|
Usko tai
älä! > Maailmanmatkat
> Ruotsin
lippu viidakossa -91
Usko tai
älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia
Ruotsin lippu
viidakossa -91
Vanuatun
viidakoissa kurvailtiin -91 Jukka ja Anne Vaarin kanssa Daniel-alkuasukkaan
ohjastamassa Jeepissä. Väisteltiin
kookospähkinärapuja, apinoita ja toisia
alkuasukkaita. Yhtäkkiä näin jotain
peräti eksoottista vilkkuvan palmunlehvien seasta:
- Hei,
pysäytä! Mitä tuolla on?
Hieraisimme silmiämme, mutta se ei auttanut. Sinikeltainen,
pahoin haalistunut ja repaleinen, mutta silti vielä
tunnistettavissa oleva Ruotsin lippu liehui erään
palmun latvassa!
- Oh, that flag...
siellä on meidän oluttehdas. Eräs valtameren
takaa tullut valkonaama omistaa sen. Haluatteko katsoa?
No totta mooses me
haluttiin! Kurvattiin ränsistyneen hökkelin pihaan ja
kerrottiin pihaneekerille, että haluttiin tavata suuri
päällikkö.
Kotvan kuluttua
sisältä tuli kuusissakymmenissä oleva hoikka
vaaleaihoinen mies, jota tervehdimme reippaasti "Du
gamla du fria":lla. Mies oli
pudota perseelleen - mutta oli nousta kohta ylös ja kertoi
meille sitten tarinansa:
- 25
vuotta sitten sain potkut töistäni
Göteborgissa ja päätin aloittaa uuden
elämän jossain muualla. Pyöräytin
karttapalloa, ja kas... sormi osoitti tänne!
Ainoa,
mitä osasin, oli oluenteko, joten rahtasin kotoa ja
Australiasta tarvittavat vehkeet ja pistin pystyyn oman panimon.
Kesti
viisi vuotta, ennen kun sain ensimmäisen
täkäläisen edes maistamaan olutta!
Mutta nyt firmalla
näytti menevän jo hyvin: töissä oli
parikymmentä henkeä, Tusker-panimo on Vanuatun pienin
ja samalla toiseksi suurin teollisuusyritys. Se toinen tekee
kookossaippuaa.
Poika innostui
ruotsinkielisistä lauluistamme niin, että
päätti kutsua koko tehtaan 7-henkisen
työntekijäkunnan pihamaalle konserttiin. Niin me
sitten kolmestaan vedettiin niille Bellmania, Helan gåria, ja
vähän suomalaisiakin lauluja.
Kotiinviemisiksi
saimme niin paljon kaljaa kuin jaksoimme kantaa.

|