Valitse esittelykieli:

Suomen kirjakieli
Turun murre

Poimintoja sivuilta

Ajo-ohje Porkkalaan, Villa Hummerheimiin

HUM MONEY HEY-laulukirja

Näytelmä “Pirtukuningas ja orpopoika”

Näytelmä “Kultainen Ankka”

Hummeripoikien kuulumisia

Kevennä elämääsi - tilaa Ilkan taidetta!

Etusivu > Suku > Pirtukuningas ja orpopoika > 1928 Helsinki

Pirtukuningas ja orpopoika

1928 Helsinki

Algoth Niska piilottelee avustajansa kanssa kanistereita torilla seisovien myyntipöytien alle. Akat myyvät munia, perunoita, lanttuja ja porkkanoita. Paikalla on kourallinen kansaa.

Musiikki: Pirtun polku (Algoth hyräilee touhutessaan):

Pirtun polku aaltoin halki vie,
luokse sorrettujen käy.
Mulla ollu onnea taas lie,
esivaltaa tääll' ei näy.
Joskus pakko on piiloa siirtää,
evakuoitava kaikki on taas.
Torimummoon luottaa onneks’ voi,
hälle lemmenlauluin soi…

Torimyyjä 1 (Lahtiska): MUNIAA! PERUNOITAA! LANTTUJAA! SIPULEITAA...

Torimyyjä 2 (Hietaska): TUAREI MUNI! TUAREI PERUNOI! LANTU JA SIPULAKKI OVA NIIMPAL TUAREI...

Torimyyjä 1 (luo murhaavan katseen kilpailijaansa): EDULLISIA - JA TUOREITA - MUNIA! EDULLISIA PERUNOITA...

Torimyyjä 2: VASTALEIVOTTUI, VÄESTÖLIITO HYVÄKSYMII... KAIKIM PUALI LAARUKKAI... JA VAIKS MITÄMUNII!!

(Kansa liikehtii tarjousten perässä)

Kuuluu pillin vihellys.

Torimyyjä 1 (suhahtaa Niskalle): Ratakadun pojat!! Niska! Oliskos teidän viisainta ottaa jalat allenne!?

Algoth: Fan! Nyt tuli kiire! (heittää pöytäliinan peittämään kätköä, nappaa mukaansa 2 kanisteria ja juoksee avustajan kanssa pois – samassa odotusten vastaisesti poliisiksi edennyt Mäki-Suovanen ja toinen konstaapeli juoksevat paikalle)

Konstaapeli Viiliäinen (puhaltaa vielä pilliin): Seis lain nimessä! SEIS!
(Läähättää myyjälle): Näittekö te... tässä äsken jotain epäilyttävää liiketoimintaa? Tai jotain hämäräperäisiä miehiä?

Torimyyjä 1: En mää mitään erityistä kummempaa... Jaa, tulihan tossa äskösessä pikatoimituksessa just pari mätää munaa... mut emmää muuten... (ostajat naureskelevat)

Torimyyjä 2: TOSI mätii munii!

Mäki-Suovanen: Pahalaise pahalaine! Taas se helkati salakuljettaja, totanoin... pääs karkuu! Jo kolmas kerta täl viikol! Mää en kyl käsit, kui se...

Torimyyjä 1: Haluatteko, että mä leikkaan teille vähän lanttua? (ostajat nauravat jo kovemmin). Jospa sitten käsittäisitte..

Torimyyjä 2: Mää voin leikat teil paljo lanttuu! Nyt ei tairakkaa iha vähä riittää...

Mäki-Suovanen: Pitäkä kulkka te vaa hualt omist assioist! Virkavallan kans ei ol ..totanoin...kekkaloittemist!

Torimyyjä: Juu juu, piretään piretään, mee vaan haluttiin auttaa. Kyllä mä ymmärrän, että te haluatte maksaa... potut pottuina... (Tarjoaa perunoita. Väki nauraa. Mäki-Suovanen siirtyy pamppuineen hillitsemään.)

Torimyyjä 2: Mää ymmärrän siis TOSI hyvin! Ja mul olis täsä täysin kivettömii pottui...

Viiliäinen: (katsoo pöydän alle) Juoskoon Niska vielä viimeisen kerran … katos mitä täältä löytyy! (avaa yhden kanisterin ja maistaa)

Mäki-Suovanen: No no... no no! Katos perkula!.. Aika nätti läjä toristusainet! Tairettiinki saara äijä kii rysäm päält! (naureskelevat tyytyväisinä) Jää sää hei vahtiin! Mää meen, totanoin... soittamaan päälliköl – tosa oli puhelin iha Kanavakaru nurkal....

Viiliäinen (estelee): Jaa mä?! Ja sä saat kaiken kunnian?! Mähän tän löysin, jää itte!

Mäki-Suovanen: Mut mää olin enstemmäitteks paikal! Eli MÄÄ soitam päälliköl… (hätäisesti väkijoukolle): Älkä... totanoin, koskeka mihenkä! Mää muistan teirän kaikkien naama! (Lähtevät riidellen paikalta).

Tähän viululla pieni pätkä teemaa "Jos joskus näämme pollarin..."
Algot vaihtaa vaivihkaa pirtukanisterit toisiin.

Torimyyjä 1 (Algothille): Kuulkaa... ne tais lähtee hakemaan apuvoimii! Nyt taitaa olla parasta, että... (huomaa poliisien saapuvan, kailottaa myyjän äänellä): KAKSI POLIISIMIESTÄ...!

Torimyyjä 2: KOLME poliisimiäst! KOLME riskii ja hyväkuntose olost poliisimiäst...

Poliisit palaavat päällikkönsä kanssa.

Konstaapeli Viiliäinen: Katsokaahan, päällikkö, mitä MINÄ löysin!

Mäki-Suovanen: …mut MÄÄ... suoritin, totanoin, hälytykse...

Poliisipäällikkö (nostaa kanisterin ja lukee): ”Chymoksen viinimarjamehua”... (Avaa korkin ja maistaa) … ja harvinaisen hyvää mehua onkin! Mäki-Suovanen! Viiliäinen!! Mitä pirun pelleilyä tämä on?!

Poliisit vilkaisevat toisiinsa... ja maistelevat epäuskoisen näköisinä.

(Sivummalla seisoskellut Algoth astuu esiin): Eiköstä vain olekin peijakkaan maukas herukkamehu, komisario! Se tekee sitten kaksikymmentä markkaa… ja minä muuten OLEN hankkinut myyntilupa tälle toripaikalle…

Punehtunut ja yllättynyt poliisimestari ei saa sanaa suustaan - ja kaivaa lompakostaan rahat. Algoth kumartaa ja poistuu ilkikurisesti hymyillen.

Torimyyjä 1: Laitetaanko poliisimestarille vielä pikku sipulinippu... nyt kun lompsa on valmiiks auki? Vitosella lähtis. (kansa nauraa ja jatkaa ostoksiaan)

Torimyyjä 2: Kympil kolme nippuu!

Poliisit poistuvat paikalta komisario alaisiaan pampulla hutkien.

Päällikkö: Te senkin… kaalinpäät!

Konstaapeli Viiliäinen: Aih! Kyllä, herra poliisipäällikkö…

Päällikkö: Te.. te.. senkin viheliäiset, vähä-älyiset lanttukukot!!

Mäki-Suovanen: (pamppua väistellen, lompakkoa kaivaen): Kyllä, herra poliisipäällikkö…(huutaa myyjälle ): Totanoin... (auh!).. mää voisin kyl otta ne kolme sipulanippu... jos kerta kympil lähte... (aih!)

<< Edellinen | Seuraava >>