AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > ALGOTH NISKAN JA MIKKO AALTOSEN KOHTAAMINEN

Kultainen Ankka

Kohtaus 2: ALGOTH NISKAN JA MIKKO AALTOSEN KOHTAAMINEN

Porkkala 19.9.1944

Kyläkauppias Mikko Aaltonen purkaa miinakenttiään Porkkalanniemellä. Algoth Niska viimeistelee merikarttaa. Kohtaavat Porkkalan laiturilla.

(moottori pärisee)

Mikko (huutaa): Mitä halvattuu… Mikäs paatti siält ny tulee?! Voi perkula... ja menos suoraan päisi mum miinoi… HEI, SEIS! SEIS!!! STOI!!! RUKI VEER...! TOPRA HUJA!!!

Algoth (huutaa): Mitä...?!

Mikko: SAMMUT SE KONES! PÄRISE NIM PERKELEN TAVAL!

Algoth: HÄH?!

Mikko: TOPPA MOOTTORI! EI KUULU MITTÄ!!

Algoth: EN KUULE MITÄÄN!! KUN TUO MOOTTORIVÄRKKI PÄRISTELEE!! VENTTA HOLL…! (sammuttaa moottorin)

Mikko: Jumantsukka! Seehä o oikkem pirtukuninkas omas ylhäisyyressäns! Mitä halvattuu sää...

Algoth: Ei ole totta!? Mikko, tammeFAN!! Mitäs se SINÄ täällä toimitat?!

Mikko: Mää vaa virittelem pikkase pommei toho salmesuul verkonkohoiks… jos vaik ryssä sattus viäl oleen kalareissul tääl Porkkala suunnal. Niin et mitä sää...

Algoth (tulee syleilemään Mikkoa, katselevat pitkään liikuttuneina toisiaan):

Mikko, Mikko... enää ei tarvi sinunkaan pommeja viritellä. Kuulin juuri päämajasta, että...(pitelee yhtäkkiä vatsaansa) Ai saakeli…

Mikko: Nii et mitä sää kuulis? Onk jottai sit... (huomaa Agin pitelevän vatsaansa) Hei, mikä sul tuli..?

Algoth: Eiku... mahan pohjassa vaan vähän viiltelee… ai helvete! Niin... Moskovassa ovat kuulemma saaneet rauhansopimuksen kasaan. Huhujen mukaan itsenäisyys säilyy... mutta...

Mikko: Mut mitä?

Algoth: Ne ottaa Mikko Porkkalan... (pitelee mahaansa ja irvistää taas). Karjalan, Petsamon ja Porkkalan. Illalla kuulet radiosta...

Mikko (hätkähtää): Mitä sä sanosis...? EI TUL MITTÄ!! Siihe mää ainakin pane hakaukse...

Algoth (tuskissaan, vatsaansa edelleen pidellen):

Siinä ei kuule... paljon tavallisen Aaltosen äänet paina... kun "ryssä rotupuhas lauma tullee sun rantanärrees kohalle”...

Mikko (on pitkään hiljaa, sitten synkästi naurahtaen): Aaltose ääne? Jumankaut... Mää näytä, et enemmä teho o Aaltose äänel ko Äänise aalloil!!

Algoth (innostuu, ja kivutkin hellittävät jo vähän):

Niin.. sinä sen sanoit… tulehan Mikko tänne, vedetääs vielä kerran se... Äänisen aallot! (voipuneella äänellä): Otetaan… ryypyt ja voileivät… (istuutuu laiturin penkille ja tarjoaa taskumatista Mikolle samalla)

Mikko: Mää mittää laulaa ossaa… mut mää peesaa hyvi! (ottavat kaulailuasennon)

”Äänisen aallot” (1. säkeistö, vaimenee taustalle)

Laulun välisoiton aikana hieman jo päihtynyt Algoth kehuu Mikon ääntä.

Algoth: Sinä olet Mikko hyvä ukko... mutta siinä sinä olet ihan oikeassa... että ei tätä sotaa Aaltosen äänelläkään oltais voitettu... (naurua)

Algoth horjahtaa laulun jälkeen, ottaa Mikosta tukea.

Mikko: Hei? Oleksä Agi kunnos?

Algoth: Äh... olen kai. Päästä vähän huippasee... olen alkanut unohtaa asioita... ja väsyttää niin pirusti! Minä olen jo vanha mies, Mikko. Nyt kun sodasta selvittiin... niin minä lopetan nämä hommat... alan vaikka kirjoittaa muistelmani...

Mikko: Hyvä ajatus! Siit tuleki varman oike pestselleri... täytyki sano sil yhel tutul torimyyjäl ku myy sellerei...

Algoth: Hahhaa… (nauraa Mikon sanaleikille) Ja ne pirtukätkötkin tarttis varmaan merkitä paremmin ylös... ennenku muisti kokonaan katoaa...

Mikko: Nii see Ankampesä ainaki! Misä se Agi o? Kyl sää varmaan mul jo voisit sen kertto...?

Algoth: Ankanpesä? (katsoo Mikkoa salaperäisesti ja alkaa hyräillä): ”Olen villisorsaa kuunnellut mä siellä monin öin...”
Joskus ehkä kerronkin... Muista… avata radio kymmeneltä… pääministeri Hackzell puhuu…

Eroavat. Mikko jää hetkeksi tuijottamaan Niskan jälkeen.

<< Edellinen | Seuraava >>