|
Etusivu > Suku
>
Pirtukuningas ja orpopoika
> 1944 Porkkala
Pirtukuningas ja orpopoika
1944 Porkkala
Mikko miinoittaa Porkkalanniemeä. Algoth kuljettaa pirtun ohella salaa sotatarvikkeita vihollisen linjojen läpi. – Kohtaavat Porkkalan laiturilla. Koko isänmaan kohtalo on veitsenterällä.
(moottori pärisee)
Mikko (huutaa): Mitä halvattuu… Mikäs paatti siält ny tule?! Voi perkula... ja menos suoraan päisi mum miinoi… HEI, SEIS! SEIS!!! STOI!!! (tässä vaiheessa vaihto vanhaan Mikkoon) RUKIVEER! TOPRA HUJA!!! (viittilöi hurjasti)
Algoth (huutaa): Mitä...?! (hidastaa)
Mikko: SAMMUT SE KONES! PÄRISE NIM PERKELE TAVAL!
Algoth: MITÄ?!
Mikko: TOPPA MOOTTORI! EI KUULU MITTÄ!!
Algoth: EN KUULE MITÄÄN!! KUN TUO MOOTTORIVÄRKKI PÄRISTELEE!! VENTTA HOLL…! (sammuttaa moottorin)
Mikko: Jumantsukka! Seehä o oikkem pirtukuninkas omas ylhäisyyressäns! Mitä halvattuu sää...
Algoth: Ei ole totta!? Mikko, tammeFAN!! Että meidän polut vielä tällä viisiin yhteen kävi! Mitäs se SINÄ täällä toimitat?!
Mikko: Mää vaa virittelem pikkase pommei toho salmesuul verkonkohoiks… jos vaik ryssä sattus oleen kalareissul tääl Porkkala suunnal.
Algoth (tulee syleilemään Mikkoa): Ehjä olet siis sinäkin, taivaalle kiitos! (Katselevat pitkään liikuttuneina toisiaan) Mutta nyt on Mikko kovat paikat – sellaset, ettei tiedä mihin tässä vielä päädytään. Kuulin juuri päämajasta, että...(pitelee yhtäkkiä vatsaansa) Ai saakeli…
Mikko: Kai täsä ny sentäs Suames pysytä? (huomaa Agin pitelevän vatsaansa) Mikä sul tuli..?
Algoth: Eiku... mahan pohjassa vaan vähän viiltelee… ai helvete! Että Suomessako pysytään? Senkään päälle ei voi kuule olla enää varma. Saksa on murtumassa... ja Kannaksella vetäydytään jotta kohina käy. Ja puhuvat että Venäjän pojat havittelis jo Porkkalakin...
Mikko (hätkähtää): Mitä sä sanosis...? Ei tul mittä! Siihe mää ainakin pane hakaukse...
Algoth (tuskissaan, vatsaansa edelleen pidellen): Siinä ei kuule... paljon tavallisen Aaltosen äänet paina... kun "ryssä rotupuhas lauma tullee sun närrees kohalle"... niinkun yks minun tuttu... pienviljelijä Kannakselta... pruukaa sanoa!
Mikko: Aaltose ääne? Hehe... Entäs Äänise aallo...?
Algoth (innostuu, ja kivutkin hellittävät jo vähän): Niin.. sinä sen sanoit… tulehan Mikko tänne, nythän me laulammekin yhdessä... Äänisen aallot! (voipuneella äänellä): Otetaan… ryypyt ja voileivät… (istuutuu laiturin penkille ja tarjoaa taskumatista Mikolle samalla)
Mikko: Mää mittää laulaa ossaa… mut mää peesaa hyvi! (ottavat kaulailuasennon)
Musiikki: Äänisen aallot
Laulun välisoiton aikana hieman jo päihtynyt Algoth kehuu Mikon ääntä: Sinä olet Mikko hyvä ukko... mutta siinä sinä olet ihan oikeassa... että ei tätä sotaa Aaltosen äänellä voiteta... (naurua)
Algoth horjahtaa laulun jälkeen, ottaa Mikosta tukea.
Musiikki: Ruhtinaan viulu (viululla) alkaa soida hiljaa taustalla.
Mikko: Hei? Oleksä Agi kunnos?
Agi: Äh... olen kai. Päästä vähän huippasee... ja väsyttää niin pirusti! Minä olen jo vanha mies, Mikko. Kuhan tästä sodasta selvitään... niin minä lopetan nämä hommat... alan vaikka kirjoittaa muistelmani...
Mikko: Siit tuleki varman oike pestselleri... täytyki sano sil yhel tutul torimyyjäl ku myy sellerei...
M ja A kävelevät pois. Mikko taluttaa Agia. Ruhtinaan viulu jatkuu vielä hetken.
- Lavasteet vaihtuvat
<< Edellinen | Seuraava >>
|