Usko tai älä! > Maailmanmatkat > Venäläisturisteina viinitilalla -95

Usko tai älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia

Venäläisturisteina viinitilalla -95

KYL:n Amerikanturneen pisin yhtämittainen vapaa-aikaosuus sattui San Franciscoon. Päätimme kuuden miehen remppajengillä vuokrata allemme auton ja ajaa Golden Gaten yli tutustumaan Napa Valleyn kuuluisaan viinialueeseen. Kuskina oli Kovasen Heka ja kyydissä lisäkseni herrat Heikkilä, Laurmaa, Mannisenmäki ja Markkula.

Kainostelematon kusitauko tienposkessa sai äkkilopun, kun ohi ajaneen avoauton kolme neitokaista kunnioitti toimenpidettämme urheilukatsomoista tutulla "aallolla" + raikuvalla HIII!-huudolla. Heka kepitti letukastamme irti maksimitehot ja niin saimmekin tytöt kiinni jo seuraavalla huoltoasemalla.

Maailmanmiehen elkein levitimme kartan näiden auton konepellille ja kysyimme, voisivatko neidit neuvoa meidät... "esimerkiksi tuonne"! Kaunottaret ymmärsivät yskän ja pyysivät ajamaan perässä.

Matkaa taitettiin puolisen tuntia, minkä jälkeen kaarsimme seudun komeimman ja vauraimmalta näyttäneen viinitilan portista sisään. Saimme käteemme lasit viiniä ja selityksen kuljettajalta:
- Isäni omistaa paikan! Keitä meidän on kunnia saada vieraiksemme?

Kerroimme olevamme venäläisiä laulajia ja konserttimatkalla ensimmäistä kertaa ulkomailla. Vetäisimme tytöille sanojemme vakuudeksi suomenkielisen serenadin, joka kuullosti heidän korvissaan varmaan riittävän venäläiseltä.

Siitäkös kälätys syntyi: - Gee! Ei olla koskaan tavattu venäläisiä! Jännää... ottakaa lisää viiniä ja laulakaa vielä!

No mehän otettiin ja laulettiin... Vähitellen tunnelma vapautui ja mentiin läheiseen markettiin ostamaan lisää evästä. Siellä ihmeteltiin, kun juuri ketään muuta ei näkynyt koko kaupassa. Kassojen luona ja ovilla oli sitten vihaisia mielenosoittajia, jotka jostain syystä halusivat boikotoida kyseistä liikettä. Kerrotiin olevamme Venäjältä, jossa kaupoissa pitää käydä aina kun ne on auki. Eräs oikea slobo tuli siihen molottamaan hirveästi, jolloin emäntämme katsahtivat meihin kysyvästi. Huusimme sille "dosvidanja" ja hypättiin autoon.

Automatka takaisin kartanolle kului erilaisten "pussy"-sanaleikkien kanssa: - My pussy is more hairy than hers... etc.

Tilanomistaja vaimoineen oli tullut sillä välin kotiin ja meidät esiteltiin heille. Katsoimme venäläisleikin olevan siltä erää ohi - varsinkin kun isäntä alkoi osoittaa kiinnostusta tuotteidensa agentuurin perustamisesta kauttamme!

- Öh... ollaan melkein Venäjältä, Suomesta! Tytöt taisivat vähän käsittää väärin aksenttimme...

No, ei ne siitä pahemmin näyttäneet loukkaantuvan, koska veivät meidät vielä iltaa viettämään yhden mimmin työpaikalle jonkinlaiseen pizzeria-pubiin. Siellä huomasimme talon järjestävän erityiskohtelua jollekin synttärisankarille. 7-vuotiaan pojannassikan äiti tuli lauluamme kuultuaan kysymään, voisimmeko laulaa pojalle syntymäpäivälaulun. Koska Happy Birthday olisi ollut aivan liian tavanomaista, lauloimme Koskenkorvalaulun. Perhe oli pakahtua onnesta! Äiti tiedusteli, mitä sanat tarkoittivat. Siihen runoilin jotain sellaista, että "7-vuotiaana ihminen alkaa kokea maailmaa uusin aistein, purot solisevat kauniimmin, ikihongat humisevat uljaammin jne."

Episodin jälkeen tietenkin "muistimme", että Hekallakin "oli syntymäpäivä"! Eli ilmaista safkaa, juomaa ja hieno sombrero kiikutettiin näyttävästi myös meidän pöytäämme!

Jossain puolenyön korvilla tajusimme, että lentokentällä oli oltava aamuneljältä, joten lupaavasti alkanut iltamme tyssäsi siihen...