AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > JÄRKYTTÄVÄ UUTINEN RADIOSTA

Kultainen Ankka

Kohtaus 4: JÄRKYTTÄVÄ UUTINEN RADIOSTA

(Joukkokohtaus) Kirkkonummen osuuskauppa 19.9.44

Stensvikinmäen puhelinkeskus ”Sentraali” istuu kytkinpöydän takana luurit päässä ja yhdistelee puheluita.

Sentraali: ...juu, yhdistän Toropaskalle – kyllä se kotona on, kun sen ukko on ollut pahassa flunssassa tiistaista lähtien... Stensvikin sentraali..., ei, ei teidän kannata Högbergiltä omenoita kysellä, räkätit söi ne kaikki mitä Granqvistin ja Överströmin vintiöiltä oli enää puihin jääny...
Stensvikin sentraali... Juuu, kyllä mä yhdistän Bergstadiin... Jaa, miten mä semmosta voisin tietää, mitä te oikein kuvittelette?!
Stensvikin sentraali... (vaikenee yhtäkkiä, vie käden suulleen...) Mitä!!? Siis MITÄ..!? (pitää dramaattisen tauon) Jessus sentään, sä et voi olla tosissas! Pääministeri Hakseli saanu aivohalvaukse..? (Yhdistää puheluita kiihkeästi ja toistelee): – Porkkalaa ja koko Kirkkonummea koskeva ilmoitus tulossa radiosta kymmeneltä illalla... virkaa tekevä pääministeri Ernst von Born puhuu... Toistan... Porkkalaa ja koko Kirkkonummea koskeva...!

”Porkkala-valssi” (instru), jonka aikana hiljaista väkeä kokoontuu kyläkauppias Mikko Aaltosen osuuskaupalle kuuntelemaan v.t. pääministeri Ernst von Bornin puhetta radiosta. Ihmisillä on työvälineitä mukanaan. Lapsetkin keskeyttävät leikkinsä.

von Born: Kansalaiset! Syyskuun yhdeksästoista neljäkymmentäneljä tulee säilymään kansakuntamme historiassa yhtenä sen raskaimmista koettelemuksien päivistä. Yhtä syvästi kuin Suomen kansa näinä raskaina vuosina on rauhaa kaivannut, yhtä syvästi on kansamme sydänjuuria riipaissut sen hetken ajatteleminen, jolloin se rauhanehdot silmiensä edessä joutuu tarkastelemaan jatkuvan kansallisen elämänsä mahdollisuuksia.

Tämä hetki on nyt tullut. Tänä päivänä on valtuuskuntamme Moskovassa allekirjoittanut välirauhansopimuksen Neuvostoliiton ja Ison-Britannian kanssa. Sopimuksen allekirjoittaminen merkitsee, että meidän on heti alettava joukkojemme vetäminen vuonna 1940 solmitun Moskovan rauhan rajan taakse.

Karjala on siis menetetty eivätkä toivomuksemme tämän rajan pahimpienkaan epätarkoituksenmukaisuuksien oikaisemiseksi ole toteuteunut. Tämän lisäksi meidän on ollut annettava Neuvostoliitolle Petsamon alue, jonka Neuvostoliitto Tarton rauhassa Venäjän vanhan lupauksen mukaisesti meille luovutti.

Kolmantena tärkeänä alueellisena kysymyksenä on mainittava Porkkalan niemen ja siihen liittyvän suurehkon vesi- ja maa-alueen vuokraaminen Neuvostoliitolle sotilaalliseksi tukikohdaksi 50 vuoden ajaksi...

Radiopuhe jää vaimeana sorisemaan taustalle.

Jo puheen aikana epäuskoisia huudahduksia ja parahduksia. Kaikki vilkuilevat järkyttyneinä toisiinsa.

Puheen päätyttyä alkaa kaupalla kauhea tohina. Kaikki puhuvat yhteen ääneen. Vihainen ja järkyttynyt Mikko päättää panna hanttiin, Hilma koettaa olla järkevä ja alkaa miettiä käytännön asioita.

Hilma: Tää... ei... voi... olla... TOTTA!!?

Mikko: Jumal’avita!! Mää en ainakaan lähre mihenkä!

Hilma: Mut onk meil Mikko pal vaihtoehtoi!?

Mikko: O! Mää tapan ne kaik!

Puhekuoro (esitetään STILL-asennosta, siitä, mihin sattuu jäämään):
(kaikki)

– Mihin raja vedetään? Koskeeks tää meitäkin? Mihin tästä oikein lähdetään? Mitä voi ottaa mukaan? Paljonko aikaa on? Kuka järjestää evakuoinnin...? Var ska gränsen ligga? Gäller det oss? Vart ska vi egentligen gå? Hur mycket har vi tid? Vem ska ordna evakueringen...? Yhteinen loppukliimaksi: ”MITEN MEILLE KÄY!?”

Porkkala-valssi
(säv. Ilkka Aaltonen / san. Ilkka Aaltonen & Heli Naskali)

Aallot lyö rantaan – kuuletko sen?
Levoton laulu on laineiden.
Täytyykö täältä lähteä näin?
Mitä on meillä edessä päin?

Unta ei olleet uutiset nuo,
huomenen harmaan kohtalo tuo.
Aallot lyö rantaan – kuuletko sen?
Porkkalan rantaan kuin huokaisten.

Tummuu lahtien suut,
hiljaa itkevät puut.
Tuuli kaisloissa soi,
haave vain on aamunkoi.

Maisemaa katson niin rauhaisaa,
tuttua pihaa, sen pihlajaa.
Jokaisen kiven sammaleisen
näen kuin kerran ensimmäisen.

Maininki rantaan raskaasti lyö,
raskas on jättää elämäntyö,
kylmilleen koti, tyhjiksi haat,
vaalijaa vaille isien maat.

Syksyinen ilta kun hämärtää,
valoja ilman ikkunat jää.
Maininki rantaan raskaasti lyö,
Porkkalan ylle laskeutuu yö.

<< Edellinen | Seuraava >>