Valitse esittelykieli:

Suomen kirjakieli
Turun murre

Poimintoja sivuilta

Ajo-ohje Porkkalaan, Villa Hummerheimiin

HUM MONEY HEY-laulukirja

Näytelmä “Pirtukuningas ja orpopoika”

Näytelmä “Kultainen Ankka”

Hummeripoikien kuulumisia

Kevennä elämääsi - tilaa Ilkan taidetta!

Etusivu > Suku > Pirtukuningas ja orpopoika > 1919 Porkkala

Pirtukuningas ja orpopoika

1919 Porkkala

Musiikki: Vangin toive (instru, hiljaa viululla koko kirjeenluvun ajan)

Mikko lukee ”vankilassa” Hilman kirjettä:

”...ja meil on kaik tääl periaattees iha hyvi. Mää ole ollu viime aikoin... Korvesuu kaupal myyjän... isää auttamas.

Alkotti kävi.viime viikol... sua kyselemäs. Sanos hommaavans sellasem paperi... mil sutki viimein siält leirilt kottis saara. Tuntu et... kaik muut ova jo palannee. Puheli, et... ei voi ikän unhottaa jottai, mitä sää Mikko... oles häne hyväkses tehny. Mitä sää oles tehny? Ei see mul mittän kertonu.

See Agi ja Magda pikku flikka... o kuulemma oikke sulone. Agi kertos et... koht meinaavak kiältää viinam myynni... ja juanninki! Ja see meinaa siit ittelles jottai uut ahväärii... Ettei nyv vaan joutusis virkavallan kans... mihenkä kahnauksii..."

Algoth tulee. Viulu vaikenee.

Mikko: Kuule Aki… kyl mun varman pitäsis koht jo men kotti… Meina ku… Hilma ruppe jo pia epäilemä koko tät vankilahomma! Meina et… vaik nek kääntäväkki siält Tampperelt nämäp preivi ja paketi tänp Porkkala, nii…

Algoth: Mikko, Mikko… tammefan! Meillähän on työ vielä kesken! Kyllä se Hilma sinua jaksaa vielä pari viikko venttaa…

Mikko: No nii… ohan täsä nää Porkkala ja Steninki rannat viäl läpikäymät. Mut kyl mää viälki vähä ihmettele kui sää ollenka näist kalamiäste konsteist nii innostusis…!

Algoth: (ottaa Mikkoa harteista) Kuulehan kun minä kerran vielä selitän: tämä sinun ja minun laatima merikortti… me pelastamme vielä hädänalaiset ihmiset!

Mikko: Emmää silti jaksa usko, et siinäkä hommas joka helkuta kive ja ruaviko paikka tarttis tiättä...

Algoth (juhlallisesti): Mutta tämähän on Valpon erikoistehtävä! ”Suomen rannikoiden salainen uudellenkartoitus” – ei siitä saa puhua.. edes Hilmalle!

Mikko: Kyl maar siin pualens on juu… mut ku Hilma luulee et mää oon viäläki siäl Tampereel leiril.

Algoth: Tiedätkö Mikko mitä! Minä kävin hänelle kertomassa, että minä saan sinä vapaaksi jo parin viikon sisään! Hän oli niin iloissaan, että melkein hyppäsi minun kaula!

Mikko: Jaa hyppäs vai…?

Algoth: No… melkein. Mut luehan se Hilman preivi loppuun, se kuului niin kotoinen!

(”Vangin toive” alkaa taas soida hiljaa taustalla)

Mikko (lukee): "Onk nee... pitäne sunst hyvä hualt siäl? Kai sää saat... tarpeeks syäräkses? Laitan taas mukkan täl limpu – älä täl kertta nialase fiilaa! Rukoilen pualestas joka ilta. Kirjotap pia. Hilma.”

Agi (nauruunsa tukehtuen): ”Nialase viilaa...” Oletko sinä oikeasti niellyt viiloja?

Mikko: No on täsä muutama ehkä menny...! (poistuvat nauraen) Hilma fiila ovan nii halvatum piänii... ei niit huama ennenku o myähäst! Jottai siäl hampais eilänki krapisi... (naurua)... torajyviks mää niit luuli!

Agi (hohottaa): Tora... torajyviksi...! Et kai...?

(poistuvat jupisten ja nauraen viimeistä vitsiä)

Musiikki: Ruusu on punainen / 4. säk. ”Ja mitä sitten niin kuinka on nyt...”

Toropaiska: Kaik loppu aikanas, sota ja vankilatuamio myäs. Mut rakkaus ei vaa lopu. Rakkaus om pitkämiäline, lempiä, eipal karehri, ei muistel pahal… ja kui se loppu ny meni?! Jaa juu, kaike se kärssi..

Miko ja Hilma häit viätettii kakskeentviis kesäl! Esikoine Severi syntys seuraavan syksyn...

(vaihtaa vuosilukukyltin 1928:ksi): Alkotti on ruvennu tyyryttämää pääkaupunkiseuru perustarpei... see rahta pirtu ja semmotti!

<< Edellinen | Seuraava >>