AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > YYA-SOPIMUSNEUVOTTELUT

Kultainen Ankka

Kohtaus 23: YYA-SOPIMUSNEUVOTTELUT

Moskova 1948

Iso neuvottelupöytä, jolla Suomen ja Neuvostoliiton pienoisliput. Poliittisia fraaseja sorvataan, ison naapurin ylivalta on kouriintuntuva. Selvittämätön Belovin murha nousee jälleen esille.

”Lambeth walk” (ensin instruna, sitten kukin kolmesta neuvottelijasta laulaa oman soolosäkeistön)

Stalin: Minä olen Josef Staaliini, osun aina maaliini.
Jos en osu maaliini, niin en ole Staalini. VOT!

Voro: Minä olen marsalkka Voroshilov, enkä minä koskaan votkaa jov.
Jos minä votkaa jov, niin en ole Voroshilov. DA!

Kekkonen: Minä olen Urho Kekkonen, tuskin minä koskaan vanhenen.
Jos minä vanhenen, niin en ole Kekkonen. HEI!

Herrat istuutuvat kukin pöydän ääreen laulunsa jälkeen. UKK vastapäätä venäläisiä.

Stalin (vahvasti murrettua ”neukkusuomea”): Vot! Majdemme välizen justävyyden on aika astua uudelle tasolle! Pääsette samaan kunniakkaaseen joukkoon, jossa jo komeilevat Romania, Bulgaria, Unkari ja Tshekkoslovakia... Ehdotan, että sanelemme teille samantien valmiin sopimustekstin, niin päästään illaksi kotiin...

Voro: Da. Tuen Izä Aurinkoista hänen julivertaisissa sanoissaan.

Kekkonen: Suuresti kunnioitettu toveri Stalin... lähes yhtä kunnioitettu toveri Voroshilov! Tämä sopimus tulee lopullisesti hautaamaan vanhat erimielisyydet Suomen ja Neuvostoliiton välillä. (Tavanomaista hymistelyä, kohteliaisuuksia, päläpälä....) Presidentti Paasikivi pyysi kuitenkin kertomaan sellaisia terveisiä, että katsoisimme mielellämme kahden kesken tekstiä ennenkuin allekirjoitamme...

Stalin: Vot! Mitä suotta! Tekstin on puhtaaksi kirjoittanut Komsomolin tämän vuotinen priimus! Minä takaan, ettei siinä ole virheitä!!

Kekkonen (tempaa paperin itselleen): ”Avunanto... yhteistyö... ystävyys...” Eli kansansuussa... AYY-sopimus!
AYY-sopimus..? Hmmm... kuulostaa liikaa ammattiyhdistyspaperilta. Ehdottaisin, että sanojen järjestystä vaihdetaan... YSTÄVYYS, YHTEISTYÖ ja AVUNANTO. Eli... ”YYA-sopimus”. Se kuulostaisi komeammalta! Ja pieni muotoseikka vielä: saatte tulla sotilaittenne kanssa käymään vain... tuota... pyydettäessä... jos sopii?

Voro: Da... eiköhän Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto sen verran voi tulla hyväntahtoisesti vastaan! Vai mitä toveri?

Stalin: Vot! Olkoon! Mutta muita myönnytyksiä on sitten turha tulla itkemään ainakaan viiteen... sanotaan vaikka kymmeneen vuoteen! Vot... kaa... mean nuhan olen jostain saanut!

Tarjoilija (tuo votkaa): Tännekö oli yksi votka?

Stalin (ottaa hämmästyneenä vastaan tarjotun snapsin): No mutta..?! Juuri ajattelin tilata! (kääntyy suomalaisten puoleen ja kehuu tarjoilijaa): Huomaatteko? Tieteemme uusimpia saavutuksia... ajatuksia lukevat tarjoilijat!

Kekkonen: Krhm... näin protokollan ulkopuolelta... se yksi kiusallinen ampumistapaus... sieltä neljän vuoden takaa... ei liene vieläkään selvinnyt? Onko teidän tiedustelunne löytänyt mitään uutta..? Tarkoitan...

Stalin: Vot, ampumistapaus? Voi voi... minä en muista mitään ampumistapausta! Vot! Kaartakaapa tänne päin, tarjoilija!! Lukekaa lisää ajatuksiani!

Votkaa tulee lisää.

Kekkonen: Niin... siis se valitettava tapaus kapteeni Ivan Belov siellä...

Stalin: Vot... siellä Lauttasaaressa? Voi voi, minä en kuulkaa millään muista mitään sellaista. En myöskään muista... juuri mitään siitä, että suuresti kunnioitettu toveri Zh.. zhn... Sappermentti, että pitää miehellä olla sitten hankalshti lausuttava nimi...!! Siis... että toveri Zhdnnn... hhdanov olisi äskettäin... kuollut hämäräperäisissä oloisha...

Kekkonen: Onko Andrei Zhdanov kuollut?! Sepä valitettavaa. Mitä hänelle on tapahtunut?

Stalin: Juurihan... pääsin sanomasta... etten ole kuullutkaan koko... tapauksesta..! Eikun... taisinkin lähettää hänet... Jaltalle lepäämään… Levätköön rauhasha…

Stalin intoutuu tapailemaan laulunsanoja – Voroshilov säestää:

Stalin: Vot! Eiköhän siirrytä pikku hiljaa ulkopolitiikkaan...

”Lissää votkaa...”

Voroshilov: UH!

Kävelevät samalla pois lavalta. Juopunut Stalin aloittaa vielä yhden laulun ja ottaa muutaman tanssiaskeleenkin:

”Isä Stalin, äiti Hrustseva, iski silmää ginihiprakas,
ai ai, oisipa votkaa ollut heillä...”

Kekkonen on sanoa jotain, mutta poistuu kuitenkin vaitonaisena Stalinin
perässä kulisseihin.

<< Edellinen | Seuraava >>