|
Etusivu > Suku
>
Pirtukuningas ja orpopoika
> 1930 Helsinki
Pirtukuningas ja orpopoika
1930 Helsinki
Musiikki: Irwin Goodman: Kieltolaki
Mikko hoitaa perheineen pientä kyläkauppaa Porkkalassa. Saa telefoonilla tilauksen lähteä toimittamaan savusiikaa hotelli Kämpissä juhlivalle seurueelle. Algoth Niskasta on tullut Pirtukuningas. Kämpissä riittää laulua, tanssia, kauniita neitosia ja juotavaa – poliisejakin näkyy joukossa.
Mikko (vastaa puhelimeen): Porkkala kyläkaupas, Aaltone telefoonis..? Kuka..? Rahise vähä… Jaa sauhusiikaa..? Kyl pitäs löyty… Kuimpali? Jaa nyvvai..? Vartokaas ku mä kato… (huutaa Hilmalle, joka imettää lasta): HILMA!? Oleksää vahris tän illa, jos mää käväse Kämpis? Tarttis viärä herroil sauhukala!
Hilma: Men vaa, kyl mee tääl Severi ja Sinika kans pärjätä… tua vähä jauhoi ja piimä tullessas, jos muistas!
Mikko (luuriin): No mää tule… voi men pari tuntti! Juu kuulemii vaa!
Musiikki: “En sjöman älskar”
(Iloinen meininki, kaikki laulavat yhdessä, joku valssaakin…)
Toropaiska: See kum pullohon tarttu – see myäs ennemmin taik myähemmi klasi kaipa!
Laulu lakkaa, kun Mikko astuu sisään kalojen kanssa.
Mikko: Täsä olis ny tää sauhusiika... pistin viäl pari säynävä ja yhrev vimpan kaupan pääl... (Naururemakka).
Algoth: Että kalatoimitus oikein vimpan päälle! Mutta näkevätkö silmäni oikein?! Onko siinä minun vanha ystävä ja “vihollinen” Mikko Vilkastus!? (Nousee ylös ja astuu lähemmäs).
Mikko: Algoth? Olekse tosiaa sää? Kui sul tommottis vaatteiki o pääl? Sikari ja kaik! Oleksä joku kiho...? Ja onk tää ny se Magda? Hauska tut…
Algoth: Krhm… (kuiskaa Mikolle): ...eikun Celia! Minä olen jo vaihtanut…
mutta vieläkös se "Hilima on kaaniimpi ku ilima"…?
Nainen (tuppautuu Mikon käsipuoleen ryntäitään esitellen): Porkkalan kalakauppiaskin näyttää tuntevan Pirtukuninkaan! Hänen “kanisterillisen majesteettinsa” Algoth Niskan ansiosta meillä on taas aihetta juhlaan!
Mikko: Jaa..? Hilma voi hyvi.. Oleksä ruvennu raijama kirkast? Pallon kuljetus vaihtus pullon kuljetukse!?
Algoth (juhlallisesti): Noh... minkä minä kuletin, sen minä kuletin!
(Naurunremakka).
Mikko: No jos mää ole Vilkastus nii sää oles sit vissi Kirkastus!
Nainen (matkii Mikon murretta): Nii ain! Kyl meil ainaski pirtukuninka ansiost silmä kirkastus! (kikattaa, koko juhlaväki nauraa)
Algoth (kaikille): Eikä tämä Aaltonen ihan mikä tahansa “kalakuljettaja” olekaan – vaan oikea jalkapallotähti – palloillut uran alkuvaiheissa jopa Liverpoolissa!
Mikko: Kaik sääki muistas...
Juoppo rva: Hahhaa…uskotaan! (hoilaten): “Vanha kalakuljettaja Aaltonen…” Tästähän vois tehdä vaikka rallin! “Vanha kalakuljettaja Aaltonen, takaa sillitynnyrin hiipii vilkuillen…”
Algoth (lähtöä tekevälle Mikolle): Mikko... en ole koskaan unohtanut, mitä sinä silloin minun hyväksi sodassa teit! Meinaan...jos vaan jokin keino pystyn sinua auttamaan, niin sana vaan... tarviitko sinun kaupalle jotain? Minä voin pari ”torpeedo” tiputtaa kuule sinunkin kaislikko!
Mikko: Tota... kiitos vaa, mut... mää luule, ettei meiä Hilma olis ajatuksest nii kovi riamuissas... Mut pirä hualt ittestäs! (Halaavat. Mikko poistuu. Agi palaa seurueensa luo ja alkaa laulaa)
Laulu: Pirtukuninkaan laulu (Algoth)
(Kertosäkeen alussa kaikki yhtyvät lauluun ja alkavat heitellä ketjussa peltikanistereita, joita alkaa tulla aidan toiselta puolelta. Ketju päättyy esim. keittiön ovelle, josta ne katoavat kulisseihin.)
Laulun päätyttyä Hilma astuu esiin, kääntyy yleisöön päin ja ilmoittaa:
Piretääs piäni huilitauko välil... ja juara vaiks kaffet!
Hietaska: Ja syärä munkei! TOSI erullissi munkei...
Lahtiska: Juu ei maksa pal mittä! Tual päi niit pitäsis olla... (viittaa puffettiin päin)
- väliaika -
<< Edellinen | Seuraava >>
|