|
Usko tai
älä! > Maailmanmatkat
> Valko-Venäjälle diktaattorin opposition kutsumana -10
Usko tai
älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia
Valko-Venäjälle diktaattorin opposition kutsumana -10
Tämän keikan siemenet kylvettiin kesäkuussa -09 Villa Hummerheimissa, kun Kurttion Olavin 50-vuotissynttäreillä tapasin herra Jussi Seppälän, Suomi-Valko-Venäjä -seuran puheenjohtajan. Ihmettelyyni, miten kukaan voi olla niin kiinnostunut jostain Valko-Venäjästä, että perustaa oikein seuran, sain vastaukseksi: - Tule itse katsomaan!
Vastaus osui taas sinne arimpaan paikkaani - haaste, joka piti tietysti ottaa vastaan. Niinpä vuodenvaihteen tienoilla otin Jussiin yhteyttä ja ehdotin pientä oravannahkadiiliä:
- Seuraava matkanne tehdään sitten "haitari-bussilla"!
Seuran direktoraatti katsoi ajatuksen toteuttamiskelpoiseksi, joten löimme kättä päälle.
- Tehtäviisi kuuluu sitten bussimusisoinnin lisäksi mm. puistokonsertti Minskissä, kahden alaikäisen tytön ja liikaa alkoholia nauttineiden paimentaminen, avautui Jussi.
- Ja koska menemme sinne Voiton-päiväksi, ohjelmistossasi tulee olla riittävästi tulipunaisia työväenlauluja, miksei muutama suojeluskuntarallikin!
- Helppo nakki.
- Ja vielä yksi muodollisuus... Koska olemme menossa sinne Lukashenkan opposition kutsumina, sinun täytyy allekirjoittaa paperi, jossa lupaat olla kertomatta kutsujien nimiä mahdollisen pidätyksen yhteydessä.
- Hmmm... mikäs on todennäköisyys, että minut pidätetään?
- No jos laulat vääriä lauluja Minskin puistoissa, niin ihan kohtalainen.
- Okei.
Kuulosti kohtuulliselta vaatimukselta. Sain lainaksi myös Jussin edelliseltä matkalta ostaman CD:n, josta piti opetella isänmaallisuutta tihkuva hymni Belarussia. Päivää ennen lähtöä käännätytin venäjänkielisen tekstin Teatteri Hyökyvuoren viulistilla Nikke Ratschinskylla.
Ani aikaisin Helsingin Länsiterminaaliin kokoontui erikoinen joukko: Neuvosto-nostalgikkoja, entisiä kommunisteja, uteliaita seikkailijoita ja kokeneita maailmanmatkaajia. M/S Superstar siirsi porukan sujuvasti 80 kilometriä etelämmäs, ja Tallinnan satamassa nousimme iloisenkeltaiseen "Taisto"-bussiin. Matkan teemaa toteutettiin linjurin nimeä myöten - olimmehan menossa juhlistamaan liittoutuneiden voittoa Natsi-Saksasta 65 vuotta sitten!
Matkaa pitkin Via Balticaa taitettiin kauniissa kevätsäässä. Saimme kuulla oivia esimerkkejä Jussin suurpiirteisistä ohjeistuksista:
- Ensimmäinen pysähdys on EHKÄ Riikassa, jonne SAATETAAN saapua joskus viiden tunnin ajon jälkeen. Tai kuuden. Siellä pidetään LUULTAVASTI ruokailutauko, jonka aikana MAHDOLLISESTI syödään...
Ajoimme 300 km Minskistä etelään Soligorskin
kaivoskaupunkiin (n. 100 000 as.). Olimme jo pelottavan lähellä aluetta, joka saastui pahoin Tshernobylin ydinräjähdyksessä. Päävierailukohteemme oli Belaruskali-lannoitetehdas, joka louhii raaka-aineensa kaliumkloridin 700 metrin syvyydestä. Sivutuotteena löytyy myös natriumkloridia.
Meille tarjoutui myös tilaisuus käväistä syvyyksissä toteamassa itse, miten kallisarvoinen suola otetaan talteen maan uumenista. Isännät ohjeistivat:
- Varmuuden vuoksi demonstroimme nyt teille, miten tällainen happipullo toimii - just in case... näitä ei tietenkään juuri koskaan tarvitse käyttää, mutta JOS nyt siellä jotain sattuisi, niin tästä riittää ilmaa viideksi tunniksi - jos ette panikoi ja ryntäile pimeydessä sinne tänne.
- Mitä jos panikoidaan ja ryntäillään yhtä kaikki?
- Well... silloin ilmaa riittää puoleksi tunniksi.
Toinen miehistä painoi jalkansa tukevasti lattialla seisovan happipullon juureen ja tempaisi voimakkaasti kahvasta ylöspäin. Muttereita ja pikkuesineitä lensi ympäri huonetta!
- Sappermentti... tuota, älkää vetäkö sitten ihan näin kovaa kuin Juri.
Vakuuttava esitys. Joukkueemme ilmeet olivat paljonpuhuvia. Mutta akka tieltä kääntyköön! Kerranhan täällä vain eletään! Plus muita tilanteeseen sopivia viisauksia... Kaikki allekirjoittivat hiljaisuuden vallitessa paperin, jossa lupasimme tulla mukaan syvyyksiin "omalla vastuulla".
Kaivosekskursion lounaalla esitin tuoreeltaan bussissa tekemäni runomittaisen suomennoksen Belarussia-hymnistä. Välittömästi laulun jälkeen yhtiön pääjohtaja ryntäsi silmät kosteina keittiöön ja kiikutti minulle litran vodkapullon:
- Otshen harashoo!! Spasibo bolsoi! Matkanne jatkuu täältä Radio Minskiin, jossa esität saman laulun suorassa lähetyksessä koko kansalle! Sopiiko?
Luulin sitä vitsiksi, mutta niin vain pari puhelinsoittoa saivat ihmeitä aikaan - ja toden totta löysin itseni vielä samana päivänä studiosta, antiikkiflyygelin takaa!!
BELARUSSIA-HYMNI
(A. Pahmutova, suom. sanat Ilkka Aaltonen 9.5.2010)
Yllä koivikkojen
lentää haikara valkoinen.
Siipeins' suojassa saa
elää untansa toivomme maa.
Ja taivaan liekkien
värein lippumme uljaana loistaa,
takaa miespolvien
aatettaan, unelmaa aina toistaa.
Nuoruuteni maa, Belarussia,
partisaanein maa muistot tallentaa.
Partisaanein maa laulun uuden saa,
nuoruuteni maa, Belarussia.
Pilvet kun punertuu,
usvaan heijastuu kalpea kuu.
Mennyt unhoitu ei,
yhteen kohtalo kansamme vei.
Vaan vuotten hurmeisten
jälki rinnassa tuskana viiltää,
Hatynin lapsien *)
silmät nään, kyyneltään vielä kiiltää.
Nuoruuteni maa, Belarussia...
Tuntee rakkauden
yhä haikara valkoinen,
allaan hallava suo
enää verta ei veljien juo.
Se nousee korkeuteen,
mikään lentoaan estää ei saata,
siivillään suojellen
isien rakkaiden kotimaata.
Nuoruuteni maa, Belarussia...
*) Hatynin kylässä itä-Valko-Venäjällä natsit polttivat koteihinsa 150 ihmistä.
Monien mielestä maailman kauneimmat naiset asuvat Valko-Venäjällä - heihin on helppo yhtyä.
|
