AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > VALVONTAKOMISSIO KUULUSTELEE MIKKOA

Kultainen Ankka

Kohtaus 15: VALVONTAKOMISSIO KUULUSTELEE MIKKOA

Ravintola Torni, Helsinki 1944

Rav. Torni, paikalla aluksi vain venäläisiä.

Mikko hikoilee kuulusteluissa, mutta vastaa sukkelasti hoonolla soomella esitettyihin syytöksiin. Mikolta kysellään ”Ankasta” mutta hän käsittää väärin ja luulee neukkujen etsivän Algothin suurinta pirtukätköä. Hän luulee näkemiensä sotilaiden kiistelleen viinatankeista.

Mohapaljana: Toveri Zhdanov! Kapteeni Ivan Belov on surmattu! Teme mies löytyi läheltä... Valkobandiitti! Motiivi tappoon on neljällä miljoonalla suomalaisella, myös hänellä!

Zhdanov (katsoo Mikkoa tarkasti): Sappermentti! Sama mies joka toi kala ja vei minun... öö... tärkeä dokjumentti! (astuu lähemmäs): Luitteko te saamanne paperin? Ymmärrättekö venäjää?

Mikko: Njet ponimaju... yhtikäs mittään! Ei tääl tulkkii löytysisis..?

Zhdanov: Luitteko paperin? Sanooko käsite ”Kultainen ankka” teille mitään!? Zolotaja utka...

Mikko: Jaa..? Kultane ankka... nii et meinaakte Kultane ankka..? Emmää siit mittää tiärä... taik ossaa kertoo..

Mohapaljana: Ja tappoase! Missä olette piilottanu tappoase?

Zhdanov (kiihtyneenä): Se löydetään kyllä! Mutta Zolotaja utka... te tiedätte jotain siitä! Turha yrittää salata! Miksi ammuitte juuri Belovin?!

Mikko: No... mää kyl kuulin ku kaks teikäläist kiisteli siit Ankast... kai siin viinatankeist riideltii.. (Venäläiset katsovat hölmistyneinä toisiinsa). Mut kettään en oo kyl ampunu...

Zhdanov: Viinatankeista? Pidättekö te meitä pilkkananne? Tiedättekö vai ette Kultaisen Ankan?!! Henkenne riippuu nyt siitä!

Mikko: Jaa..? Emmää varmaan siin tapaukses pal mittää siit tiiä...

Zhdanov: MITÄ?! ETTE TIEDÄ VAI..!!?

Mikko: Eiku siis joo... Jaa et Kultane ankka? Tarkemmi ajattele kyl mää siit sit jottai...

Zhdanov: TIEDÄTTE VAI?!! TIEDÄTTE JOTAIN KULTAISESTA ANKASTA

Zhdanovin lause jää kesken, kun ovi aukeaa ja vartija päästää Valpon ja rikospoliisin miehet sisään.

Mohapaljana (hykertelee): Jaha?! Lisää kuulusteltavia!?

Valter Halme: Huomenta vaan! (ironisesti) Sallitteko, että liitymme seuraan? (Näyttää poliisimerkkiä).

Mäki-Suovanen: Mee olla ylitarkastaja Halme Valtiolliset poliisist ja Mäki-Suovanen... totanoi... rikospoliisist! Meiä saamie tiatoje mukka yäl on tapahtunu... ööö... (vilkaisee muistioonsa): ... valitettava ampumavälikohtaus?

Zhdanov (miettii kuumeisesti): On tapahtunut, da! Ja tässä teille murhamies... saimme kiinni verekseltään paikan päällä!

Valter Halme: Vai niin, vai niin? Ja nimi oli...? (kääntyy Mikon puoleen).

Mikko: Jaa mun vai? Mikko Aaltone mää ole... mut en ol mittää enkä kettää ampunu! Eihän mulloo pyssyykää!

Moha: Sen on tietysti jo rikostoveri piilottanut! Paras tunnustaa vaan heti tai...

