Etusivu > Suku
>
Pirtukuningas ja orpopoika
> 1906 Liverpoolin satama
Pirtukuningas ja orpopoika
1906 Liverpoolin satama
Kadulla soittajia, tanssityttöjä ja lorvailevia miehiä.
Perhe nousee maihin:
Äiti: No ni! Ei sunkka Mikol enä ol paha olo?
Mikko: Ommul vähä viäläki.
Kävelevät laukkuineen ja nyssäköineen laiturilla
Satamaviranomainen (kuuluttaa peltimegafoniin): The emigrants for America... medical examination in harbour building! (englantilaisittain) Ameriikkaan jatkaville lääkärintarkastus satamapaviljongissa! Toistan: Ameriikkaan lähteville...
Isä: Mikäs tää ny o? Koskeeks se meit...?
Äiti: On niin kauhiam pal kaikke hälinä, mää pyyrä jos soittasiva hiuka hiljempä.. (menee ovelle ja kiljaisee soittajille: )
PITÄKÄ HERRAN TÄHREN PIÄNEMPÄ METELI!!! (soittajat pelästyvät ja lopettavat heti, klarinetistilta pääsee tosin pieni vahingonvinkaisu…)
Äiti: No nii…
Isä: Parast kaike mennä sinpäi ko muutki. Se o vaa joku sellane rutini...
Äiti: Niin kai sit.
(Asettuvat jonoon oven eteen).
Isä (näkee miten lääkäri tutkii jonkun keuhkoja): Tulkka vaa, kuulusteleva näköjäs keuhko... et jakseta soutta..
Äiti: Älä horise!...en kai mää ny täsä jouru riisuma...
Lääkäri: Ladies this way please!
Isä: Tommääki ymmärsi! "Akat tois pual sermi"!
Avaavat paitansa, käyvät pikaisen tarkastuksen kukin vuorollaan läpi, keuhkot, hampaat, silmät… vilkaistaan myös housujen kauluksesta, isä ottaa lääkäriä kraivelista kiinni…
Isä: Älä men sorkkima, kyl see viäl toimi…!
Mikkoa tutkitaan erityisen pitkään – hoitajakin tulee katsomaan silmiä.
Äiti (puhisee): No ol see kans! Joka reikkä syynätti niinko jossai hevosnäyttelys! Se viäl puuttus et olis tutkittu olenk mää tiine...!
Isä: Mitä sää ny vaahtoos siin? Oleksää helkatti piäniim päi?
Äiti: No en ol! Tai tiärä ny siitäkää tommose ronkkimise jälkke...!
Isä: Tä? Mil helvatil see sunt sit ronkkis!?
Lapsetkin tulevat vuorollaan tarkastuksesta valkoisilla lapuilla varustettuina, viimeisenä tulee Mikko, jonka lappu on punainen. (Itkee ja pitelee silmiään). Satamaviranomainen mulkaisee Mikkoa, ottaa kiinni käsivarresta - ja tempaisee paperin tarkasteltavakseen.
Orkesteri aloittaa uhkaavan bassosoinnun TUNNELMA MUUTTUU DRAMAATTISEN PAINOSTAVAKSI (kaikki jähmettyvät niille sijoilleen)
Satamaviranomainen (levittelee käsiään vanhemmille): The boy can’t travel. (Mikon itku yltyy huudoksi).
Äiti: Mitä se sanos?
Satamaviranomainen: The boy can’t travel! I’m very sorry…
Isä (merimiehelle): Hä..?
Merimies: Se sanoo, ettei tämä poika voi matkustaa... ja että on pahoillaan.
Satamaviranomainen: (Näyttää punaista paperia) The boy can’t go any further – he’s got trachoma. All others – no problem.
(Ohjaa muut tiskin toiselle puolelle mutta pitää Mikon heistä erillään)
Isä: Mitä helvattia?
Merimies: Näyttää siltä, että epäilevät pojan silmissä olevan trakoomaa. Vakava juttu... Amerikkaan ei päästetä pakteereja!
Isä: Hä? Mittä rakooma ol! Kyl mar merituuli ja sualane vesi pistä kene vaa muna... silmämunap punottama...!
(laivan torvi törähtää)
Satamaviranomainen: Hurry up... the ship is leaving! (laivan torvi törähtää uudestaan)
Äiti (hätääntyy): Mitä!? Totkaike Mikko tulee meijän kans! Ei nes senttä voi tällai...
Satamaviranomainen (ohjaa äitiä portaille) : The ship is leaving! Please, hurry!
Isä (raivoissaan merimiehelle): San sil et mee olla säästet näit lipui varte kolme vuat!! Ei me voira tämmötte ny peruma ruvet! Antaka valkone klappu pojal ja heti!!!
Merimies (viranomaiselle): Ööö... They have.. they have saved three years for tickets and...
Satamaviranomainen: I’m sorry! You leave or you stay – the ship is leaving!
Äiti: Mikko rakas... ! Äiti tulee hakema sunt!! Äiti tulee... äiti tiana ensi vähä raha... ja sit äiti tulee! Äiti tulee...
Musiikki ja laulu: “Laps Suomen ällös vaihda pois”, jota koko perhe yhtyy vähitellen laulamaan.
<< Edellinen | Seuraava >>
|