Usko tai älä! > Maailmanmatkat > Tappouhkauksia Jamaikalla -93

Usko tai älä! - Maailmanmatkojen kohokohtia

Tappouhkauksia Jamaikalla -93

Dominante-kuoron Karibian-kiertueen päätteeksi jäin vielä viikoksi sukeltelemaan Jamaikan Montego Bayn maisemiin. Yksin ei tarvinnut tropiikkiin tutustua - Heli lensi myös paikalle.

Seikkailimme lähes koko viikon onnekkaasti koralliriutoilla, jokilautalla ja viidakossakin, mutta viimeisenä päivänä saimme keskellä pääkaupungin vilinää tutustua toisenlaiseen "vieraanvaraisuuteen":

- Yaman! Edustamme paikallista mafiaa... olkaa hyvät ja maksakaa suojelurahaa 20 taalaa per nuppi!

Kaksi meidät pysäyttänyttä parikymppistä nuorukaista katsoi meitä käsi ojossa tiukasti silmiin. Vilkaisin ympärillemme ja punnitsin tilannetta. Vilkasliikenteinen katu, satakunta todistajaa... Ääneen sanoin:
- Taidatte vain uhkailla. Ei makseta!

Äänensävy koveni:
- Mister... et tainnut käsittää! Kaikki turistit maksavat täällä suojelurahaa meille. Teille ei käy kuinkaan, kunhan saamme rahat!

- Nyt tuli tilastoihinne sitten ensimmäinen tahra, meillä ei ole pienintäkään aikomusta maksaa teille yhtään mitään! vastasin
mutiaisille ja vedin Helin erään tavaratalon ovesta sisään.

Pojat jäivät ulkopuolelle passiin, eikä kaupan henkilökunnalla ollut halua auttaa meitä. Hotellillemme oli parin kilometrin kävely syrjäistä rantatietä, joten sinne päin ei houkutellut lähteä. Taksejakaan emme siihen hätään missään.

Ulos tultuamme sama meno jatkui:
- Mister, pitääkö meidän käyttää näitä, vai joko alkaa rahaa löytyä..? toinen miehistä kysyi ja näytti takkinsa liepeen alta pitkiä veitsiä.

Käskin häntä uskottavuuden lisäämiseksi tahrimaan puukkonsa ensi kerralla vaikka sianvereen.
- Noin puhtaina ne eivät pelota ketään!

Alkuasukkaat tulistuivat:
- Pitääkö meidän todella kaivaa neidin maksa esiin, jotta uskot meidän olevan tosissamme?! Olemme tehneet niin ennenkin!!

Silloin karjaisin vähintään yhtä vihaisena:
- Ettekö te saatanat jo usko?!! Meillä päin ei ole tapana maksaa uhkailijoille yhtään mitään! Jos homma ei mene kaaliin, tarvitsette kohta itse suojelua!!

Ohikulkijatkin alkoivat jo vilkuilla meihin päin. Tässä vaiheessa huomasin kadunkulmassa liikennepoliisin ja sanoin häiriköille:
- Mitäs jos mennään kysymään tuolta poliisilta, mitä mieltä hän on teidän "mafiastanne"?

Silloin ahdistelijaneekerit huomasivat pelin menetetyksi. Toinen läimäytti minua hartioihin ja kuiskasi:
- Okay, okay... ootkova jätkä! Me haetaan helpompi uhri... Cho man!

Päästiin siis ehjin nahoin kotiin - mutta jäi silti vähän huono jälkimaku koko Jamaikasta.