Mäki-Suovanen: No... see me saaran kyl... totanoi... selvil! Mut mee haluttais nytte kuulla koko tarina... Enstemmäitteks... totanoi... vaiks valvontakomission versio... ja sit syytety!

Suomalaispoliisit vetävät Mikon sivummalle.

Valter Halme: Tämä on kuulkaa vakava paikka nyt... ei vähiten teille, vaan koko maalle! Ymmärrättekö? Venäläinen upseeri ammuttu kylmäverisesti tässä ulkopoliittisessa tilanteessa... Vähempikin syy saattaisi riittää Stalinille miehittää koko Suomi!

Mäki-Suovanen: Nii! Jos tee... totanoi... tiärät jottai ampujast... taik siit heil nii tärkkiäntuntusest... mikä see ny ol...? (vilkaisee muistioonsa) Kultasest ankast... nii teiä on kyl parast kerto meil vaa kaik!

Mikko alkaa vähitellen käsittää tilanteensa ja lupaa viedät poliisit ja LVK:n Ankanpesälle. Mikko luulee, että mennään etsimään pirtua, muut luulevat että mennään tappoaseen kätköpaikalle.

Mikko: Jaa...? No kylmar mää sit voin teiät sinne Ankampesäl viärä... kyl täsä ny aika mekkala nous muutaman pirtulitran takia!

Valter Halme: Väitätte siis, että kyse on jostain viinan salakuljetuksesta? Joko näyttelette uskomattoman tyhmää, tai sitten ette todellakaan tiedä, mistä puhutte!

Zhdanov: Nyt riittä lätinä! Lähdemme heti sinne Ankkapesälle!

Mäki-Suovanen: Tu-tullaank meki?

Valter Halme luo kollegaansa paljonpuhuvan katseen.

Istuvat autossa.(Käytännössä katoavat kulisseihin – auton moottorin ääntä nauhalta. Autossa lausutut repliikit tulevat niin ikään nauhalta.)

”Villisorsa” instruna

Mohapaljana (autossa): Mihin te olette meitä viemässä? Porkala? Me ei voida mennä sinne...

Valter Halme: Päällikkönne oli kovasti kiinnostunut jostain ”Kultaisesta ankasta”, joten Aaltonen on luvannut näyttää teille sen sijainnin!

Zhdanov: Da! Minä todella haluan nähdä, mite teme Mikko tietä se asia!

Tullaan Kivenlahden sillalle. Mikko käskee pysäyttää. Nousevat autosta (ja tulevat kulisseista). Mikko johdattaa seurueen sillan alle. Zhdanov ja Kabanov näyttävät hieman hätkähtäneiltä, mutta päästävät kuitenkin tilanteen jatkumaan.

Stensvikin sillan alta löytyy torpeedoja – jotka muut paitsi Mikko käsittävät heti oikeiksi räjähteiksi! Sytytyslangat näyttävät johtavan miehitysalueen puolelle... Mistä ihmeestä on kyse???.

Mikko: Tual niit torpedoi ny olis... mut emmää kyl...

Mäki-Suovanen (kuiskaa kollegalleen): TORPEDOI! Ju-jumalaut...! Ja paljo!

Valter Halme: Ja sytytyslankoja... jotka johtavat miehitysalueen puolelle! Mitä hemmettiä..?

Mikko: Mittä sytytyslankoi ol! Näitte köysie varas Alkotti nee on sinne vissii laskenu... Vartokaas ku mää avaan yhren..

Mikko luulee edelleen, että torpedoissa on pirtua ja aikoo kolauttaa kivellä “korkin” auki…

Kabanov: STOI! (tempaa kiven Mikolta ja ärähtää suomalaispoliiseille): Torpedot on NL:n omaisuutta! Niiden lähempi tarkastelu ei tule kysymykseenkään!

Moha: Vot harashoo! Missä murha-ase? Sen kätköpaikkaahan te tulitte meille näyttämään?

Mikko: Häh..? Kettään en ol ampunu! Enkä tiärä mistään muust ko täst Kultasest ankast yhtikäs mittä! Kylmar täsä maas senttäs joku oikeuskäytäntö o?

