AD & Copy
> Näytelmäkirjailija
> Kultainen ankka
Kultainen ankka
Tositapahtumiin pohjautuva musiikkikavalkadi Porkkalan
miehitysajasta 1944-1956.
Käsikirjoitus: Ilkka
Aaltonen & Ilkka Pollari
Ohjaus: Sinikka Kataja
Musiikin johto: Ilkka
Aaltonen
Historiallinen tausta
Espoolainen Teatteri Hyökyvuori paljastaa
produktiossaan Kultainen ankka varsin arkaluontoisia asioita maamme
lähihistoriasta. Keskeinen kysymys
musiikkinäytelmässä on venäläiskapteeni Ivan
Belovin selvittämätön murha. Hänethän
ammuttiin Lauttasaaressa, kun neuvostosotilaat olivat marssimassa
Helsingistä Porkkalaan marraskuisena yönä 1944. Tilanne
oli Suomelle ulkopoliittisesti hyvin arka, ja syyllistä etsittiin
epätoivoisesti. Olot olivat vielä hyvin epävakaat, ja
syystä pelättiin, että Neuvostoliitto voisi tapauksen
varjolla jopa miehittää Suomen. Kommunistit puuhasivat
Suomesta mallikelpoista Venäjän vasallivaltiota.
Nykyihmiselle tämä kaikki tuntuu kovin
kaukaiselta ja vieraalta. Syksyllä 1944 ei kuitenkaan ollut
vielä mitään takeita siitä, että rauhanehdot
pitävät ja että Suomi onnistuu
säilyttämään itsenäisyytensä. Pari vuotta
suomalaiset elivät kuin veitsi kurkulla, koska kaikki
venäläisten ehdot oli hyväksyttävä.
Mitään vakavampia seuraamuksia Belovin murhasta ei kuitenkaan
onneksemme tullut, koska samoihin aikoihin tärkeämpi rintama
alkoi vaatia Moskovan toimenpiteitä. Venäläisillä
ei riittänyt resursseja Suomen miehittämiselle, kun
kilpajuoksu Berliiniin alkoi.
On epäilty, että Belovin ampuminen olisi ollut
Mainilan toisinto, suora käsky Stalinilta. Tarkoitus oli leimata
syyllisiksi “suomalaiset valkobandiitit”. Hotelli Tornissa
päämajaansa pitäneen Liittoutuneiden valvontakomission
johtajana toimi kenraalieversti Andrej Zhdanov – sama mies, joka
oli 1939 masinoinut talvisodan aloittaneet Mainilan laukaukset! Ei ole
kovin kaukaa haettu arvaus, että samaa metodia yritettiin
käyttää uudestaan.
Stalin, yksi historian suurimmista psykopaateista,
hykerteli tekevänsä Suomesta “kultaisessa
häkissä elävän kommunistisen mallikansan”.
Valpon soluttaminen kommunisteilla 1945-48 oli askel tähän
suuntaan. Näytelmässä Stalin miettii nimeä
pirulliselle operaatiolleen ja hyräilee samalla pilkkalaulua
Mannerheimista. Näin syntyy symbolinen nimi sekä
attentaatille että itse näytelmälle: Kultainen ankka.
Tapahtumia käsitellään
näytelmässä tuttujen laulujen kautta sekä
lämpimän huumorin ryydittämänä. Luvassa on
romantiikkaa, jännitystä ja poliittisesti hyvin kiehtovia
juonenkäänteitä, joita ei olisi tohtinut esitellä
julkisesti vielä pari vuosikymmentä sitten!
|