|
Etusivu > Suku
>
Pirtukuningas ja orpopoika
> 1942 Helsinki
Pirtukuningas ja orpopoika
1944 Helsinki
Hilma on torilla ostoksilla, juttelee tutun torimyyjän (Lahtiska) tiskillä. Tiskillä on nyt vain pari lanttua. Hietaska tulee ja alkaa pystyttää omaa kojuaan.
Hietaska: Morjensta vaan, Aaltoska! Tääl pääkaupunki loistos mee länsranniko flika vaa paistatella!
Hilma: Jaa, päivää vaa… mitäs Hiataste rauhaan kuuluu näi sora aikan? Onk poika kirjottanu?
Hietaska: Juu! Eilä viimeks! Suame sankari se väittä olevans. Ryssän tankki kuulemma pysähtys meirä Urhom miinaa!
Hilma: Älä ihmees?
Hietaska: Joo-o. Vapaure risti oli kuulemma tullu ja kersanttii ne siit ny meinava. Meirä Urhost!
Hilma: Onneks vaa olkko!
Lahtiska: Onnea vaan sankarin äidille. (kättelee sotilaallisesti ja tekee kunniaa)
Hietaska: Se meirä Urho, se o sentäs tavalise surutom poika!
Toropaiska ryntää kailottaen paikalle tummansinisessä univormussa autokuskin lakki päässä!
Toropaiska: Sus siunakkoon, estä ja varjele ja semmotti! Mitä mu vanha silmä oikke valehteleva: Eik siin mahra ol tuttui? – ja jumalauta nii onki! Ranniko Hilma! Ja Hiatase akka! Kattokas kuka täält tule! Drrrn-drrrnn....
Hietaska: Jaa...? No mutta... Mynämäe Toropaiska!! Ja valla fiininä...! Ja tääl Helsinkis asti?
Hilma: Morjes vaa pitkäst aika! Nii mää ole Aaltone nykyä. Ei sunkka ne teitti laivasto ol värvämäs... vai mitä toi sinine formu oikke markkeera?
Toropaiska: No ei nys senttä… mut sevverra aja ova huano, et (hihittää) Mynämäe kylähulluki jo töihi kelppa! MÄÄ kyärä häkäpönttölinjuri Porist Helsinki - ja tiätty takasi!
Hilma: Jaa et linjurikuski… (kääntyy yleisöön päin, madaltaa ääntään): No siin hommas ei varman haitta vaik vähä pääs fiiraiski... (taas Toropaiskalle): Eiku mää meina et teil o sit erinomase hyvi asia – oikke tyä ja kaik!
Hietaska (ylpeänä): MÄÄKI ole ollu valtiol hommis - tual Vuasaares nuatioi pykämäs!
Toropaiska: Jaa...? Kui?
Hietaska: No see ol semmost harhautust: (näyttää käsillä, perunoiden pudottelu kuvaa pommitusta) Kato ku tääl kaupunkis o valop pimiän. Ryssä näkee tulomatkal Vuasaare nuatio ja luule et kaupunki o siäl. Purotta pommisas. Viis kuallut: kolme ahvena ja kaks särkke! (nauravat)
Toropaiska: Joo, eiks ol kamala kunnei ol miähi missä! Mua iha vattampohjast viiltä ku en o monee kuukautee saanu…oikkia kaffet… mää meinaa..(hihittää…kääntyy Hilmaan päin): Nii sanosiksää Aaltone? Misä see su Aaltone seilaa – Kannaksel vai?
Hilma: Kyl hän siälki kävi... autokuskin...Mut nyy hän virittele miinoi ryssäm paateil. Me piretä piänt kauppa Porkkalas… ja Mikko laitta ai jonkum paatim mukka mul kala tulema...
Toropaiska (hihittää): Jaa? Mul on kans yks vonkale kiarrokses! Mahranks mää eres kehrat kerto sul..? Mää ole yhte vekkuli ikämiähe juur tutustunu! Ja melkke jo rakastunu! Nykki mää tuli ruakatäyrennyst hakema – hän on iha kauhia syämä!
Hilma (nauraa): Jaa..? Ny tee tulit sit iha oikkiam paikka! (kääntyy torimyyjän puoleen): Tält muijalt määki ain kaike hae - hänelt löyty muutaki ko mäti peruni. Nii, tee varmam muistatteki... se Niska Alkotti – hommaa meil tän tavaroi myytäväks...
Lahtiska: Niin… joskus sitä kuuluisaa Chymoksen viinimarjamehuakin! (kaikki nauravat)
Toropaiska: No siit määki olen kuullu!
Hietaska (Lahtiskalle): Onk sitä Alkotti muute viime aikoin näkyny?
Lahtiska: Ei niissä mehuhommissa vähään aikaan. Viimesen lastin se purki tässä sillon kun Ruotsin kuningasta tossa kuppahallin kulmalla vastaanotettiin! (kuiskaten): Nyt se on keskittyny… hädänalasten ihmisten auttamiseen!
Toropaiska: Pas sitte sääki auttaen yhtä häräalast – mää tarttisi ainaski pual kilo voit… taik paa koko kilo jos on… ja sit rintasokeri sama verra. Se mun uus ukko o valla kauhia syämä – jaa sen mää taisi jo sanookki…
Hilma: Mistäs se Toropaiska nälkäne sulhane oikke o kotosi?
Toropaiska: Jaa see vai? (huutaa juostessaan): Huittisist!
Vuosiluku vaihtuu.
<< Edellinen | Seuraava >>
|