|
Usko tai
älä! > Maailmanmatkat
> Ravintolavaunu
jäi asemalle -95
Usko tai
älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia
Ravintolavaunu
jäi asemalle -95
Siperian-junamatkan
kohokohtia oli hyppääminen junasta Irkutskissa
ja parin päivän seikkailu Baikal-järven
maisemissa. Omatoiminen "baikallisbussi" parin tunnin
köröttelyn päähän
järvelle tuntui kiehtovammalta kuin hotellin pakettimatkat,
joten päätimme ottaa riskin. Menomatka sujuikin
lähes ongelmitta - mitä nyt vähän
piti supliikkia käyttää, kun onnikka olikin
jo valmiiksi tupaten täysi.
Hankaluudet
alkoivat, kun yritimme iltapäivällä
päästä Baikalilta takaisin Irkutskiin.
Kuulimme päivän ainoan bussin jo menneen, jokilaivan
tulevan vasta parin päästä, eikä
takseja tunnettu täällä jumalan
selän takana! Meidän oli kuitenkin jollain keinoin
ehdittävä kello 18.00
lähtevään Mongolian-junaan - muuten ottaisi
viikon mittainen ohrakyrsä!
Liftaaminen tai
paikallisten Lada-kuskien lahjominenkaan ei tuntunut ottavan tulta,
kunnes lopulta eräs nelihenkinen perhe otti meidät
kyytiin - ja viime tingassa: juoksujalkaa haimme rinkat hotellilta ja
säntäsimme asemalle. Villin lännen tyyliin
hyppäsimme jo liikkeelle nytkähtäneeseen
junaan!

- Ja nyt
SYÖMÄÄN! huohotimme onnellisina
kantamuksinemme vaunun lattialla. Emme olleet ehtineet
syödä mitään koko
päivänä.
- Vaunupalvelija...
öh... PECTOPAH? Missä r-a-v-i-n-t-o-l-a-v-a-u-n-u?
Ei vastausta.
- Siis...
otetaanpa uudelleen... kysyin sinulta, Sergei...
missä on r-e-s-t-a-u-r-a...
Suurikokoinen
virkailija katseli meitä kivettynein katsein ja vastasi: - Njet
restaurant wagon!
- M-miten
niin "njet"..? Meillä nälkä! Missä
restau...
- NJET
RESTAURANT WAGON! Se unohtui Irkutskiin!
Terve... kaksi
päivää siis ilman ruokaa... ja Gobin
autiomaata tuhansia kilometrejä joka suuntaan! No,
siitä selvittiin erään
ystävällisen mongoli-Erikin avulla, jolla sattui
olemaan säkillinen karkkeja ja rajattomalta tuntunut
vodkavarasto...
Ulan-Batorissa
horjuttiin sitten lasittunein katsein ensimmäiseen auki
olleeseen ravintolaan ja kuiskattiin tarjoilijalle: - Kaikkea
kaikella...
|