Zhdanov: Hetki! Kutsuitteko tätä torpedokätköä Kultaiseksi ankaksi? Siis näitä... ”pirtu”-torpedoja?

Mikko: No niinhä mää oon koko ajan yrittäny selittää... Kultane ankka taik Ankampesä... Niska Alkoti salane pirtusäilö. Mutko toi hullu käy vaan pääl niinko yleine syyttäjä! (osoittaa Mohapaljanaa).

Zhdanov: No niin, no niin... rauhallisesti vain nyt. Da da... vai sillä tavalla? (miettii tovin ja muuttuu sitten yhtäkkiä kovin ystävälliseksi): Harashoo... meidän puolestamme tämä juttu on nyt selvä!

Moha: Selvä?! Mutta mitäs me teemme se murha-ase..? Minä kyllä haluaisin...

Zhdanov: Minä sanoin, että meidän puolestamme tämä juttu on nyt selvä! (Nykii Mohapaljanan sivummalle). Zhdanov on salaa tyytyväinen, ettei Mikko sittenkään tunnu tietävän mitään Stalinin Kultaisesta ankasta – vaikka itse attentaatti (= sillan räjäyttäminen) menikin tältä erää myttyyn.

Valter Halme: Ja jos teille sopii, niin me puolestamme viemme tämän Aaltosen nyt piiriin jatkokuulusteluja varten. Tämä juttu selvitetään juurta jaksain.

Mäki-Suovanen: Murha-ase löyretän kyl... tätä miäst ku vähä puristella... totanoin ... parhaast paikast! Ja sitä kaut meil on koht nätti läjä toristusainet kasas!

Moha: Te löydätte meille murhaaja – keino tai toinen!!

Valter Halme: Pidämme kyllä valvontakomission ajan tasalla.

Kukaan suomalaisista ei osaa epäillä torpedoihin liittyvän mitään sen vakavampaa.

Kabanov on varma, että Mikko on murhannut Belovin ja tietää muutenkin liikaa. Hänet on likvidoitava heti tilaisuuden tullen. Hän puristelee käsiään, mutta antaa poliisien viedä Mikon.

Kabanov (kuiskaa Zhdanoville): Tuo mies tietää nyt liikaa. Mitä tehdään?

Zhdanov: Antaa Suomen poliisin tutkia ja tuomita... kakusta tulee kyllä riittävän pitkä!

Kabanov: Mutta jos ne ei löydä todisteita...?

Zhdanov: Sitten me hoidellaan hänet. Pannaan sille myllynkivi kaulaan, kuulustellaan hetki ja upotetaan Suomenlahteen!

”Vanhan myllynkiven tarina” (Zhdanov + tyttötertsetti)

On keino vanha, kaukana jo juuret ovat sen,
niin harvoin enää meillä pannaan ketään kolkaten.
Ja kuitenkin niin paljon meikä siitä haastaa vois,
lain uuden myötä mikä häipyi pois:

Kun pannaan myllynkivi kaulaan,
monta tarinaa jo alkaa laulaa suomipoika saa.
Niin kuulla saan, ken kuulan laski meidän Iivanaan,
sen tsuhna kuiskaa, mulle rupattaa!

Mä suomipoikaa vihaan, tuskin salaisuus se on,
jo Mainilassa näytin maalle karhun komennon!
Ja pettuleipää Lenskeissä kun veljet illasti,
mä päätin: Suomi maksaa kalliisti!

Kun pannaan myllynkivi kaulaan,
monta tarinaa jo alkaa laulaa suomipoika saa.
Niin kuulen sen, miks’ myttyyn meni Ankka Kultainen,
sen tsuhna kuiskaa, mulle rupattaa!

Kabanov: Myllynkivi! Hyvä ajatus... mutta miten helvetissä olet ajatellut selittää tämän Stalinille?

Zhdanov on sen näköinen kuin tuntisi myllynkiven jo omassakin kaulassaan.

”Sörnai gusha” (viululla, vaimenee vähitellen seuraavan kohtauksen taustalle)

<< Edellinen | Seuraava >>