Usko tai älä! > Maailmanmatkat > Ainoana valkoisena Harlemissa -93

Usko tai älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia

Ainoana valkoisena Harlemissa -93

Joku kumma voima tuntuu ohjailevan meikäläistä aina sinne, missä todennäköisimmin törmää ikävyyksiin. Dominanten Pohjois-Amerikan-kiertueella 1993 yksikään kuorolainen ei suostunut matkaseuraksi Harlemiin - ei edes Junttila.

Tein pienen gallupin kadulla: pysäytin kaksi ohikulkijaa ja kysyin, onko heidän mielestään turvallista pistäytyä metrolla Harlemissa. Ensimmäinen kaveri pyöritti etusormea ohimolla ja kysyi, olenko kyllästynyt elämään. Toinen oli suopeampi:
- Well... minä en lähtisi. Mutta jos menet keskellä päivää, olet varovainen, etkä rupea juttusille kenenkään kanssa, niin why not...?

Uskoin tätä jälkimmäistä ja hyppäsin metroon. Ylläni oli risat shortsit ja T-paita, päässä aurinkolasit - taskussa kymmenen taalan seteli. Kaiken muun jätin hotellille. Sydän hieman jyskyttäen tarkastelin muita matkustajia: valkoisia ja mustia suunnilleen yhtä paljon, työikäisiä, vanhuksia, lapsia...

Ensimmäisellä pysäkillä suuri osa valkoisista jäi pois ja mustia tuli lisää. Edelleen ihan normaalin näköisiä ihmisiä - kukaan ei tuntunut kiinnittävän minuun huomiota. Pari pysähdystä taas... loputkin valkoiset lähtivät ja mustia tungeksi sisään, myös nuorisoa.

Kysyin Eddie Murphyn näköiseltä lipputarkastajalta, joko seuraava pysäkki olisi "oikeaa Harlemia". Jäbä katsahti minuun ja virkkoi:
- Oikeeta on, man! What the hell are YOU doing here?!

En jäänyt selittelemään, vaan poistuin vaunusta. Nousin liukuportaat ylös ja kohtasin lohduttoman näyn: ankeaa slummia joka puolella, ihan kuin roska-auto ei olisi käynyt pariin vuoteen, ihmisiä makoilemassa jätekasojen päällä... Tunsin parikymmentä verestävää silmäparia selässäni. Joku huusi jotain, mitä en ymmärtänyt.