AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > KALAKULJETUS VALVONTAKOMISSIOLLE

Kultainen Ankka

Kohtaus 13: KALAKULJETUS VALVONTAKOMISSIOLLE

Stensvik – Ravintola Torni 1.11.1944

Sentraali: Stensviiki sentraali...? Mä en nyt yhdistä sun puheluas yhtään mihinkään kun tässä on tärkeämpääkin. Mitä?! Joo, sain mää tän tyän pittää, mut lankoi o ny vähä vähempi tonne tiättyy suuntaa... (yhdistelee piuhoja kiihkeästi) Haloo? Jaa kenelle..? Saksmanille? Voi, kuule! Saksmannit juoksee karkuun Ranskassa ja Pelkiassa!! (hihittää)

Mikko ja Hilma ovat päässeet asumaan Hilman serkun luokse Kivenlahteen. Vanhan omakotitalon alakerrasta löytyi sen verran tilaa, että pienimuotoista kalakauppatoimintaakin on päätetty jatkaa.

Puhelin soi.

Mikko: Steeni kalakaupas... Mikko Aaltonen telefoonis... jaa mitä!? Sauhukalaa valvontakomission perustamisjuhliin Hotelli Torniin? Ei kuulkaa taida nyt oikke löytyy! Sanokmää mihe te voitte tyäntää kalan..? Ruatopuali erel!

Hilma (kuulee vieressä Mikon puhelun ja tarttuu miehen käsipuoleen, kuiskaten):
Eiku totkaike sää menes! (elehtii siihen malliin, että hänen mielestään kannattaisi mennä)

Mikko peittää puhelimen torven käsillään ja aikoo ryhtyä riitelemään Hilman kanssa, mutta antaa nopeasti periksi.

Mikko: Jaa...? No, totanoi... kyl sitä sit varman tarttis tuara... kuimpali?

Mikko laskee luurin alas ja katsoo uhmakkaana Hilmaa.

Hilma: Ajatteles ny vähä! Liittoutuneitte valvontakomissio! Luaraa vähä suhtei herroihi! Ei sitä ikän tiärä, mitä hyätty siitki voi olla!

(huikkaa lähtevälle Mikolle): Mut ol silti varovaine!

Katkera Mikko lähtee matkaan – ja laulaa kulkeissaan:

”Kalakauppias”

(Mikko ja kuoro)

Raskasta laukkua kantaen
kalakauppias vain taivaltaa.
:,:Tie on pitkä ja kuoppainen,
mutta aina kauppaa tehdä saa:,:

Haija, haija...

Katsopa, neitonen, tänne päin,
tässä sillit on ja siiat näin.
:,:Siitä osta nyt kaunehin,
annan nylkyhintaan tietenkin:,:

Haija, haija...

Hotelli Tornin ovella Mikolta penätään kulkulupaa – Tornissa on nyt uusi komento. Tulistunut Andrei Zhdanov allekirjoittaa Mikolle kulkuluvan – vahingossa elintärkeän ja huippusalaisen dokumentin ”Zolotaja Utka” (= Kultainen Ankka, Suomen miehityskäsky) kääntöpuolelle. Näin Stalinin ja Molotovin tärkein paperi päätyy Mikolle. Zhdanovin kansioon päätyy Mikon kalakuitti.

Vartija: STOI! Onko kulkulupa?

Mikko: Häh? Mul mittää sellast ol... Aaltose Mikko o nimi... mää toin sauhukala komissiol!

Vartija: Odotta...

(lähtee ilmoittamaan Zhdanoville): Herra kenraalieversti, siellä kalalähetti, Altonen Miko... jolla ei asianmukainen kulkulupa. Ajattelin, että...

Zhdanov: Kalalähetti!!? KTSJORTU! Sellainen mitään kulkulupa tarvitse! Käske poika tänne!

Vartija: Mutta kun... olette itse antanut määräys, että kukaan ei ilman kulkulupa tule...

Zhdanov (tulistuu): Minä sanon SAPPERMENTTI!! TÄMÄ EI NIIN TÄRKEÄ MIES! PÄÄSTÄKÄÄ SE TÄNNE!

Vartija: Mutta... paperit ei ole kunnossa...

Zhdanov (pidätettyä raivoa): Aaargh... paperit!! Gngngngnnn...Paperia!! Antakaa joku paperi! Mikä se nimi oli..? Altone?
(ottaa taskustaan epähuomiossa miehityskäskyn ja kirjoittaa sen kääntöpuolelle): TÄSSÄ KULKULUPA! JA NYT HÄVITKÄ SILMISTÄ!!!

Vartija (tuo paperin Mikolle): Tässä kulkulupa! Ja nyt hävitkä silmistä!

Mikko tuo kalapaketin sisätiloihin. Tapaa käytävillä itsensä Zhdanovin.

Zhdanov: Aha? Te kalapoika? Antaka se minule... (kaivaa taskujaan ja ojentaa setelin). Rriitääkö?

Mikko: No kyl riittää... kiitos vaa! (tuijottaa epäuskoisena saamaansa rahaa)

Mikko istahtaa ala-aulan baariin hengähtämään, tilaa oluen ja alkaa lukea saamaansa kulkulupaa.

”Suuri ja mahtava” teemaa viululla.

<< Edellinen | Seuraava >>