AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > KAPTEENI IVAN BELOVIN MURHA

Kultainen Ankka

Kohtaus 14: KAPTEENI IVAN BELOVIN MURHA

Ravintola Torni – Lauttasaari, Helsinki 2-3.11.1944

Mikko tavailee kulkulupansa kääntöpuolta. Venäjänkielistä apua löytyy Tornin baaritytöltä (= Tamaralta, jonka päämaja on soluttanut Torniin selvittämään ja estämään mahdollisia provokaatioita. ”Kultainen Ankka 3.11.44 klo 01.00”. Mikko miettii mitä tämä voi tarkoittaa: Voisiko ryssä olla myös Algothin ison ”Ankanpesän” jäljillä?

Mikko (itsekseen): Kyl ova ryssän kulkuluva hianoi... leima ja kaik.. Ja oikke ussemma ihmise nimikiamura! Molemmin puali (kääntelee paperia). Täsähä tuntte ittes vallan tärkkiäks! (Baaritytölle): Ette sunkka te venät ossa? Mitähän täsä paperis lukke?

Tamara: Jaa... (miettii) No, näyttäkääs tänne... minä, totanoin, luen hieman ryssää... kansakoulupohjalta vaan, mutta kuitenkin...

Hmmm... Kulkulupa... tai jotain... Hotelli Torni, Miko Altone...

Mikko: Entäs se kääntöpuali...

Tamara: Ahaa...? ”Zolotaja utka”? Se on ”kullattu sorsa” tai jotain...

Mikko (säpsähtää): Häh..? Kullattu sorsa? Helkatti! Ei sunkka nee vaa...? Voisko se olla kultane ANKKA?!

Tamara: Ankka tai sorsa... sama sana meillä... öh.. niillä... tarkoittaa kumpaakin. Miten niin?

Mikko: Eiku mää vaan... annas tänne se paperi! Mun tarttee ny vissiin jatkaa matkaa... Kiitos vaa!

Tamara: (ei anna): Hetki... tässä on muutakin: päivämäärä ja kelloaika... ”3. marraskuuta klo 01.00”... Sehän on ensi yönä!
Kultainen ankka... hetki.. (ajattelee itsekseen): Lauttasaaressa... Otavantiellä on sen niminen kapakka...

Mikko: Ovvai? Nii.. jos tää tarkottaski sitä. (On edelleen huolestuneen oloinen). Ei se sit varmaan mittää kovin tärkkiä ol. Mut hei... oli mukava tavata, ja kiitos käännösavust... mut nyt mun varmaan kyl tarttis...

Tamara: (katselee ympärilleen ja varmistuu, ettei ketään ole kuulolla) Nyt taitaa olla parasta, että laitan baarin kiinni.. Nimeni on Tamara (näyttää korttia). Olen saanut päämajasta tehtävän, jonka suorittamisessa teistä saattaisi olla minulle apua. Kysymyksessä on mitä vakavin asia. Kuka olette... ja ennen kaikkea... mistä olette saanut tämän paperin?

Mikko: Jaa mää vai? Mikko Aaltone... kalastaja.. (ojentaa kätensä) Porkkala evakoi... mut mist sää ny oikke puhus?

Tamara: Me lähdemme Mikko nyt Lauttasaareen! Kerrot matkalla koko jutun...

”Suuri ja mahtava” voimistuu täyteen mittaansa, muu orkesteri ja kuoro yhtyy.

Sajus nerushimij rispublik svabodnih
splatila naveki vilikaja rus.

Da zdrastvujet sozdannij volej narodof
jedinij magutsij savetskij sajus.

Slavsja, atechestva nashe svabodnaje,
druzhbyj narodof nadjozhnij aplot!

Znamja savetskaje, znamja narodnaje,
pust at pabedi kpabede vidjoot!

N-liiton kolonna (rattaat + väh. 8 miestä) marssii kohti Porkkalaa. Lauttasaaressa, nykyisen Gyldenintien kohdalla osaston komentaja Kabanov pysäyttää kolonnan ja määrää tauon. Mikko ja Tamara ehtivät samaan aikaan paikalle – piiloutuvat lehvistöön, kun kolonna tulee kohdalle.

He kuulevat kun Ivan Belov ja Hummerheim riitelevät äänekkäästi. Keskustelussa vilahtaa sanapari ”Zolotaja utka”. Mikko ihmettelee yhä enemmän ja vilkuilee paperiaan.

GH: Ivan! Vielä kerran... sinä olet hullu! Et kertakaikkiaan voi...

Viululla ”Rakastan elämää” –teema.

Belov: Asiat ovat kuten sanoin. Halusin vain varoittaa sinua, koska olet ystäväni (katsoo toista suoraan silmiin). Gennadi... en halua sinulle tapahtuvan mitään pahaa.

GH: Mutta entä sine itse?! Entä Jekaterina?! Syntymätön lapsesi!! Tajuatko, että...

Belov: Tajuan oikein hyvin! Mutta suuren isänmaamme etu on nyt etusijalla... ei minun henkeni tai sinun. (pitää pienen tauon). Ei edes Jekaterinan tai lapsemme... Minä aion toteuttaa saamani tehtävän... operaatio ”Kultaisen Ankan”... etkä sinä eikä kukaan muukaan voi minua estää! (poistuvat kulisseja kohti, Hummerheim edellä, Belov perässä). Me saamme vielä...

Äkkiä jostain kajahtaa laukaus – ja vielä kolme lisää – ja kulisseihin lähes ennättänyt Belov vaipuu maahan.

Mikko painautuu ojan pohjalle - Tamara livahtaa pakoon.

Sotilaat jähmettyvät (STILL).

”Kuularuiskulaulu” (Myrsky Nyman)

Tuli sotilaita Venäjänmaan
meidän Porkkalaa valloittamaan.
Olot Suomess’ oli muuttuneet katalaks’,
pani upseerin joku yöllä matalaks!

(Vaimenee instruna taustalle).

Venäläinen sotilas löytää Mikon, joka nousee ylös ja kohottaa kätensä pystyyn kiväärinpiipun edessä.

Sotilas: Ruki ver!

Valvontakomissio pirullisen eversti Mohapaljanan johdolla ryntää paikalle.

Mohapaljana (esittäytyy Kabanoville): STOI! Kukaan ei poistu! Valvontakomissio! Eversti Mohapaljana... mite on tapahtunut?
Tarkka selvitys, podzaluista!

Kabanov (tervehtii sotilaallisesti):
Kabanov, komentaja... Mitäkö tapahtunut? Tavarits kapteeni Ivan Belov ammuttu. Ja tämä mies löytyi juuri lepikko takaa!

Mohapaljana: Teme kylmäverinen murha! Tutkitaan mies!

Mikko: Täh..?

Venäläiset löytävät Mikon taskusta kulkuluvan - jonka kääntöpuolelta löytyvän Stalinin viestin takia hänet viedään Torniin. Mikko ei ymmärrä yhtään mitään.

Moha (katsoo paperia pitkään): Sappermentti! Kautta Pyhän Vladimirin!! Sitokaa... vangitkaa!! (läväyttää ratsupiiskaansa)

Mikko vangitaan ja viedään pois.

”Kuularuiskulaulu” voimistuu hetkeksi ja sammuu.

<< Edellinen | Seuraava >>