|
Etusivu > Suku
>
Pirtukuningas ja orpopoika
> 1991 Porkkala
Pirtukuningas ja orpopoika
1991 Porkkala
Toropaiska (todella vanhaksi maskeerattuna, heikolla ja narisevalla äänellä): Kaik vanha... natiseva liitoksissans! Perliinis paisteta munkei... ja muurinpohjalättyi! Puna-armeija sirppi ja vasara... painostava Latvian kansalaissi... Mikol ei viäl natise... ko vähä vasemma korva kuuloluitte vasara! Ja muisti pikkase...
Vanhan vihollisen, Neuvostoliiton kuolinkamppailun laineet lyövät korkeina: Mikko, kunnoltaan teräksinen, mutta hieman jo dementoitunut leskimies, kuulee Baltian levottomuuksista ja päättää vielä kerran, vanhoilla päivillään, auttaa. Hän on kunnostanut Algothin testamenttaaman nopean pirtuveneen ja ennen kuin kukaan ehtii estää, hän suuntaa avomerelle, kohti Riikaa, missä puna-armeija on alkanut tulittaa kansaa.
Mikko (tutkii karttoja ja kokoaa venevarusteitaan. Jupisee itsekseen heikolla äänellä (vrt. Mauno Koivisto ”Itsevaltiaissa”): Kyl mää sil ryssäl viäl näytän..! Mää näytän! (Soittaa vielä ennen lähtöään ”Gorba”- puhelimella): Haloo? Marja-Liisa…? No voi halvatu halvattu…Haloo!? ..mikä ihme puhelivastaaja…jätä viästi piip merkin jälkeen??? …mites se ny.. No, PIIP sitten halvattu soikoon!! Kröhöm, kuuluuko, kuuluuko… Mikko Aaltonen, se sun isäs täsä telefoneeraa. Se on ny saatana se ryssän kukkoilu menny valla mahrottomaks. Mää lähren ny “Vanerilahnan” kans Riikaha… Latvia Riikaha… ja viän niil ne Alkotim mulle jättämäp panoslaatiko. Jääkä hyväste… kyl mää selviä…mää näytän niil kommunisteil!
Äläkä an Hanski tehrä sit remontti ilma mul luppa! Loppu... PIIP!
Katselee puhelinta vielä hetken ja mutisee itsekseen: Meniköhä see ny sin...?
Hyppää veneeseen ja käynnistää moottorin. Jonkin aikaa ajettuaan moottori kuitenkin sammuu. Mikko yrittää käynnistää, mutta turhaan. Hermostuu ja alkaa soutaa. (Suomenlahdella on myrsky… uppoaako vene?)
Musiikki: Mikko Aaltonen (Laulun esittää valkoisissa vaatteissa Algoth Niskan haamu!)
Laulun lopussa Mikko horjahtaa veneestä ”mereen”. Vene kääntyy ympäri.
Musiikki: Myrsky-yönä vaari hukkui... (viulu alkaa soida hiljaa taustalla)
Seuraavana aamuna sukulaiset kiikaroivat huolissaan laiturilla.
Mikon tytär Marja-Liisa (ryntää paikalle huolissaan): Nysse o seonnu lopullisest! Oleksääki jo kuullu mitä se on menny tekemä? Onk’ kukka nähny pappa?
Miniä Marita: Reima kertoi siitä puhelinviestistä. .. ja on jo hälyttämässä poliisia... Ei olla nähty eilisen jälkeen! Venekin on poissa… ja myrsky vaan jatkuu! Voi hyvänen..! (katselevat merelle, toisella kiikari)
Kulisseista alkaa kuulua ”Saaremaa valss”
Laituriin rantautuu 2 miestä vetäen maihin pientä kumivenettä, ja taluttaen läpimärkää Mikkoa. Mikolla on iso hauki kädessä.
Aleks: Kas me oleme peril? Tema on sinu kaubamaja? (Naisille:) Tere hommikust! Kas rouvat vaihtavad vähänkäitetty herrasmees possunliha ja piima?
Marja-Liisa: Mitä ihmettä?! ISÄ!!? Oleksää kunnos?!
Jaan: Me lõisime Mikon merelta. Paat oli ympärmolskahtanud...
Marita kiiruhtaa hakemaan huopaa – tuo sen Mikon harteille.
Marja-Liisa (huutaa Mikon korvaan): OLEKSÄÄ KUNNOS?!
Mikko (heikolla äänellä): Mitä..? Mä en oikke kuule… (kääntää kuulolaitteen säädintä)
Marja-Liisa: ONK SUL KUULOLAITE PÄÄL? See on tiätty täyn vettä…
Mikko: Kukas sää taas olikkaa?
Marja-Liisa: Täh? Eksä mua muka muista? MÄÄ OLE MARJA-LIISA! MARLI… SUN TYTTÄRES!
Mikko: Jaa…? Emmä kuule oike hyvi… mut kyl mää sun ny muista… mites se sun isäs jaksele nykyä..?
Marja-Liisa (huvittuneena): Mun isä..?! JAA MUN ISÄ!? KYL SE MELKO HYVI IKÄSEKSES JAKSELE… MITÄ NY MUISTI TUPPAA AIN VÄHÄ PÄTKIMÄ! (hymyilee Maritalle).
Mikko: Jooo…
Kaikki kerääntyvät ympärille. Mikko pyrkii punnitsemaan haukeaan. Sitä estellään.
Marita (papan korvaan): Voi ihme! Mitä pappa on mennyt tekemään? Olemme etsineet pappaa joka puolelta..! Poliisi ja rannikkovartiosto myös... Reima ja Severi läksivät aamulla jo televisioonkin ilmoitusta tekemään…
Mikko: Punnitte ny tää hauki ensmäitteks… taita ol suurimppi kilo hauki mitä mä ole ikän paljain käsi saanu..
Marja-Liisa (virolaisille): Mut... keit tee sit olette? Miten tee…?
Aleks: Ma olen Aleks. Tema on velimees Jaan...
Jaan: Me kerrome koko jutun...
Musiikki: Aleks ja Jaan ( Tanssitaan, naurua kyynelten läpi).
Valeloppu (kaikki lavalla tanssimassa…).
Laulun päätyttyä Mikko vaipuu lattiaan. Kaikki pelästyvät ja kerääntyvät ympärille.
Mikko: (kohottautuu kyynärpäänsä varaan, sanoo tyttärelleen): Kyl maar mä täl tempul jo saan anteeks sen nuaruudehairahdukse...?
Marja-Liisa: Nuaruude hairahrukse? Voi isäkulta, onk sul viäl nii suurii syntei omaltunnol, että pitäs iham papil soitta?...
Mikko: No ku mää… sillo kakstoista vuanna… sen pallom potkasi sinne.. omaam maalii...
Marja-Liisa: No ihan varmasti saat anteeks! Koita levätä ny...
Mikko (tosi heikolla äänellä): Arvaa mitä...? Mää näi Alkoti haamu siäl
merel... see laulo mul!
Marja-Liisa: Koita levätä ny... Alkotti lähetti sul varmaa suajelusenkeli... see pelasti sunt hukkumast...
Mikko: Alkotti pelasti munt... Mul o… hyvä olo... (nukahtaa)
Musiikki: Pirtukuninkaan laulu (jonka aikana kiitokset ja kumarrukset – viimeisenä Agi haamun vaatteissaan. Kaikkien jo poistuttua maassa makaava Mikko heilauttaa kättään... ja pikku-Mikko ja keski-Mikko tulevat nostamaan hänet ylös – yhteiskumarrus ja pois).
Loppu
<< Edellinen
|