|
Etusivu > Suku
>
Pirtukuningas ja orpopoika
> 1969 Porkkala
Pirtukuningas ja orpopoika
1969 Porkkala
Suomessa on rauha, Porkkala on palautettu – Kekkonen hallitsee ja hoitaa idänsuhteita. Vietetään Mikon 70-v synttäreitä. TV:stä katsotaan sivusilmällä Linnan juhlia.
Musiikki: Pätkä Porilaisten marssia (instru)
Irma: Hirvee puku tolla Lenitalla! Ja sukatki iham makkaralla!
Terttu: No kylpä on säkkii ittesä tällänny! Ja kahohan sie Irma tuotakii luuviuluu...
Mikko: Mitä toi kaljupäine kloppi taas tosa o? Naureskeleeki niinko joku isompiki herra…
Terttu: No mutta pappa! Kyllä itsenäisyyspäivän sais sentään VÄHÄN presidenttiä kunnioittaa! Eikä hää sil mittää voi, et hää o pappaa vuuen verran nuoremp…
Marja-Liisa (tulee sanomalehteä lukien): Täsä see ny o... olekte jo kaik lukenu: ”Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi... Aaltonen, Mikko Absalom!”
(kääntyy Mikon puoleen, huutaa korvaan): TIÄSIKSÄÄ ISÄ ET SÄÄ OLES TÄNÄÄ LEHRES OIKKE KAHES PAIKAS?! TÄSÄ O 70-VUOTISKUVA... JA TÄSÄ NÄÄ KUNNIAMERKI SAANEE...
Mikko (katsoo Marlin näyttämää lehteä): Mitä...? Onk joku kuallu...?
Mikko ottaa vastaan onnitteluja. Onnittelijat tietävät Mikon kuulon heikentyneen ja korottavat siksi äänensä.
Juhliin ilmestyy yllätysvieras, Algothin tyttärenpoika (= Danny), joka laulaa Seikkailijan.
Musiikki: Seikkailija (Danny, tanssitytöt ja pari Tunturi-mopoa (tai potkulautaa)
Danny: Tässä oli Aaltosen papalle onnittelut ja terveiset koko meidän suvulta!
Mikko (kättelee Dannya): No voi sun halvattu, että tääkin viälä... tiesiksää et sää oles sen Tuuliviiris kans alvaris meiäm miäles... Tää Severim poika Juha opetti sen tol Hilmal ja nysse pruuka rallatel sitä harva se ehto... Täyty sano et... kyl sää pikkase sukkelammi laulas ku isoisäs!
Danny: Kiitos, kiitos... (Juhlaväki kerääntyy innoissaan Dannyn ympärille – tämä alkaa jakaa nimmareita…)
Hilma: Kyl maar siit pirtukeisarin tunnisti, juu... mut mullaki olis piäni yllätys... kattokaas näit nuatei...(antaa Dannyllekin)
Danny: ”Vanha kalakuljettaja Aaltonen”? Vaikuttaa hyvältä!
Hilma: Yks Vainiom poika teki siihe Alkotim maahanpaniaismarssi sanat... must neio ollenka hassummat...
Mikko: Jaa se kansakouluopettaja..?
Hilma: Alku on kyl vähä surulline... see kun kerto täm meiä Miko lapsuurest. Mut mää olen ai sanonu, et ainaskim mää ole ollu tosi onnelline siit, ettei Mikkoo päästetty sin Amerikkaha. Jos olis sillai käyny, nii kukkan teist ei olis tääläkä ny!
Ilkka: Enk määkää, mummu?
Hilma (taputtaa nauraen Ilkkaa päälaelle): Jaa sää..? Sääki olisis tiäs mikä pualimulatti jossai Viskonssini sualakaivoksil!
Irma: Niin! Tai Vietnamissa! Mistä sitä koskaan tietää...
Ilkka: Pappa... must sää olit kummiskin eri reilu kun et menny siihen Titanikkiin!
Mikko: Joo... mää ole ain vähä aatellu sen sillai et... ei se Alma-äite olis vissi mun kans mahtunukkaa siihem pelastuspaattii...
Hilma: Nii... saisko tää meiä Tuuliviiri-poika täst mittä irti? (kääntyy Dannyn puoleen)
Danny: Jaa...? No eiköhän tämä mene! (antaa tahdin soittajille)
Laulu: Vanha kalakuljettaja Aaltonen (kaikki laulavat papereista yhteislauluna)
(Mikko kiittelee ja hyvästelee Dannya).
Danny: ... ja onneksi olkoon myös tuosta mitalista! Se on hieno... ja tuli varmasti oikealle miehelle!
Mikko: Jaa..? Alkotil tääki prenikka paremmi olis kuulunu… kyl see sev verram mont ukko ja akka onkis kuivil...
Danny: Noo... eipä se vaari tainnut paljoa kimaltelevan ja kirkkaan perään ollakaan. Pikemminkin...
Mikko: Jaa ettei ollu? (naurahtaa) Alkotti tais kuule rahdat aika lail sitä kirkast! Mitäs sää tykkäät siit?
Danny (hymyillen): Jaa Kirkasta...? Älkää vaan kysykö, tykkäänkö minä Kirkasta!
Kaikki nauravat.
Musiikki ”Hetki lyö”(Pikkupojat aloittavat laulun Dannya kiusoitellen, muut yhtyvät vähitellen). Danny ”hermostuu” leikillään, painaa sormet korviinsa – yhtyy lauluun kohdassa ”Kellon seisahtuvan tahdon!”, jolloin laulu loppuu kuin seinään. Danny vaihtaa poistuessaan lavasteen ”1980”ksi.
Metronomin tikitys jää kuulumaan (markkeeraa seinäkelloa seuraavassa kohtauksessa).
<< Edellinen | Seuraava >>
|