AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > TUNNELITYTTÖJEN KONSERTTI

Kultainen Ankka

Kohtaus 22: TUNNELITYTTÖJEN KONSERTTI

(Joukkokohtaus) Helsingin konservatorio 1947

Sentraali (hehkuttaa):Pariisin rauhansopimus ratifioitu... valvontakomissio poistuu Suomesta!

Ja nyt tärkeä tiedote kaikille kuulijoille: SENSAATIO ENSI-ILTA TÄNÄÄN HELSINGIN KONSERVATOORION JUHLASALISSA.... PORKKALAN JUNASTA TUTUT ”TUNNELITYTÖT” ESIINTYVÄT SUURELLE YLEISÖLLE ENSI KERRAN! SENSAATIO ENSI-ILTA... MYÖS PRESIDENTTI PAASIKIVI PAIKALLA...

(pitää pienen tauon): Ja määkin oon siälä!

Yleisöä valuu juhlasaliin – heidän joukossaan Mikko sekä muita porkkalalaisia. Hummerheim ilmestyy konserttiin valepuvussa – ja humalassa.

Sikermä: “Taikayö”– “Muista minua” – ”Mummon vanha kaappikello”

Hertta: Kiitoksia kaikille! Ja nyt on ohjelmassa pieni väliaika... Tanssia... kahvia, pullaa ja juomia... Väkeväiset tarjoo! Olkaa hyvät!

Walhströmskä (nostaa nenäänsä): Jaså..? Vai että oikein... väkeväisiä! Hmph...

Korkmanin mummo ja Sentraali (yhdestä suusta): Missä!?

Valssi (Kielon jäähyväiset) alkaa soida, ja Komisario Valter Halme pokkaa Wahlströmskän tanssiin.

Anna-Liisa (huomaa vieressään yllättäin valepukuisen Hummerheimin ja kuiskaa):
Mitä..? Gennadi? En ollut tunnistaa sinua...

GH: Jaa kun minulla on.. öh.. vaatteet päällä? Vai miten se sanotaan?

AL: Eikä kun... (huomaa sitten toisen pelleilevän) Noh! Sä olet ihan kauhee...

GH: Eikö olekin hieno valhepuku?

AL (oikaisee): Gennadi... se on ”valepuku”...

GH: Minun piti laittaa ensin valkoinen valhepuku, mutta äiti opetti, ettei valkoisia valheita saa käyttää, joten minä sitten laitoin tämän harmaan valhepuvun.

AL: Valepuvun. Se on hieno. Gennadi... oletko juonut?

GH: Juonut..? Minäkö? No, ehkä vehen... otatko sinäkin? (tarjoaa taskumatista Anna-Liisalle, mutta tämä pudistaa paheksuen päätään)

GH naukkailee itse tuon tuostakin.

Mikko (huomaa yleisössä yllättäen tutunoloisen hahmon): Tamara? Oleksee sää..? Mää en ollu...

Tamara: Shhh... olen nykyisin Margit!

Mikko: Mut kui... mitä sää...?

Tamara (nostaa sormen suulleen ja kuiskaa): Myöhemmin...

Mikko ymmärtää hiljetä, mutta vilkuilee ”Margitia” sivusilmällä.

Sentraali, Wahlströmskä ja Korkmanin mummo ryystävät kahvia ja paheksuvat Anna-Liisan ”salarakkautta”:

Sentraali (supattaa toisille): Joks te ootte nähny sen? Kyllä sen tunnistaa...!

Korkmanin mummo: Jaa kenet?

Sentraali: No sen... Hummanihein! Anna-Liisan salarakkaan!

Wahlströmskä: Herregud, julkeaako se tuoda sen kotiryssä tänne...!?

Korkmanin mummo: Äläs nyt, sehän on oikein komee ja ritarillinen! Ja oikein ”von” – ollu ainakin ennen vallankumousta. Voi voi voi...

Wahlströmskä: Ryssä mikä ryssä! Vaikka voivoivoissa paistais!

Korkmanin mummo: Hys, ohjelma jatkuu...

Hertta: Herra presidentti! Arvon kutsuvieraat! Hyvät naiset ja herrat! Minulla on suuri ilo ja kunnia kiittää Tunnelityttöjen puolesta teitä kaikkia siitä, että tulitte näin sankoin joukoin ensikonserttiimme. Toivotan tässä vielä lopuksi esiintymisvuoroon illan yllätysvierailijan... Hyvät naiset ja herrat, suoraan Leningradista... tanssi- ja lauluryhmä Punaiset Vinkkelitossut, ”Krasnyje Valenki”, podzaluista!

”Huopikkaat” (Valenki)

Tamara poistuu vaivihkaa tanssiesityksen aikana. Mikko saa uuden johtolangan, kun juopunut Hummerheim innostuu tanssimaan ripaskaa ja rallattelemaan itsekseen kertosäettä.

GH: ”Torpeedot, torpeedot, Ivan tahtoi posauttaa... sama se, löysin ne. Terve vaan, mua ootetaan... ”

Kauhistunut ja hämmentynyt Anna-Liisa keskeyttää menon ja taluttaa GH:n pois lavalta: Tuota... mentäiskö vaikka kahville? Tekis sulle varmaan hyvää...

Mikko jää miettimään laulun sanojen merkitystä – sekä Tamaran yllättävää läsnäoloa.
Hilma tulee.

Mikko: Onneks olkko! Hiano konsertti... (halaa vaimoaan)
Tiäsiksää muute, et tol Anna-Liisal taita ol venäläine poikaystävä?

Hilma: No... onha se sellane pualjulkine salaisuus... Mitä sitte?

Mikko: Tiätääkse et sää tiäräs?

Hilma: Ollaamme siit vähä puheltu... tyttöjen keske.

(poistuvat kulisseihin)

<< Edellinen | Seuraava >>