AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > MANNERHEIMIN JA PAASIKIVEN POHDISKELUA
Kultainen Ankka
Kohtaus 1: MANNERHEIMIN JA PAASIKIVEN POHDISKELUA
Päämaja 24.6.1944
”Sillanpään marssilaulu” (instruna taustalla)
Mannerheim: Hemmetti!!! Me tarvitsemme Saksa vielä! Yksin emme ryssän suurhyökkäys torju!
Paasikivi: Mutta Hitlerin rinnalla taisteleminen... katkeraan loppuun saakka, merkitsee... tiedät kyllä mitä!
Mannerheim: Ei tarvitse sanoa ääneen... mutta vanja miehittää maan, jos emme pikaisesti saa apua!
Paasikivi: Mutta mitä jos...? Rytihän voisi pelata korttinsa siten, että... Jospa... jospa.. tai ei ehkä sittenkään!
Mannerheim: Pelata... miten?!
Paasikivi: Niin... minä vain ajattelen ääneen. Mitäs jos Ryti laittaisi siihen Ribbentropin paperiin nimen ikään kuin ”omissa nimissään”... ja sitten jostain syystä vetäytyisikin hommistaan, jos ja kun torjuntavoitto on saavutettu? Ja uusi presidentti tehtäisiin vaikka... sinusta!
Mannerheim: Mihin hemmettiin tähtäät?
Paasikivi (tekee lähtöä): Silloin Hitlerille annettu lupaus ei enää sitoisi meitä.
Mannerheim (jää hetkeksi katsomaan Paasikiven poistumista): Lukitaan vastaus!
”Sillanpään marssilaulu” voimistuu ja jatkuu vielä hetken.
Seuraava >>
|