 |
 |
 |
 |
| | | | | | | | | | |
Valitse esittelykieli:Poimintoja sivuiltaAjo-ohje Porkkalaan, Villa Hummerheimiin |
|
Etusivu > Suku > Pirtukuningas ja orpopoika > 1912 Mynämäki Pirtukuningas ja orpopoika1912 MynämäkiMusiikki: Tanner: Orpopojan valssi (Pikku-Mikko vaihtuu laulun aikana vanhempaan) Mikko on varttunut köyhien naapureidensa hoivissa ja ystävystynyt 10 vuotta vanhemman jalkapallotähden Algoth Niskan kanssa. Pojat tulevat jalkapalloharjoituksista. Toropaiska (ryntäillen edestakaisin, kylähullun äänellä): Minkä taakses jätäs, sen omast maalistas löyräs! Minkä taakses... Algoth (puhuu suomenruotsalaisena vähän "hoono soomi"): No niin, pojat… kun vaan panemme meidän oma peli kuntoon niin muu ei tarvitse. Eihän me vielä piirimestaruus tsempata, mutta… Mikko: Valmentaja Niska… (synkkänä ja vihaisena itselleen) Mää lopetam pelit tähä! Algoth: No no, Mikko... älähän nyt... kelle tahansa voi käydä tuolla lailla! Itse Holopaisen Jalikin viime kuussa Tukholmassa… kun engelsmannija vastaan pelasimme. Mikko: Nii... no joo... Nii sää teit maalin oikke olumpialaisis?! Milt see tuntus? Algoth: Noo... olihan se komea tällätä italiaano jalkojen väliin ja ryssä silmien väliin... Minä kuulemma sallaa kuletin se peliväline verkkoon! Mikko: “Sallaa kuletit”? Mitä sää horise? Puhu suame! Algoth: No niin ne pojat minut tituleerasi! “Sallaakulettaja” Niska… kun minä en ampunut just koskaan – kuletin vaan… Mikko: Et ampunu? Mää kyl ampusisi… ai ja joka paikas! Mää ampusisi miälellää yhrenki… (keskeytyy) Naapurin rva: Mikko! Mikkooo!! Tääl olis yks ihmine, ko tahto tavata sunt! Sus siunakkoo, mikä yllätys...! Kyl Taiva isä sittenki o korvas lotkauttanu meilpäi... Mikko...! Alma-äiti: Helou, Mikko! Terveisiä Ameriikasta! Oletpas sinä kasvanut, indeed! Tule halaamaan äitiä... kamoon! Mikko jurottaa eikä vastaa mitään. Lähtee tervehtimättä huoneesta. Naapurinrouva selittelee järkyttyneelle äidille: Naapurin r: No no... kyl see kloppi siit viäl leppy! Se o vaa niimpal ton jalkapallom perä – ku toi kuulusa “Olumppia”-Niskaki on niit tääl harjotuttamas. Saattaa vaa otta aikans. Tulkkas, niin mää keitän sikurikaffet... Äiti (juoksee Mikon perään): Mutta Mikko, nythän kaikki on taas oolrait, hyvin. Ja kuules, meillä sitä vasta fuutpoolia pelataankin! (näyttää palloa) Toin sinulle poolinkin, otapas se syliin ja lähde runnaamaan… (Mikko sormeilee halveksuen soikeaa palloa, paiskaa sen vihaisesti syrjään, Algoth ottaa kopin) Äiti (naapurin rouvalle): Pappa raivaa kaaraa Nyyjookissa ja mää kliinaan Astooria-hotellissa petiruumia. Meillä on Ronksissa oikein faini flätti… (Mikolle, vakavammin) Mää… tuli hakema sunt niinku mää lupasi. Katos, Mikko, mää toin sul oranssin (heittää Mikolle appelsiinin) Mikko: (vihaisena sähisten) Kui sää ny tules? Misä sää olis sillo, ku mää joutusi sin pimiä ruuma? Misä sää olis sillo, ku munt nälätti – vissi syämäs oranssei! (heittää appelsiinin vihaisesti menemään) Algoth (tulee sivummalta esiin, astuu Mikon luo): Minustakin tuntuu, Mikko että sinut tarvitaan täällä paremmin kuin niissä Ronksiloissa. Äiti: Kukas sää oles?! Sult ei ol mittän kysytty! Algoth (vihaisena): Algoth Niska on nimi. Ja Mikko on minun mielestä saanut jo ihan tarpeeksi kärsiä teidän takia... minä olen kuulkaa useampi kerta kuullut, miten hänen lippalakkiin viisi vuotta sitten iskettiin paluupiljetti! Tajuatteko te mitä te olette mennyt pojan päälle tekemään? Äiti: (itkien ja Mikkoon päin kääntyen) Mut, mutku... nyt on Mikko paluutiketit maailman faineimmalle boutille, Titaniikille! Mikko: Olkko vaik Nooaki Arkil! Mää en lähre mihenkä! (poistuu uhmakkaana). Murtunut äiti jää itkemään – naapurin rouva panee kätensä hänen ympärilleen. Orkesteri alkaa soittaa Titanic-hymniä “Sua Kohti Herrani”. |
Kohtaukset1906 rahtilaivalla kohti Liverpoolia HenkilögalleriaAlma Aaltonen Riitta Teikari |