|
Usko tai
älä! > Maailmanmatkat
> Silmätysten
keihäskäärmeen kanssa –08
Usko tai
älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia
Silmätysten keihäskäärmeen
kanssa –08
Fortunassa,
Costa Rican viidakoissa kävin
lähempänä kuolemaa
kuin kenties koskaan aiemmin. Olimme
iltahämärissä
palaamassa Arenal-tulivuorelta kapeaa metsäpolkua. Opas
kehotti
ryhmämme jäseniä kulkemaan
perässään ja
pysyttelemään tiiviissä jonomuodostelmassa.
Saimme
myös kehotuksen valaista askeleitamme taskulampuilla, joka
toinen
oikealle, joka toinen vasemmalle puolen polkua.
Astelin oppaan kannoilla, kun yhtäkkiä oma
valokeilani osui
valtavankokoisen, keltaruskean käärmeen kylkeen! -
Hei, komea
käärme! huudahdin ilahtuneena
(tässä vaiheessa
pidin sitä ilman muuta
kuristajakäärmeenä enkä
ymmärtänyt pelätä). Opas nosti
hiljaa
kätensä pystyyn ja kuiskasi kaikkia
jähmettymään niille sijoilleen. Paksu
kolmimetrinen otus
kiemurteli pää koholla parinkymmenen sentin
päässä oikeasta nilkastani. Pikku hiljaa se
alkoi
madella lehvien sekaan, ja valkeanharmaaksi valahtanut neekerimme
kehotti jatkamaan ripeästi matkaa.

- No, mikä se oli? kyselin innoissani. - Ei paljon
mikään... jatketaan matkaa! yritti opas
vältellä.
Sain kuitenkin tivatuksi häneltä lisätietoa:
olimme
kohdanneet koko uuden mantereen vaarallisimman ja
myrkyllisimmän
matelijan, keihäskäärmeen!
Pureman jälkeen olisi ollut puolisen tuntia aikaa saada
vastaseerumia, mikäli mieli pysyä hengissä.
- No, olisiko meillä ollut sitä autossa? kyselin
näennäisen huolettomasti.
- Öh... ei. Mutta ethän kerro esimiehilleni?

|