkin hövelimmäksi ja lupasi lähettää Hummeri-vaimoille kotiin päästyämme italialaisen yhteistyökumppaninsa kanssa kehittämäänsä lakantuoksuista ihonhoitosarjaa! Niin ja pukki otti taas kohtalokkaasti mittaa limoncellosta... Ravintolasta lähtiessämme kokonaista kolme objektia lyöttäytyi seuraamme, mistä herkistyneinä vetäisimme öisellä kujalla Palmgrenin serenadin "Oi herää armas". Ohikulkenut iäkäs herra kehui vuolaasti lauluamme ja kertoi olevansa musiikinopettaja. Piipahdimme vielä yömyssyille paikalliseen pubiin, jossa pienessä kekkulissa ollut oppaantynkä Maarit pudotteli varsin osuvia arvioita kustakin Hummerista: - Jos Jukka olisi joku seitsemästä kääpiöstä, niin hän olisi Vihanenä! Pasi voisi olla vaikka Panelias, ja kukahan on Rujo...? Hmmm... Timo on ainakin luotettava, mutta aika ärhäkkä aina kun avaa suunsa... eli Jörö! Pasi ja Ilkka ovat aina hyvällä tuulella... Lauri on isä! Ja Ilkka on ilmiselvä napolilainen! Eikun oikeastaan Pasi onkin Nalle Puh! Jukka, Pasi ja Ilkka jaksoivat vielä tuhota yhden Lambrusco-pullon hotellilla, muut kaatuivat suorin vartaloin petiin. Maanantai 14.4. Yllätimme 47-vuotiaan Pasin aamuserenadilla "Herää, herää, jo leivo laulelee..." kesken riisumisen tai pukeutumisen. Tunnelma oli herkkä mutta mieliinpainuva. Aamupäivällä harrastettiin pääasissa vapaata oleilua ja testosteronintäyteistä uhoamista siitä, että ollaan maailman paras otaniemeläinen teekkarilauluyhtye. Muut hamstrasivat parmesaania, ilmakuivattua kinkkua sun muita makarooneja, Ilkka jäi tällä kertaa syventymään Harry Potterin ihmeelliseen maailmaan. Ylimääräisiä tykytyksiä aiheuttivat mm. Hermione, ankeuttajat, hirnyrkit ja Vol... Puolelta päivin pakkasimme itsemme pikkubussiin ja hurautimme Timo puikoissa takaisin Bolognaan. Suurin osa HairStoren väestä jäi vielä jatkamaan viikon mittaista ekskursiotaan Maaritin hellässä huomassa. SASsin koneella päästiin suht rivakasti Kööpenhaminaan, mutta sitten alkoi tökkiä: tiedossa oli, että joutuisimme odottelemaan kuutisen tuntia Blue1:n jatkolentoa, mutta kivana yllätyksenä tuli tieto, että sekin oli vielä pari tuntia myöhässä! Ei siinä muu auttanut kuin jyystää pihviä, juoda olutta ja ihailla Hermionen taidokkaita sauvanheilutuksia... Pokeriakin pelattiin, Lauri ainoana ei joutunut tarjoamaan oluita toisille. Koti-Helsinki-Vantaalla oltiin vihdoin joskus kahden korvilla keskiyöllä. Lauri huomasi kaikkein kalleimman balsamico-pullon hajonneen matkalaukussa... no, ainakin vaatteet haisevat hyvälle muutaman viikon! Kiitämme kaikkia matkan onnistumiseen vaikuttaneita tahoja: Grazie grazie grazie... mi scusi, Giovanni... grazie... |
