Valitse esittelykieli:

Suomen kirjakieli
Turun murre

Poimintoja sivuilta

Ajo-ohje Porkkalaan, Villa Hummerheimiin

HUM MONEY HEY-laulukirja

Näytelmä “Pirtukuningas ja orpopoika”

Näytelmä “Kultainen Ankka”

Hummeripoikien kuulumisia

Kevennä elämääsi - tilaa Ilkan taidetta!

Etusivu > Suku > Pirtukuningas ja orpopoika > 1954 Hietaniemi, Helsinki

Pirtukuningas ja orpopoika

1954 Hietaniemi, Helsinki

Porkkala on miehitetty, miehittäjä on muuttanut kyläkaupan tykkirasvavarastoksi. Hilma ja Mikko ovat evakossa Helsingin Punavuoressa. Algoth kuolee. Hilma ja Mikko osallistuvat ystävänsä hautajaisiin. Saattoväki kerääntyy arkun ympärille.

Musiikki: Surumarssina hidas “Vanha salakuljettaja Laitinen” (instru)

Pappi: Algoth Niska oli suuri seikkailija, jonka peräänantamaton rohkeus ja halu auttaa hädässä olevia olivat vertaansa vailla... Vaikka hänen elämäänsä sävyttivät aika ajoin joidenkin mielestä myös lain kirjaimen nurjalla puolella piilottelevat seikat, emme voi tuomita hänen toimiaan, jotka tähtäsivät oikeamielisyyden ja pientä ihmisyksilöä puolustavien pyrintöjen palauttamiseen niille sijoilleen, joille ne aikojen alusta on asetettu niiden taivaallisten lainlaatijoiden toimesta, joiden kädestä myös lähimmäisenrakkaus parhaiten palkitaan.

Saksan keskitysleirikään ei onnistunut pysäyttämään seikkailijoista liukkainta, jonka tunnuslauseena oli “Jos pelastaa yhdenkin sielun elämälle, saa suuretkin synnit anteeksi”.

- Wat il kistela fachta gurna! (Saattoväki vilkaisee kummissaan pappia, joka jatkaa): Monasti on rannikkovartiosto joutunut hämmennyksiin Niskan siansaksan edessä - tai hammasta kiristellen katsellut hänen veneensä peräaaltoja - ja huutanut valkoiset rystyset taivasta kohden ojennettuina: “VIELÄ SINÄ NISKA OIKEUDEN ETEEN JOUDUT!”

Nyt, kun heidän toiveensa viimein toteutuu, tekisi kuitenkin mieleni uskoa, että se on taivaan suuri tuomari eikä Ratakadun komissaari, joka päättää Algoth Niskan syytekirjelmän.

Algoth Niska, maasta olet sinä tullut... maaksi pitää sinun jälleen tuleman!
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen... Aamen!

Kukkia viedään vuorotellen arkulle, tavallisia lauseita. Sukulaisten jälkeen arkulle astuu Altman (puhuen hieman ulkomaalaisittain, lukee paperista):

Tulin tehen surutilaisuuteen muutamien heimolaisteni kera osoittamaan syvää kiitollisuuttamme vainajalle, kapteeni Algoth Niskalle siitä ihmisystevelliseste työstä, jota hen suoritti Saksassa pelastaessaan Gestapon kynsistä 150 juutalaista.

Hänen kirjansa "Yli vihreän rajan" on historiallinen asiakirja, joka tulee muistuttamaan ihmiskuntaa sen historian suurimmasta draamasta.

Laskiessani neme kukat hänen tomunsa peitteeksi teen sen kiitollisin mielin ja veljellisin tuntein. Henen kirjansa lähetetään Israeliin, Jerusalemin yliopiston kirjastoon, jossa se löytää kunniapaikan. Ja kun kerran julkaistaan luettelo eri maiden juutalaisten pelastajista, tulee kapteeni Algoth Niska edustamaan siine arvokaalla tavalla Suomea ja sen kansaa.

Mikko ja Hilma tulevat arkulle.

Mikko: Morjes vaa, Alkotti. Viäl kerram mää joutusi su loota kantama. Sää varma et pan pahakses vaik mää anna sul tämmöse ruusu.

Laittaa vanhan punaisten hihanauhansa arkulle - saattoväki ja pastori vilkuilevat toisiinsa.

Kickan (Algothin tytär - laukaisee tilanteen): Tuota… meidän Ilkka on luvannut tässä välissä laulaa “Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”...

Tyttärenpoika (Ilkka Lipsanen eli Danny, 12 v): Äiti... minä laulaisin mieluummin sen toisen laulun... sopiiko? Sen mitä vaari lauloi minulle aina iltaisin!

Kickan (liikuttuu): Ai sen... Voi, sehän olisi ihanaa! Laula se, kulta!

Laulu: Hiljainen kitara

(Laulun aikana arkku kannetaan pois - Mikolle tuodaan sähkösanoma. Tämä lukee sen itsekseen, istuu penkille ja painaa pään käsiinsä)

Kickan: (koputtaa Mikkoa olkapäälle ja korottaa ääntään): Isä halusi että annan Aaltosen papalle tämän – kannattaisi kuulemma käväistä Sipoon venesatamassa! (antaa avaimen, johon on kiinnitetty lappu)

Mikko (ottaa lukulasit taskusta ja lukee): “Kickan”? Sun avaime? Mitä mää sun avaimil teen?

Kickan (ääntään korottaen Mikon korvaan): Ne ovat Kickanin, isän veneen avaimet. Isä nimesi rakkaan veneensä uudelleen… minun mukaani!

Mikko: No voi halvattu..! “Vanerilahna” avaime!! (kääntyy Hilmaan päin) Sen, misä oli se Mersum moottori ja kaik. (liikuttuneena) Mää ruppeenkin pyyrystää sil ruutanoi!

Hilma: Ha? Kui just ruutanoi?

Mikko (oudon liikuttuneena): Eksää tiä et ruutana o ainova elukka ko pysty kehittä alkoholi sisuskaluissans... vähä niinko Alkotim muistoks mää ajatteli...

Hilma: Et sää ny ihan tosissas taira ol? Mikä sul oikke o?

Mikko (vähän jo liikuttuneella äänellä): Jollemmää Porkkalaa ja meiä rakast kauppa enää nää, nii mää voin iha yht hyvi ruvet ruutanaruhtinaaks… (painaa taas pään polviin)

Hilma: Mikä sul on, Mikko? Mitä siin sähkösanomas sanottiin?

Mikko: Alma-äite... on kuallu... entispäivän…

Hilma (ottaa Mikon syliin): No voi sentäs… mut rauhallisempa hänel nyy o.

Mikko: Mull on silti jollan taval... kamalam paha olo.

Laulu: J. Vainio: Algoth Niska (Ramsö-Rabbe)

<< Edellinen | Seuraava >>